Minä en ainakaan ollut kovin pahoillani, kun körttitalo laitettiin myyntiin ja ostajakin löytyi.
Talon huonon kunnon aavistelinkin, kun vuosikymmenien ajan pääosin kökkävoimin oli tehty vain pientä pintaremonttia. Korjausvelkaa rakennukselle oli kertynyt jo satojatuhansia euroja! Myyntiaikana toivoin Herättäjäyhdistyksen myivän rakennuksen niin pienehköllä rahalla, että tälle uudelle, neljännelle omistajalle jäisi tulevaan remonttiin mahdolllisimman paljon varoja.
Olihan se Lapualle melkein siunaus, kun tämä historiallinen rakennus päätyi Jari Vesasen sitä arvostavaan omistukseen ja Herättäjäyhdistyskin selvisi rakennuksen omistushuolista kunnialla.
Sekin on aikamoista kohtalon ivaa, kun Vaasalaislähtöisestä kommunistiperheen pojasta tuli Kosolan talon omistaja: "Olen työläisperheestä, meille tuli kotiin Kansan ääni. Jännä ajatella, että täältä lähdettiin rikkomaan Työn äänen kirjapainoa (Vaasassa)
Jari Vesanen"
Täysi tunnustus Jari Vesaselle, kun hänellä oli voimia suoritua hirvittävän vaativasta entisöintiremontista. Remontin edetessä ei tainnut tulla muita kuin huonoja uutisia rakennuksen kunnosta. Kadun puoleinen hirsiseinä piti esim. uusia lähes kokonaan lahovaurioiden vuoksi.
Lapualla on vastaavia kaupungin omistuksessa vanhoja suojeltuja rakennuksia "kaupungin saattohoidossa", kun niille ei ole annettu purkulupaa ja niiden kunnostamiseen ei haluta laittaa rahaa. Saavat vain lahota pikkuhiljaa paikoilleen kenenkään laittamatta tikkua ristiin niiden pelastamiseksi.
Sama ilmiö on koko Suomessa, että valtiolta, kunnilta, seurakunnilta, yhdistyksiltä ym. voi saada vanhan kiinteistön jopa eurolla omistukseensa, kunhan antaa rakennukselle uuden elämän.
https://yle.fi/a/3-11915916