Vanheneminen

[öppiäinen]

Eipä taida olla ketjua aiheesta.

Parasta on, kun pystyy (tai ainakin kuvittelen niin) yhä enemmän nauramaan itselleen, ja myös muuttumaan vähän häpeämättömäksi.

Kävin tänään tentissä (joka meni päin p:tä, mutta se on sivuseikka). Se järjestettiin minulle entuudestaan tuntemattomassa rakennuksessa, johon ensin en meinannut päästä sisälle. Olin tulostanut kartan ja seisoin ainoalla siihen merkatulla ovella, joka oli lukossa. Onneksi olin ajoissa liikkeillä, ja sain hälytettyä apuun nuorehkon vahtimestarin, joka päästi sisälle ja monimutkaisen reitin kautta ohjasi sinne minne pitää, ja varmasti sai opastamisestani hupaisan jutun päiviteltäväksi kavereilleen. Mitäs tuosta, mutta paperin jätettyäni poistuessani en tajunnut, miten sieltä pääsee ulos! Varmaan kymmenen minuuttia hortoilin jo autioituneessa rakennuksessa, ennen kuin löysin oven (joita onkin kuulemma parikymmentä). Ehkä jollakulla valvontakameran videota katsoessaan on hauskaa myös!

Parempihan se on tuottaa hupia kuin kyyneleitä. 

Olen vakaasti sitä mieltä, että tosikoimmillaan ihminen on teininä. Noin keskimäärin; toki voi olla yksilöllisiä poikkeamia.

Koetko muuttuneesi ikääntymisen myötä?

[öppiäinen]

Voi olla, että kun kunnolla raihnastuu, ei enää ole niin huvittava. Ei edes omasta mielestä. Vaan yksinomaan vaivalloinen. Minulla (ehkä) on siihen vielä matkaa, vaikken missään priimakunnossa olekaan.

[vn]

Kiitos Öppis tämän ketjun avaamisesta!   

Toivottavasti saamme tähän juttua aikaiseksi itse kukin.
Itsestäni voin tässä lyhyesti todeta että reilu 10 vuotta sitten kun jäin pois työelämästä,
sisälläni on tapahtunut vaikka mitä, hienoa vapautunutta tunnetta.
Fyysisesti leikkaussali on tullut tutuksi, "entinen lääkärikammoilija".....no, toki vieläkin.
...no, jatketaan turisemista....

Hyvää yötä!   

[Pena]

Minua reilusti vanhempi äijä kertoi keskustelustaan lääkärin kanssa, joka oli luvannut hänelle viitisen vuotta elinaikaa.

- Se ei riitä.

- Kuinka niin ei riitä?

- Tavoitteenani on satayksi vuotta.

- Hyvä, tuollainen asenteen pitää ollakin.

[Riitta-mummi]

Minä olen monta kertaa kirjoittanut vanhenemisestani. Kiva kyllä että aiheeseen saatiin oma osio.

Kummalista kaikkien sairauksien, kremppojen , hidastumisen ym. oireiden sisällä olen sama, ellen jopa nuorempi Riitta.

Välillä tuntuu vanhoja muistellessa, että olen taas lapsi, se pikku-Riitta jota isä Pyryharakaksi ja Nöpsyksi kutsui.

Selvintä on että kiinnostukseni moniin entisiin hobbyihin on sammunut. Ihan kummastelen Miten olen voinut tuostakin olla niin innostunut.

Nyt valinnat ovat vähenneet, mutta ehkä syvenneet. Pintaliito on laannut, syvyyssukellus lisääntynyt.

Nimimuisti oli ennen hyvä, nyt se on hatara, milloin mitäkin.

Kevyet kotityöt sujuvat ja ruokaa tykkään yhä tehdä, mutta suuri seurue ruokitaan ulkona, kuten tänäänkin.

Pidin näön huononemista suurena asiana, mutta hyvät lukulasit ja äänikirjat pelastivat minut pahimmalta.
Kuulo on meillä molemmilla huonontunut, Matilla melkoisesti. mutta korvalääkäri ei hänelle kelpaa. Niinpä äänijänteeni ovat kovilla, ja muutenkin ne on heikentyneet.
Suu on lääkkeiden takia aina kuiva, joten äänihuulet narahtelevat enemmän puhuessani. Onneksi hammaslääkäri suositteli Biotene geeliä yöksi, se auttaa parempaan uneen.

Uni tulee vaihdellen. Joskus hyvin, jos olen puuhaillut ja ulkoillut, mutta huonosti jos olen vain istunut ja katsellut tai kuunnellut viestimiä.

Politiikka ei enää juurikaan kiinnosta, poliitikot kyllä määrätyllä tavoin.

Maailman menoa seuraan , sen ääri-pahuus kauhistuttaa. Etekin luonnon tuhoutuminen ja lapsien kohtelu. Eläimet ovat tuntevia olioita, niitä pitää hoitaa ja vaalia lajiensa tarpeiden mukaan.

Sotia pohdin. Ovatko ne valtaamispyrkimylsiä , vallankäytön tarpeisiin. Sotilaiden sotia, vähä-osaisten kärsimykseksi ja kurjuudeksi.
Onko politiikasta mihinkään.

Turhuuden turhuus, kaikki on turhuutta. Muutoin olen aika positiivinen tulevaisuuden suhteen.

[1944]

Sotilailla, ainakin demokratioissa, on aina maallinen esivalta, joka tekee lait. Eivät näiden maiden sotilaat tarvitse ihmisten kurjistamista omaksi hyödykseen. Arabivaltioista ja ex-kommunistivaltioista saatan olla eri mieltä. Kirjoitan näin, koska tiedän, että erimielisiä on niin paljon.

[Riitta-mummi]

Se on totta. En länsimaisia armeijoita ja niiden johtoa ajatellut, mutta Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian jotkut armeijat ja etenkit diktatuurien sotajoukot käyttävät valtaansa 'kuten haluavat'.

[öppiäinen]

Sotia pohdin. Ovatko ne valtaamispyrkimylsiä , vallankäytön tarpeisiin. Sotilaiden sotia, vähä-osaisten kärsimykseksi ja kurjuudeksi.

Sotilailla, ainakin demokratioissa, on aina maallinen esivalta, joka tekee lait. Eivät näiden maiden sotilaat tarvitse ihmisten kurjistamista omaksi hyödykseen. Arabivaltioista ja ex-kommunistivaltioista saatan olla eri mieltä.

Ymmärsin Riitta-mummin lauseen ehkä vähän toisin: Ei niin, että sotilaat sotisivat oikein tarkoituksella vähäosaisille kärsimystä tuottaakseen, vaan niin, että sitä vähäosaislle sodista koituu joka tapauksessa. Sodat ovat vähäosaisille kärsimykseksi, siten ymmärsin.

Se on sitten toinen juttu, mitkä valtiot ovat oikeasti demokratioita. Onhan se nähty moneen kertaan, kuinka muodollisesti demokraattisessa valtiossa sotilasjuntta kaappaa vallan. Toisaalta taas ex-kommarivaltiosta esim. Tšekin demokratia taitaa olla ihan toimivalla tolalla nykyään. (Kaikista niistä en väittäisi samaa.)

Vallanhalu sinänsä ei ole silmissäni paha asia. Kai se on enemmän sitä, että haluaa pistää asiat järjestykseen. Pitää itseään tarpeeksi fiksuna tekemään niin. En usko, että enimmät sotilasjuntatkaan ovat vallan kaapanneet itselleen etuja kähmiäkseen. Toki ihminen on heikko ja siihenkin herkästi rupeaa, kun mahdollisuus tulee. Selittää, että kun teen näin vastuullista hommaa niin kyllä siitä jokin palkkiokin kuuluu. Koskee kaikkia hallitsijoita, myös demokraattisesti valittuja.

Silti sotilaissa, kuten muissakin ihmisissä, on myös niitä, jotka eivät pidä kaikkia ihmisiä samanarvoisina. Ja jotka ovat valmiita kollektiivisiin rangaisuksiin "niitä" kohtaan, jos yksi "niistä" vaikka heittää kivellä jeeppiämme (saati jos tappaa oman miehen viereltä). Sota kuin sota, myös siviileihin kohdistuneista julmuuksista kuullaan. Täysin jaloa ja viatonta armeijaa ei olekaan. Ja usein joukossa tyhmyys tiivistyy ja ankarat olot ja jatkuva väkivallan kohtaaminen eivät ainakaan auta.

Mutta joo. En muista olenko kertonut (muisti kai jo alkaa heiketä, kiva aasinsilta otsikkoon), että taannoin hain töitä firmasta, joka valmistaa sotateknologiaa. Ilmoituksesta sain käsityksen, että vain Suomelle, mikä olisikin ollut minulle ok. Pääsin haastatteluun, selvisin jostakin alkutestistä, ja kaikki meni hyvin kunnes sitten pistivät näkyviin kartan, minne kaikkialle sitä vievät (ihan laillisesti eli valtiomme suostumuksella). No ehkä vähän naamani venähti ja sanoin että pitää miettiä, siellä kun oli erinäisiä valtioita, jotka herkästi määräävät armeijansa kääntämään pyssyt omia kansalaisiaan vastaan, tai joilla on jokin rajakonflikti naapurin kanssa. En suoraan kieltäynyt, mutta kun haastattelun jälkeen ottivat yhteyttä niin sanoivat, että sen verran epäilevältä näytin, että jätetään tämä rekry nyt tähän. Suhtautuivat kyllä ymmärtävästi siihen, että asia voi olla ongelma, ja minä taas arvostan että olivat suoria.

Näin taas juttu harhautuu aiheestaan...

Tätini mies kuoli joitakin päiviä sitten. Ei tullut yllätyksenä (eikä kovin nuorena). Adressiin sopivaa tekstiä ja kuvaa tässä illan hain, taisin löytää. Äidilleni soitin ja kysyin, haluaako hän nimensä siihen mukaan (on siis isäni sisko tuo täti), ja vaihdettiin samalla muutkin kuulumiset. Tai me mitä vaihdettu, vaan hänen kuulumisensa kuuntelin. Äidistäni on tullut vanhuuttaan puhelias ja juttu poukkoilee pitkiä lenkuroita.

[Pena]

Vallanhalu sinänsä ei ole silmissäni paha asia. Kai se on enemmän sitä, että haluaa pistää asiat järjestykseen.

Minä ymmärrän vallanhalun perimmältään pahana ainakin silloin, kun sitä voi sanoa himoksi. Pienissäkin ympyröissä se ilmenee niin, että keskitytään vallan säilyttämiseen eikä sen käyttämiseen. Hyvä johtaja tekee selkeitä päätöksiä, jotta asiat edistyisivät. Huono johtaja pitää alaisensa varpaillaan. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä hän tahtoo, eivätkä asiat etene epävarmuuden vallitessa.

[öppiäinen]

Hyvä johtaja tekee selkeitä päätöksiä, jotta asiat edistyisivät.

Ehkä vallanhalussa minulla hyvän ja huonon rajat menevät juuri tuossa: Jotta asiat edistyisivät.

Tärkeintä pitää olla, että asiat edistyvät, ei sen, kuka niitä edistää (tai että niitä edistän juuri minä). Vallanhalun pitäisi olla asioiden edistämisen palveluksessa, eikä niin että valta on itsetarkoitus. Jos ihminen haluaa valtaa edistääkseen asiaa, jota muut eivät edistä (tai eivät ainakaan yhtä taitavasti), se on ok.

[Riitta-mummi]

Aivan oikein ymmärsit.

Öppis:
Ymmärsin Riitta-mummin lauseen ehkä vähän toisin: Ei niin, että sotilaat sotisivat oikein tarkoituksella vähäosaisille kärsimystä tuottaakseen, vaan niin, että sitä vähäosaislle sodista koituu joka tapauksessa. Sodat ovat vähäosaisille kärsimykseksi, siten ymmärsin.
...
Pahinta on kun joskus vaikuttaa että sotilaat nauttivat sotimisesta.

[luterilainen]

Minä olen monta kertaa kirjoittanut vanhenemisestani. Kiva kyllä että aiheeseen saatiin oma osio.

Kummalista kaikkien sairauksien, kremppojen , hidastumisen ym. oireiden sisällä olen sama, ellen jopa nuorempi Riitta.

Välillä tuntuu vanhoja muistellessa, että olen taas lapsi, se pikku-Riitta jota isä Pyryharakaksi ja Nöpsyksi kutsui.

Selvintä on että kiinnostukseni moniin entisiin hobbyihin on sammunut. Ihan kummastelen Miten olen voinut tuostakin olla niin innostunut.

Nyt valinnat ovat vähenneet, mutta ehkä syvenneet. Pintaliito on laannut, syvyyssukellus lisääntynyt.

Nimimuisti oli ennen hyvä, nyt se on hatara, milloin mitäkin.

Kevyet kotityöt sujuvat ja ruokaa tykkään yhä tehdä, mutta suuri seurue ruokitaan ulkona, kuten tänäänkin.

Pidin näön huononemista suurena asiana, mutta hyvät lukulasit ja äänikirjat pelastivat minut pahimmalta.
Kuulo on meillä molemmilla huonontunut, Matilla melkoisesti. mutta korvalääkäri ei hänelle kelpaa. Niinpä äänijänteeni ovat kovilla, ja muutenkin ne on heikentyneet.
Suu on lääkkeiden takia aina kuiva, joten äänihuulet narahtelevat enemmän puhuessani. Onneksi hammaslääkäri suositteli Biotene geeliä yöksi, se auttaa parempaan uneen.

Uni tulee vaihdellen. Joskus hyvin, jos olen puuhaillut ja ulkoillut, mutta huonosti jos olen vain istunut ja katsellut tai kuunnellut viestimiä.

Politiikka ei enää juurikaan kiinnosta, poliitikot kyllä määrätyllä tavoin.

Maailman menoa seuraan , sen ääri-pahuus kauhistuttaa. Etekin luonnon tuhoutuminen ja lapsien kohtelu. Eläimet ovat tuntevia olioita, niitä pitää hoitaa ja vaalia lajiensa tarpeiden mukaan.

Sotia pohdin. Ovatko ne valtaamispyrkimylsiä , vallankäytön tarpeisiin. Sotilaiden sotia, vähä-osaisten kärsimykseksi ja kurjuudeksi.
Onko politiikasta mihinkään.

Turhuuden turhuus, kaikki on turhuutta. Muutoin olen aika positiivinen tulevaisuuden suhteen.

Aamen! Mikään ei liene ole vaivaiselle alatien maan matoselle niin suuri onni ja autuus kuin saada vanheta körttiläisessä pelastusepävarmuudessa heikon uskon riittämättömyydestä taivaan päärlyportilla!! Vasta taivaan päärlyportillahan se selviää, pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin. 

[Pena]

Vasta taivaan päärlyportillahan se selviää, pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin.

Tiedä sitten niistä päärlyistä. "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään."

[Viisveisaaja]

Körteillä taitaa olla hyvät mahdollisuudet päästä ahtaasta portista läpi, kun alhaisia maanmatoisia.

No joo armoahan se jos pääsee, ei körtteys siinä paljon auta, josko ei haittaakkaan.

Sen tiedän että moni kun luulee menevänsä kielilläpuhuen ja sairaita parantaneena, ei siis lääkäreistä kyse, niin ei ehkä ihan ekana jonossa menossa.

[Viisveisaaja]

Kerran jos toisenkin kun rukoillut jonku reppanan alkoholistin tai asunnottoman puliukon puolesta, niin tullut tuntu, että menee jonossa taivaaseen ennen ainakin minua.