
Toi karjalaisenkyöstin hyökkäys piirinensä vaan taas käy hermoille, niin tää aihe.
Mulle uskonnollisella agendalla tää hartauden harjottaminen aina joskus noiden Raamattu piirien ja muiden uskonnollisten porukoiden seassa aina välillä käy hermoille ja esiin.
Mulle oikeesti toi oikeasti tulkinta tai sen filosofisesti oikein ajatelma ei nyt vaan ole niin tärkeää.
Mä elän tavallisen jengin keskellä, kun tykkää filosofisesti ajatell, mutta myös maanläheisesti.
Niitä ei näppää miten tä on just ja jus, vaan se isompi kuva.
On ehkä ikävää, et jengi mikä kaa mä säädän ei ole ihan sitä terävintä kynää penaalissa, vaikkakin mulle ihan rakkainta.
Mulle on tärkeää vetäytyä ja pitää, vaikka paastoa ja olla vaan ajatusten, rukousten ja muuten vaan Jumalan kaa.
Hartaus mitäköhän se muille on?
Kuulukohan se körteille ollenkaan?
Lulisin mitä körttejä tunnen, luulen et aika isosti.
No nä herähdys kristityt sitten, en tiiä. Tykkään helluntalaisista ja karismaatikoista, mutta hermo menee aina niiden kanssa, kun kysyn tai juttelen Raamatun lukemisesta ja mietiskelystä sen äärellä, heille on joku vauhti ja meteli se parempi?
En tiedä ehkä he ovat oikeassa.
Mulle Jumalanpalvelus on enempi hartautta, hiljaa, syventyen, kuten sen ymmärrän.
Ehkä olen se luopio.
Monesti, en tiedä miksi tapaan mormoneja ja he ovat aina innossaan, kun jotenkin tunnen ja osaan Raamattua vaikka en ole just heidän uskomisissaan.
Heille kuten mulle on tärkeintä, et jengi harjoittaa Raamatun kaa
hartautta.
Jos kuitenkin joku kysyy multa mormoneista, ni historian argeologisia löytöjä ei monia löydy aihen, mut mukavaa jengiä.