Kirjoittaja Aihe: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?  (Luettu 11058 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33175
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #105 : 30.09.23 - klo:19:07 »
Meillä on molemmilla huonot jalat, mutta pää pelaa, ainakin vielä.

Oma äitini asui kolme-neljä vuotta Tapanila-kodissa 1990-luvun alussa, ja kuoli siellä.
Useimmat asukkaat olivat dementikkoja, mutta äitini ei. Hän löysi ystävän joka oli vaikeahoitoinen diabeetikko, mutta muuten virkeä. Oli nuorempikin kuin äiti. Myös henkilökunta oli oikein mukavaa. Itse kävin kaksi kertaa viikossa ja veljeni samoin. Ei äiti ollut läheskään niin yksinäinen kuin pienessä asunnossaan yksin asuessaan. Voin sanoa että hän viihtyi Tapanilassa ja nukkui pois hymy huulillaan.

Silloin kuukaisimakasun lisäksi ei muita kuluja peritty. Pyykinpesukin kuului samaan hintaan.

Toisin on nykyään. Jokainen toimitettu kahvikupillinen maksoi Liisa-neidillä, ystävälläni joka eli 102-vuotiaaksi Onnelantien palvelutalossa.

Olen kuullut monien dementikkojen omaisten kertovan tuota samaa: ' Kukaan ei ole käynyt moneen kuukauteen !' vaikka lapset käyvät säännöllisesti.
Ikävä sairaus, myös omaisille.

Monet nuoretkin pelkäävät sairastuvansa samaan kun suvussa on dementiaa. Se on melkoinen painolasti muiden jokapäiväisten huolien lisäksi.

1. Pietarin kirje 5
[7] Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6129
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #106 : 30.09.23 - klo:21:15 »
Siksi onkin parempi, että ei liian huonokuntoisena muuta palvelutaloon, kun tietää missä on ja pystyy vielä hyvin integroitumaan sinne.

Hyvä pointti. En ollut tullut ajatelleeksi.

Mielestäni äitini voisi muuttaa sellaiseen, kun vielä jonkin verran pää pelaa. Ei täysin, mutta ainakin sen verran, että hän muistaa että ei aina muista. Mutta viimeksi oli huolissaan siitä, pysyykö palvelutalo pystyssä vai joudutaanko ehkä lopettamaan. Ei haluaisi muuttaa enää toista kertaa.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6129
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #107 : 06.11.23 - klo:19:18 »
Ehkä minun pitäisi vain määrätä äitini muuttamaan johonkin palvelutaloon. Ja samalla pistää täytäntöön se edunvalvontavaltuutus. Nyt on pankissa herännyt epäilys, että joku kotihoidon työntekijä ehkä käyttää tiliä väärin.  :107:
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33175
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #108 : 06.11.23 - klo:19:51 »
Onko äitisi ns. ruumiin ja sielun voimissa ?

Vastustaako hän sinua  ? Olisi toki hänen parhaakseen jos panisit toimeksi jo. Eikö puhuminen auta ?

Aina ikä ei ole ainoa kriteeri palveluasumiseen. Mutta kalliiksi se tulee. Siksi tässä me ei vielä tehty päätöstä sen puoleen. Ja kaikki tuntuu nyt paremmalta kun saatiin taas auto omaan käyttöön. Se luo turvaa. Matti ajaa vielä hyvin, ainakin tutut reitin. Eikä me muuta tarvitakaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11549
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #109 : 16.11.23 - klo:05:06 »
Jumala ei sitten riisunut a u t o s t a.   :003:


Anteeksi,  ei pitänyt tosin tulla mutta tuli jokin puhelinasia Sepposille ja sitä kautta muistin tämän ja yhä toimi tunnukset.  Ei ole väki vaihtunut ja puheenaiheetkin yhä samat.  Aika ei säästele ketään tietty.


Yhä ajattelen, että olisi jotain pahempaa kuin y k s i n ä i n e n  vanhuus.   Yksinäisyys missä hyvänsä ikäkaudessa on oma suuri ongelmansa.  Yksinäinen nuoruus saattaa olla raskaampi ja surullisempi kuin se yksinäinen vanhuus konsanaan. 

Väsymys, heikentyvä terveys,  toisinaan muistisairaudet ei siis läheskään aina, näköjään rasittavat ja kun tietysti katselen omia vanhempiani 94 ja 93 heitä kyllä väsyttää kaikki muu kuin lupa saada olla yksin,  tietysti eri asia kuin se y k s i n ä i s y y s .  He pikemmin väsyvät kovasti jokaisesta puhelusta,  vierailuja ei voi ajatellakaan,  enintään 15 min kerrallaan.  Joka ikinen yritys saada selvää kylminä pysyvistä pattereista koronarokotuksista jne jne tuntuu päättyvän sa,oin:Älä herrannnimessä vaan tule tänne niistä huolehtimaan,  soita vähän harvemmin,  joojoo hoidetaan ihaan itse.  Kylläkylläkyllä pystytään, vaikka on pahasti nähty etteivät ollenkaan kykene.

Tekevät loppusiivousta vaikka kuinka sanon, antakaa olla,  kyllä me niistä sitten --  ts,  minä roudaan kaiken osuuteni vain kotiin, sisko heittää pois,  mutta siis,  olisivat huolehtimatta. 

Jotenkin tuntuu että s o s i a a l i n e n   vanhuus vasta rasittava onkin.  Ja tuo ettei-teidän-sitten-tarvitse on omaisille kamalaa katseltavaa. 

Itse huomaan, kuinka jo nyt, 66v, vähitellen jaksan yhä vähemmän kontakteja --  etenkin jos täytyy mennä johonkin.  Lääkärillä käynti riittää päivän ponnistukseksi.  No tietty, en ole kovin terve, mutta siis en käsitä mikä tässä on niin kauheaa. 













« Viimeksi muokattu: 16.11.23 - klo:05:12 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4544
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #110 : 17.11.23 - klo:14:50 »
Olen kuullut monien dementikkojen omaisten kertovan tuota samaa: ' Kukaan ei ole käynyt moneen kuukauteen !' vaikka lapset käyvät säännöllisesti.
Dementikot saavatkin tutustua joka päivä uusiin ihmisiin.  :icon_xmaslol:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33175
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #111 : 17.11.23 - klo:15:23 »
Valitettavasti lienee näin.

Ennenvanhaa tällainen oli luonnolista ja ihmistä sanottiin vahukseksi. Nyt vanhoja sanotaan usein Alzheimerpotilaaksi tai dementikoksi.

Minulla on usein mielessä tarina vanhasta koulukirjasta. Siinä vanhus oli laitettu tuvan nurkkaan karsinaan. Ruoka annettiin kaukalossa. Pieni poika kysyi äidiltä: Äiti laitanko sinut sitten karsinaan kun olet vanha. :'(

Kukapa sen tietää mitä on meillä huomena.

Joulu on jo tulollaan, iloitkaamme siitä tunteesta minkä ajatus joulusta aina luo. :114:  R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4544
Vs: Voiko olla mitään kauheampaa kuin yksinäinen vanhuus?
« Vastaus #112 : 18.11.23 - klo:22:49 »
Mummodisko tanssittaa niin mummoja kuin myös pappoja.  :icon_xmaslol:

Mummodiskossa jorataan ja lievitetään yksinäisyyttä – “Joskus täältä on lähdetty ilman rollaattoria tai pyörätuolia”
https://yle.fi/a/3-10636636

Mummodisko https://www.mummodisko.fi/