Musliimit, jotka hylkäävät musiikin kokonaan, saattavat olla jotenkin oikeassa. Kun musiikki ei ole mainittu käskyissä, on vaikea sanoa sitä synnilliseksi, mutta käskyt eivät myöskään kiellä käyttämästä havaintokykyä ja järkeä. Musiikki yhdistää ihmisiä, mutta usein, jollei aina, pahuudessa, ylpeilyssä, hyväksikäytössä, vallan edistämisessä ja lahkolaishengessä.
Kaste, ehtoollinen, ja evankeliumin kuuleminen riittäisi armon välittämiseksi. Kun lisätään siihen musiikkia, aina suljetaan joitakin ihmisiä pois. Musiikki eikä teologia on käytännössä ollut kansan riveissä se, joka on erottanut luterilaiset ortodokseita, ortodoksit, kun nimensä mukaan käyttävät oikeanlaista ylistystä. Sitten tuli herätysliikkeet ja vapaat suunnat. Aina uudet laulut olivat se erottava tekijä, se vihan lietsoja.
Siksi kai kirkkomusiikin tutkija ja professori John B. Tyler kirjoitti "Uskomme virret ovat lähinnä syntyneet suuresta riidasta."
“The ‘hymns of our faith’ were born mostly out of great controversy.”
https://johnbtyler.com/2017/10/20/congregational-singing-a-history-of-reform-and-revival/
