2010-luku: Maailma ei vastaa heränneiden syleilyihin

[Kalistaja]

On täällä valtava määrä kokemusta ja näkökykyä.
Nykyään maallistuminen on vallalla joka puolella....
Mutta vielä jotain tapahtuu, mitä saamme kenties kiitollisina ihmetellä.
Herätys tulee, ja lähtee meistä yksilöistä, Jumalan käyttäminä, saamme voiman,
viisauden, johdatuksen.

Rohkaisevaa puhetta tuossa sentin/senttien päässä. En voi mitään sille, että aika ajoin mietin sitä, että onko heränneiden kokonaisrepussa riittävästi rukiista leipää ja ylipäätään ruokaa riittämiin.  Onhan toki joskus jossain riittänyt viisi leipää ja kaksi kalaa, vai kuinka ne - näennäisesti  - niukat eväät olivat. Mutta silloin asioita hoiti itse Kristus. Jospa...

[Leena]

Rohkaisevaa puhetta tuossa sentin/senttien päässä. En voi mitään sille, että aika ajoin mietin sitä, että onko heränneiden kokonaisrepussa riittävästi rukiista leipää ja ylipäätään ruokaa riittämiin.  Onhan toki joskus jossain riittänyt viisi leipää ja kaksi kalaa, vai kuinka ne - näennäisesti  - niukat eväät olivat. Mutta silloin asioita hoiti itse Kristus. Jospa...

Toisinaan ylösrakentaa paremmin kun huolta kantaessaan puhuu Jumalalle ihmisistä ja miettii, onko saanut nyt kehotusta puhua Jumalasta ihmisille.  Tämän sanan itse kerran sain,  olen sen aarteen lailla säilyttänyt.

Saarnamiesten aikaa ei suinkaan ole pahasta muistella. Mutta se kannattaa ehkä, siis ehkä kirjoittaa auki niin että tyhmempi ja ehdottomasti uskoton sekarotukörtti eli tuskin mikään körtti varmasti ymmärtää.   

Jos Herra ei huonetta rakenna, rakentajat turhaan vaivaa näkevät.  Toistetaan, sillä hyvä asia ei toistoista kulu.

[Kalistaja]

 Muistelen Leenan pukeutuneen herättäjäjuhlilla körttipukuun. Nyt Leenan rivejä tästä ketjusta lukiessani olen havaitsevanani sen olleen vain ulkoisen tunnusmerkin. Jotenkin olen ylipäätään käsittänyt tämän tietyn asuvalinnan vahvaksi tai ainakin merkittäväksi asiaksi myös sisäisesti.

Mutta Leenahan itse tästä on paras kertomaan. Minä sanoin vain sen mikä ikään kuin nousi muistoista, joita vertasin mielessäni tämänsyksyisiin edessäni olleisiin teksteihin.

[PekkaV]

   Kaikissa herätyksissä tapahtuu pirstaloitumista. Mitä vanhempi, sitä enemmän. Suolana säilytämme asiaamme sukupolvelta toiselle. Ajat muuttuvat, ilmiasu muuttuu, ydin pysyy, vilkkuu kuin majakka säästä riippuen väliin kirkaana, toisinaan sumuun häviten.

Ihmisyyden aatteen päälle ei Kristuskaan saa tulla. (krypt) Ihmisen ja Kristuksen väliin ei saa laittaa mitään. Ihmisyys ja Kristus ovat työkavereita. Ihmisen "aatteen ankara laulu" (E. Leino) soi mm. virressä ... kiitosta Herran / Hän on hyvä armollinen.

Kristus on syntynyt pelastamaan.

[1944]

Kyllä minunkin selkääni mittailtiin, että josko ihan wästit, mutta sitten tuli surua väliin,,,,

Sitä taphtuu kaikenlaista,,,,

[öppiäinen]

Mikä se aloituksen "maailma" nyt sitten on? Kaikki ns. ei-kantakirjakörtit vai?

Mitä se sitten olisi, että maailma vastaisi? Miten se näkyisi? Muuta kuin että Herättäjä-Yhdistyksen toimisto olisi samassa paikkaa kuin aina ennenkin olisi ollut, ja kustantamossa painokoneet kävisivät kuumina.

Olisiko se sitä, että kyseltäisiin, mitä mieltä körtit mistäkin asiasta ovat? Telkkarin iltauutisissa kohta kun on juttu Brexit-sovusta,niin kerrottaisiin myös Herättäjä-Yhdistyksen kanta asiaan (no joo, sellaista kantaa tuskin edes on).

Sekö ei sitten ole maailman vastausta, että tälläkin foorumilla parveilee erinäisiä ei-syntymäkörttejä?

Jos on, niin saammeko osaksemme syleilyä vai syljeksintää?

Ehkä pitäisi ymmärtää vastata toisin. Olla sekaantumatta heränneiden tekemisiin mitenkään, ymmärtää pitää kunnioittavaa välimatkaa, arvostaa ja ihailla kuten parempaa väkeä kuuluu. Ostaa kaikessa hiljaisuudessa niitä kirjoja vain ja tukea yhdistystä taloudellisesti.

En ole huomannut että "tietämys herännäisyydesta" koskaan mitään erityisen vankkaa olisi ollut ns. ennenkään. Milloin siitä sitten vielä tiedettiin? Ne tietää jotka tietää, ja enimmillä menee iloisesti sekaisin kaikkien muiden liikkeiden kanssa, ts. samoja uskiksia yhtä kaikki, ja näin oli myös "ennen". Tietenkään minulla ei vielä ole satavuotiaan perspektiiviä arvioida asiaa, mutta mitä itseäni vanhempien kanssa olen jutellut niin ei ne sitäkään tiedä mitä minä. Eivät koskaan ole tienneet. Toki jossakin perinteisillä herännäisyyden valta-alueilla voi olla toisin.

[öppiäinen]

Eikun joo, minähän taisin ymmärtää ihan väärin sen "maailman syleilemisen".

Sehän kai onkin sitä, että evankeliumin sijaan heränneet keskittyvät kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen puuhasteluun? Ja maailma ei vastaa = sieltä ei saa takaisin mitään (hengellistä) hyvää.

Mutta sillä yhteiskunnallisella puuhastelullahan on körttiläisyydessä pitkät perinteet? Ajetut aatteet ehkä ovat nyt vähän erilaisia kuin joskus ennen, mutta yhtä kaikki "yhteiskunnallisen vanhurskauden ja järjelle alistettujen asioiden" piiriin kuuluvia (Augsburgin tunnustusta lainatakseni). (Toivottavasti kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla niistä asioista samaa mieltä, heränneeksi kelvatakseen.)

Ehkä joku on ymmärtänyt oikein, joku paremmin aloituksen kohderyhmään kuuluva.

Eikun... numerot kutistuvat  Joo, jotkut numerot kutistuvat, mutta en näköjään ole kärryillä, mikä on maailma onko toivottavaa että se vastaa.

[öppiäinen]

Herännäisyyttä ei myöskään tunneta liki lainkaan niin hyvin kuin vaikkapa vielä minun lapsuudessani ja nuoruudessani oli laita... Ei tunneta, eikä siitä välitetä kuten ennen. Niin se vain nyt on.

Missä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi? Miten se tunteminen sinulle ilmeni?

Minun lapsuudessani 60-luvun Jyväskylässä en muista herännäisyydestä mitään, enkä siitä 70-luvun  Joensuussakaan muuta kuullut kuin koulussa osana uskontojen historian ja siveysopin opetusta, jossa se ei erottunut muista vastaavista liikkeistä. Mutta ehkä muistelet aikaisempia aikoja?

[Pena]

Missä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi?

Kysymys on oleellinen. On eri asia, onko varttunut Lapuan Kitinojalla vai Kotkan Hovinsaarella. Ambomaan Onayenassa laulettiin Siionin virsiä ndongan kielellä, mutta kukaan ei puhunutnut herännäisyydestä mitään. En muista edes kummitädin puhuneen, vaikka hän oli sentään Paavo Ruotsalaisen jälkeläinen Nilsiästä.

[Mauno]

Hei!
Lahden herättäjäjuhlien logon kuvasta muistelen, että Ripe kertoi harjun kuvaavan Salpausselän harjua. Voin vielä varmistaa yksituiskohtaa, kun jossakin vaiheessa tapaan Ripen.
Ti

[luterilainen]

     
   2010-luku:

   Herännäisyys syleilee maailmaa, maailma ei vastaa heränneiden syleilyihin.

   2020-luku:

  Jotain muuta - vai/tai: Kansi kiinni ja kuulemiin!

Mielestäni meidän on ensin päästävä pyhään konsensukseen siitä, miten maailma määritellään? 

Wikikipedian suuntaa antavan sanakirjan mukaan "maailma voi viitata esimerkiksi seuraaviin asioihin: maailmankaikkeus, maapallo, ihmiskunta, maapallon asukkaat, jokin yhteisö sille ominaisine kulttuureineen tai jokin kuvitteellinen todellisuus."

[Riitta-mummi]

Tietenkin omat jälkeläiseni tietävät jotakin körttiläisyydestä. Eilen luonamme tyttärenpoika esitti mielenkiintoisen ajatuksen: Körteissä on paljon samaa kuin zen-buddisteissa ja jossakin toisessakin (  ) itämaisessa uskossa.

Kun vaihdoimme jonkun ajatuksen minulle selveni että hänkin tarkoitti hiljentymistä, meditaatiota ja sielun puhdistamista pahoista ajatuksista, saati teoista.

Nämähän ovat Jeesuksen opetuksia.

Ketään omistani en ole käännyttänyt, mutta Matti on jo mukana ja tylleröiden äitikin . Hän myös hyväksyy että puhun tytöille uskon ajatuksista. Vanhempaa kiinnostaa, hän rukoileekin. Nuorempi sen sijaan on ilmoittanut : Se ei ole mun juttuni ! ( Hänen juttunsa nro 1 on älylaitteet )

[Leena]

 Muistelen Leenan pukeutuneen herättäjäjuhlilla körttipukuun. Nyt Leenan rivejä tästä ketjusta lukiessani olen havaitsevanani sen olleen vain ulkoisen tunnusmerkin. Jotenkin olen ylipäätään käsittänyt tämän tietyn asuvalinnan vahvaksi tai ainakin merkittäväksi asiaksi myös sisäisesti.

Mutta Leenahan itse tästä on paras kertomaan. Minä sanoin vain sen mikä ikään kuin nousi muistoista, joita vertasin mielessäni tämänsyksyisiin edessäni olleisiin teksteihin.

No minä kerron.  Jos poissaolo täältä on ymmärretty poissaolokzi herännäisyydestä, on ymmärretty väärin. Kirjoitin muuta, mutta en viitsinyt siitä puhua, koska se tuntui retostelulta. Nyt on aika ihanaa ( en löydä vähemmän ylisanoja) pitää siitä taukoa, sillä se on riivatun väsyttävää.  Huomasin etten minä ole kirjailija, kirjoittaja korkeintaan. Ihmiset tulevat liiaksi iholle ja ahdistun paljon pahemmin kuin vastaanotolla.  Siellä oli mahdollisuus tehdä jotain heidän hyväkseen, kirjoittaessa voin vain avuttomana seurata heidän kohtaloistaan ja olen aivan puhki.


Ja ehdotan että vertaat sitä aikaisempiin teksteihin!  Niissä ei liene juuri eroa tämänsyksyisiin.
Körttipuku ei ole minulle edustanut sitä, että tulisin suvusta jossa ollaan ” niitä Malmivaaroja” tai ” niitä Laguksia”.  Mikäli muistat kirjoitin varsin usein sen merkinneen herännäisyyden yksinkertaisuuden arvostusta. Minun ei tarvitse.

Juhlille en lähde, ennen kuin olen saattanut vanhempani lepoon.  Se on liian lähellä juhannusta, en saa ketään tänne avuksi. Miksi avuksi, olisi liian pitkä selittää eikä sinulle  edes kuulu.

Mutta tiesin lopettavan sen käytön sillä päivämäärällä, jolla siihen puututaan:  Ei se ole sinun, ei se kuulu sinun vaateparreksesi. Pitäisi olla.  Pitäisi pysyä. Pitäisi tilata, kirjoittaa, olla näkösällä. Puku on oikeastaan ansiomerkki,  jota kannat nyt ansiottasi.

Joku sanoi minulle sen kuuluvan juuri ansiottomien ylle. Ole huoletta, kyllä siitä aikanaan keskusteltiin lujasti ja koko suku käännettiin nurin.  Oli siellä ihan lähellä körttejä, muuten en olisi kai uskaltanutkaan. Mutta edelleen, olen erittäin uskoton sekarotuinen eikä suvusta löydy kantakirjakörttejä.  Eipä toisaalta muiluttajia myöskään, enkä kaipaa Vihtori Kosolan taloon.

Jos vakaa tarkoituksesi on saada minut herännäisyyttä suorastaan pelkäämään, otanpa asian puheeksi seuraavissa seuroissa ja kysyn, mitä minun tulee tehdä, veljet ja sisaret.

Ja kuten kerran luterilaiselle psykoanalyysista totean tällä kertaa lopettavan keskustelun. Jos tahdot että menen kokonaan, Seppos hoitaa sen asian, mutta saat uskoa ettei tänne kukaan tule tarkoituksella mieltään pahoittamaan.  Mikset sano suoraan mikä sinua jurppii? 

Jokin kirjoittamani on nyt Kalistajaan kalahtanut, koska hän minulle älähtelee, tai sitten hän ei rohkene käydä Sepposin tai Penan kimppuun. 

[Leena]

Vai onko lopulta luvatonta ajatella kristittyjen yhteyttä niin paljon kuin ajattelen ja varmasti kirjoitan?

No sitten asiaa ei voi auttaa.

Mutta hyvä, nyt kun täällä teen muutto-  tai lähtösiivousta kuinka halutaan, lahjoitan mieluusti pois sen puvun.  Päätin jo sitä tehtäessä, että annan olla ensi arvostelusta.  Ortodokseja kunnioitan peittämällä hiukset Valamossa, herännyttä kansaa pukeutumalla heidän vaateparteensa, mutta eihän se ole tärkeää, vaan sydämen asenne, ja Jumala onneksi on kalastajaa suurempi ( ja vähemmän kiukkuinen) .

Mutta näin ajattelin jo sitä valmisteltaessa, se lähti sitten ensi moitteetta, kun alun alkuaan ajattelin, että saankohan minä tätä ollenkaan pitää.  Jos ketä kiinnostaa, koko on L, minulle hieman suuri ja pitkäkin, Anna Kettusen ompelema eli hyvää työtä.kerrassaan liian hyvä pois heitettäväksi, ja rakas! Tuntuisi hyvältä ajatella, että sitä kantaa joku oikea körtti.

Jos annnat YV: llä osoitteesi, lähetän sen sinulle.

Se on todella minulle vieras, sillä en ole milloinkaan sitoutunut olemaan kristittyä ei- mitään merkillisempi.  Pukua kantakoon hän, jolla on suuremmat ansiot.ensi kerran syvää vierautta koin Haapajärven juhlilla nimettäessä sukuja, jotka kokoontuvat siellä ja siellä.  Ei kuulunut oman sukuni nimeä,  he irrottautuivat ja olivat sittemmin perustamassa evankelista liikettä.  Sinne en ole siitä huolimatta kokenut mitään ns veren vetoa, vaikka olisinkin jotain ” niitä oikeita” .  Ei tuntenut moni muu liioin.  Tyydyttääkö tämä?  Siellä teki mieleni sam an tien puku riisua, eli et sinä ensimmäisenä minua ravistele.  Oma ajatukseni on sen tehnyt monesti, monesti ennen, vai olisiko se Jumalan rakkikoira joka kuiskaa, ettet sinä Leena kelpaa kristityksi mihinkään.  Pysy vaan poissa kirkosta, paremmin kristittyjen tieltä.  Kovin on tuttu, onko sinulle?

Lopun perin,  eikö Jumala ole ainoa joka tuntee sydämet niin, että voi niitä tavallasi arvostella?  Toisaalta minä en armolahjakirjoasi tunne.  Muistaakseni puhuin etupäässä Dietrich Bonhoefferista, kun teit minusta juttua HK:: n,käypäs  kaivamassa esille se numero.

Ja nyt, riita poikki ja ”sävyisä paimenemme”. soikoon.

Ja aivan todesta: Mihin osoitteeseen saan lähettää puvun?  Tämä nyt menee mahdottomaksi, vaikka kai herännäisyydessä on eletty mahdottomia aikoja.....  Liikaa solmuja huiveissa, helvetin peräseinä paistaa....   Aina löytyy pahiksia, mutten minä sentään koko l,ikeen maallistumisesta ottaisi tunnollinen yhtään mitään. 

[Leena]

Vai onko lopulta luvatonta ajatella kristittyjen yhteyttä niin paljon kuin ajattelen ja varmasti kirjoitan?

No sitten asiaa ei voi auttaa. Se on minun todellinen kotimaani. Sitten se ei kai ole oikein missään, tosin.  Sitä ei näemmä voi auttaa.  Vai onko se kaikkialla, missä kristityt rukoilevat yhteyden puolesta? Kuten Jeesus ennen omaa kuolemaansa? 

.............

Mutta hyvä, nyt kun täällä teen muutto-  tai lähtösiivousta kuinka halutaan, lahjoitan mieluusti pois sen puvun.  Päätin jo sitä tehtäessä, että annan sen mennä ensi arvostelusta.  Ortodokseja kunnioitan peittämällä hiukset Valamossa, herännyttä kansaa pukeutumalla heidän vaateparteensa, mutta eihän se ole tärkeää, vaan sydämen asenne, ja Jumala onneksi on Kalistaja suurempi ( ja vähemmän kiukkuinen) .  Mutta tämä on totta yhtäläisesti, mutta eikö sinua pelota, kun ajat kuin auktoriteetilla konsanaan väkeä pois?  Ehkä on parasta jättää joukkoon vain taattu aines.  Onhan se niinkin että pidot paranee kun väki vähenee. 

Mutta näin ajattelin jo sitä valmisteltaessa, en uskalla oikein, annetaan sen mennä sitten ensi moitteesta, ja jotenkin osasin moitteita odottaa, kun alun alkuaan ajattelin, että saankohan minä tätä ollenkaan pitää.

 Jos ketä kiinnostaa, koko on L, minulle hieman suuri ja pitkäkin, Anna Kettusen ompelema eli hyvää työtä.kerrassaan liian hyvä pois heitettäväksi, ja rakas! Tuntuisi hyvältä ajatella, että sitä kantaa joku oikea körtti.

Jos annnat YV: llä osoitteesi, lähetän sen sinulle.

Se on todella minulle vieras, sillä en ole milloinkaan sitoutunut olemaan kristittyä ei- mitään merkillisempi.  Pukua kantakoon hän, jolla on suuremmat ansiot.  Ensi kerran syvää vierautta koin Haapajärven juhlilla nimettäessä sukuja, jotka kokoontuvat siellä ja siellä.  Ei kuulunut oman sukuni nimeä,  he irrottautuivat ja olivat sittemmin perustamassa evankelista liikettä.  Sinne en ole siitä huolimatta kokenut mitään ns veren vetoa, vaikka olisinkin jotain ” niitä oikeita” .  Ei tuntenut moni muu liioin.

 Tyydyttääkö tämä?  Siellä teki mieleni saman tien puku riisua, eli et sinä ensimmäisenä minua ravistele.  Oma ajatukseni on sen tehnyt monesti, monesti ennen, vai olisiko se Jumalan rakkikoira joka kuiskaa, että et  sinä Leena kelpaa kristityksi mihinkään.  Pysy vaan poissa kirkosta, paremmin kristittyjen tieltä.  Kovin on tuttu, onko sinulle?

Lopun perin,  eikö Jumala ole ainoa joka tuntee sydämet niin, että voi niitä tavallasi arvostella?  Toisaalta minä en armolahjakirjoasi tunne.  Muistaakseni puhuin etupäässä Dietrich Bonhoefferista, kun teit minusta juttua HK:: n,käypäs  kaivamassa esille se numero.

Ja nyt, riita poikki ja ”sävyisä paimenemme”. soikoon.

Ja aivan todesta: Mihin osoitteeseen saan lähettää puvun?  Tämä nyt menee mahdottomaksi, vaikka kai herännäisyydessä on eletty mahdottomia aikoja.....  Liikaa solmuja huiveissa, helvetin peräseinä paistaa....   Aina löytyy pahiksia, mutten minä sentään koko l,ikeen maallistumisesta ottaisi tunnollinen yhtään mitään.

Mitenkäs tämä nyt äkkiä maalattu siniseksi koko ruutu?  Teknologilta tarvitaan vetoapuja.