Siunataan ja lohdutetaan Israelia 2. eli jatketaan riitelyä

[Leena]

En ole valitettavasti koskaan käsittänyt miksi jostain yleisestä esirukjouksesta kai oikaiskaa jos erehdyn, on poistettu siinä varmasti joskus tottumani "siunaa omaisuuskansaasi Israelia". 

Ensiksi, eihän se kaiketi tarkoittanut kirjaimelleen sitä valtiota.  Toiseksi so what?  Siunaus saapuu perille varsin usein muodossa, jota emme tarkoittaneet. 

Yksi svenskatalande pappi varoitti rukoilemasta:  Där ligger faran på ,  att Han svarar.   

[öppiäinen]

En ole valitettavasti koskaan käsittänyt miksi jostain yleisestä esirukjouksesta kai oikaiskaa jos erehdyn, on poistettu siinä varmasti joskus tottumani "siunaa omaisuuskansaasi Israelia". 

Kyllä muistelen sen vielä viime vuosina kuulleeni.

Mutta esirukouksellahan ei ole mitään yhtä ainutta kaavaa, jota aina käytettäisiin. On siinä aina ollut vaihtoehtoja. Nykyään se suositellaankin valmisteltavaksi seurakutalaisten kanssa yhdessä, osallistaminen kun on muotia. Tuolta https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/jumalanpalveluselama/rukouksia-ja-esirukouksia/esirukouksia-jumalanpalveluksiin löytää laajemminkin aineistoa aiheesta.

Sattui olemaan miltei käden ulottuvilla (=yhden terveellisen sohvalta ylösnousemisen päässä) vanha kirkkokäsikirja. Tässä on jumalanpalvelusten kirja hyväksytty käytettäväksi vuonna 1968, ja se oli vielä ainakin vuonna 1982 käytössä. Siinä on normaalia päiväjumalanpalvelusta varten kahdeksan valmista yhteisen esirukouksen vaihtoehtoa. Yhdessä niistä on "muista myös omistuskansaasi Israelia". Muista en ainakaan nyt nopeasti lukien löytänyt mainintaa.

Mutta joo, muistan kyllä itsekin tuollaisen fraasin, tai samantapaisen. Ei se joka jumalanpalveluksessa kuitenkaan mielestäni ole ollut käytössä ennenkään, ja muutenkin esirukouksessa on ollut vaihtelua. Eikä Israelin muistamista - tai siunauksen pyytämistä - nytkään mitenkään liene kielletty? Siunaamisen teologia on minulle aika hämärää, mutta olettaisin ettei se sitä tarkoita mitä arkikielen "antoi asialle siunauksensa" = hyväksyi sen. Esirukouksessa pyydetään siunausta, ei siunata. Voihan sitä pyytää siunausta vaikka ryöstöretkelleen, ja jos siunauksen saa, niin siunauksellisinta lienee, että aie estyy.

Oikeastaan rupesi enemmän mietityttämään, milloin Israelin muistamista tai siunaamista on alettu pyytää. Antisemitismi oli kirkossakin ihan yleistä vielä ennen 2. maailmansotaa. Paavo Ahosen väitöskirja vuodelta 2017 käsittelee aihetta rajoittuen vuosiin 1917 - 1933. Antisemitismiä esiintyi, mutta ei se ihan synkintä sorttia ollut. Lainaan suomenkielistä tiivistelmää:

Suomen kirkossa esiintynyt antisemitismi oli taustaltaan uskonnollista ja sitä perusteltiin osana kristillistä historiantulkintaa, jossa juutalaiset olivat kirouksen alainen kansa. Juutalaisvastaisuus oli siis osa kokonaisnäkemystä, uskonnollista maailmantulkintaa. Vain muutamissa tapauksissa kyse oli puhtaasti poliittiseen tai kansalliseen ajatteluun liittyvästä antisemitismistä. Suomesta puuttui ilmiön kaksi kansainvälisesti merkittävää piirrettä: vaikka juutalaisia pidettiin rotuna, ei rotu ollut käsitteenä kovinkaan selkeä, eikä kirkon piirissä esitetty rotujen välistä hierarkiaa, jossa juutalaiset olisivat olleet alempi rotu. Toiseksi, juutalaisvastaisia toimia ei Suomen kirkon piirissä suunniteltu, niihin ei yllytetty, eikä niitä hyväksytty. Vaikka monet kirkolliset toimijat halusivat rajata juutalaisille myönnettäviä uusia oikeuksia jo käsittelyvaiheessa, ja vaikka monet pitivät tehtyjä päätöksiä virheinä, ei yksikään keskeinen kirkollinen vaikuttaja ehdottanut uusien oikeuksien perumista tai muita konkreettisesti juutalaisten elämään vaikuttavia rajoituksia.

[öppiäinen]

Edelliseen mutta ei ehkä niin ketjun aiheeseen liittyen:

Oman elämäni historia tuntuu ulottuvan taaksepäin siihen asti, mitä tuntemani läheiset ihmiset vielä elossa ollessaan ovat kertoneet, ts. isovanhempieni lapsuuteen. Eli jonnekin viime vuosisadan alun Suomeen (äitini äiti saattoi mainita jotain 1800-luvun puoleltakin). Hätkähdyttävää ajatella, että isäni äidin onnellisten lapsuusmuistojen aikana Suomessa juutalaisilla ei vielä ollut täysiä kansalaisoikeuksia edes. Ne he saivat vasta vuoden 1918 alussa.

Isovanhempieni en muista koskaan sanoneen juutalaisista yhtään mitään. (Isän äidin isä oli pappi, joten hän on varmaan jotakin eläissään pakosti sanonut, mutta se ei ole minulle välittynyt.) Ehkei heillä ollut juutalaisiin mitään omaa kosketusta. Minulla on enemmän, kun alle kouluikäisenä kerrostalossa yksi niitä harvoja muita lapsiperheitä sattui olemaan juutalaisia. Yhdessä leikittiin, mutta jonkin eron tiesin, mutta en enää muista minkä. Ei se ollut sävyltään positiivinen eikä negatiivinen. Voi olla, että minulle on selitetty esim. jotain siitä, etteivät he vietä joulua kuten me, tms. lapsen elämässäni tärkeää.

[Leena]

Kiintoisa liite.  No, kuka kuulee mitäkin, minä puolestani muistan debatin sen poistamiseksi, perustelu koski Israelin valtionpoöitiikkaa ja oli siis yleispoliittinen.  Olen itse tenttinyt kaikki Suomen evl kirkossa käytettävät käsikirjat, enkä todella tiedä miksi,  en pitänyt sitä kovin mielekkäänä yleisen teologian tenttimateriaalina --- siis diakonian, lapsityön, rippikoulun, jumalanpalveluksen joten tuon tiesin kyllä.,

Kirkossa en ole käynyt aikoihin, taisi viimeksi olla Herättäjäjuhlilla -- ja olikin --- paitsi jotain striimattua jonka Lapsi n:o 1 vinkkasi saatuaan ensimmäistä koulutustaan vastaavaa työtä puoleksi vuodeksi Porvoon suomalaisesta seurakunnasta, kesken toisen ammatin opiskelua, hän soitti tavallisesti edellisenä iltana paniikkipuheluja (mitämäteen) joutuessaan messuavustajaksi, en usko minusta olleen apua. Herättäjäjuhlille puolestaan osallistuin viimeksi kun ne pidettiin Vantaalla, enkä siitä messusta muista juuri paljoa, olin talkoolaisena ensiavussa.

Eli uskon että olet ihan oikeassa, olet varmasti käynyt sitä myöhemmin
---------

Keskustelua kirkon antisemitismista kävin taikka kuuntelin körttimatkalla Israeliin, eikä se käsitellyt yleistä esirukousta vaan yleisilmapiiriä ja taisi olla minulle liian vaativa.  Joten jätän referoimiset sikseen.  Matka muuten oli uskomaton lähinnä loistavien oppaitten (Ram Laor ja Urho Karjalainen) ansiosta. Siinä maassa vain viikko on lyhyt aika, kaksikin vikkkoa olisi. Historia ylettyy niin syvälle että alkaa  voida lievästi pahoin yrittäessään sulattaa kaikkea. 

--------------

Äidinäitini oli papin tytär ja myös Kiinan lähetin tytär ja syntyikin Pensacolassa matkalla Kiinaan, eikä tainnut olla kiinnostunut koko juutalaisten uskonnosta, Theodor Herzlistä tai Israelin valtion synnystä.  Ainakin, jos jostain ulkomaasta puhui niin Kiinasta sitten. 

Koulussa juutalaisuus luettiin lukiossa vieraana uskontona kuten muutkin, viidesläisellä riparilla taas kokonainen päivä oli omistettu teemalle "lopun ajan enteet ja tunnusmerkit" ja siellä Israelin valtion syntyä käsiteltiin hyvin myönteisessä hengessä kuten maanjäristyksiä, sotia ja sanomia sodista,  meille niinikään kerrottiin hyvin yksityiskohtaisesti kuinka kaikki tulee tapahtumnaan ja kujulemmä Öljymäen alla on todettu laajat makeanbeden altaay joten kun Jeesus palaa takaisin että tlmähtää, se halkeaa ja ne elävät vedet siis on jo seismisesti tunnistettu ja siksi sinne ei uskalleta (??) rakentaa(??)  Päivä oli niin vertahyytävä että kuului isosten suosikkeihin, sitä käytiin aina kuuntelemassa      kuten past. Rainerman jostakin hommaamaa kuunnelmaa "me on jääty" seurakuntatoiminnan laiminlyöneistä nuorista ja Jeesuksen paluusta ja uskovien ylöstempaamisesta. 

Meillä siten Israel oli korkeassa kurssissa. Ei sitä ainakaan sopinut arvostella. Tarkoitin hieman muuta.  Kaikkea pyydettyä ei varmasti oteta siihen jumalanpalvelusosioon, epäien, saisinko läpi jos pyytäisin että luetaan "anna iso jytky Vasemmistoliitolle" 

[öppiäinen]

epäien, saisinko läpi jos pyytäisin että luetaan "anna iso jytky Vasemmistoliitolle"

Ehkä ei menisi läpi.    Ei ehkä menisi läpi edes "siunaa vasemmistoliittoa", vaikka sehän on oikeastaan ihan neutraali eikä anna määräyksiä, miten siunauksen pitäisi toteutua. Esivallallehan sitä siunausta kyllä pyydetään, ja lienee vasemmistoliittokin eduskunta- ja peräti hallituspuolueena osaksi esivaltaa laskettava. Mutta ehkä puolueet pitää esirukouksessa puolueettomasti mainita kaikki yhdessä köntässä, mitään erityisesti esiin nostamatta? Ainakin jos yleisessä kaikille tarkoitetussa jumalanpalveluksessa ollaan. Jos on jotkut puolueen omat kirkkopäivät tms., niin en tiedä miten siellä menetellään. (Ehkä hippasen vierastan kaikkia erityisjumalanpalveluksia muutenkin. Ihan se yleisjumala riittää.)

Nyt kun muistelen, niin ennen vaaleja tai ehkä vaalien ollessa meneillään jotain aiheeseen liittyvää on kyllä taidettu pyytää, mutta ehkä se on ollut vain yleistä viisautta ja rehellisyyttä ja muuta sen sellaista. Mikä toki ihan arvostettavaa onkin.

Mutta joo, en minä ymmärrä, miksei Israelille voisi siunausta pyytää. Kun ei se sitä tarkoita, että kaikki sen valtion teot tuosta noin vain hyväksyisi. (Eikä toisaalta sitäkään, että pyytäisi että älyäisivät toimia toisin.) Myönnän, että seurakuntalaisten jättämiä esirukouspyyntöjä ääneen luettaessa on toisinaan tullut ihmeteltyä, miten ne tuollaisen voi yleisesti rukoiltavaksi esittää. Että tapahtuisi sitä ja tätä ja tuota, mikä pyynnön jättäjän mielestä varmaan olisi hyvä idea. Ehkä en ole ollut tarpeeksi hädässä ymmärtääkseni.