Olimme eilen Vasemmistoliiton lauluillassa. Valtuustoryhmän puheenjohtaja puhui työväenlaulujen historiasta ja päätyi pohtimaan mahdollisten uusien laulujen teemoja, joiksi hän luetteli ajankohtaisia ongelmia. Emme olleet loppuun saakka, koska emme tunteneet ketään. Oli kuitenkin mukava laulaa yhteiskaraokea, esim.
We shall over come,
Taistojen tiellä,
Partisaanivalssi...
70-luvun taistolais-vasemmistolaiskokemukset nostavat ajoittain harjalleen porvariskakaraa. Nykypäivän aidot vassarit eivät ole ystäviä eivätkä vihollisia, vaan suomalaisia puoluekentän vasemmalla laidalla. Olin tuntevina joltakin suunnalta pidäteltyä vihaa ylioppilaslakissa keikkuessani ja edustaessani valtaapitävien nuolijoita, mitä en tunnista, mutta luulen joidenkin niin ajatelleen. Leimautuminen on kaksipiippuinen juttu, sekä todellista että luuloteltua molemmin puolin. Ihmisiä me kaikki olemme.
Ystäviksi minä sanon teitä.Asiat riitelevät, ihmiset keskustelevat. Monien välillä yhteys on hakusessa eikä aina toteudu. Kuten vesi hakee uomansa, elämä jatkuu. Toivoa sopii, uskottava on, että rauha toteutuu. Leijona ja karitsa käyvät sovussa samalla laitumella.
Eilen TV:ssä
FEMillä haastateltiin Caj Chydeniusta: kohta 2.50
https://areena.yle.fi/1-4294739