Totta kai jokainen politiikkaan osallistuva osallistuu siihen omien arvojensa pohjalta! Tai vähintään koettaa etsiä ryhmän (puolueen), jonka arvot olisivat lähinnä omia. Miksi se olisi kristityltä kiellettyä? En myöskään aina ymmärrä vaatimuksia, että uskonto ja politiikka täytyisi pitää erillään toisistaan.
Käsitteellisesti erillään pitäisin kuitenkin keinot ja päämäärät. Arvot, vaikka sitten kristilliset arvot, kertovat mikä se päämäärä olisi. Päämäärän tavoittelun keinoissa kristityt tuskin ovat sen viisaampia kuin muutkaan. Tässä taannoin vertailtiin eri puolueiden ohjelmia sen suhteen, mitä sanovat työttömyyden vähentämisestä, ja kridet olivat turhan paljon sitä mieltä että työttömyys johtuu alkoholin ylettömästä käytöstä eli on yksilön vika, ja keinot sitten sen mukaan, mikä tuskin mitän auttaisi. (No joo nyt vähän liioittelen, enkä tosiaan väitä että kristittyjä olisi vain krsitillisdemareissa.)
Mutta tottahan Räsänen puhuu, kristitty joutuu miettimään. Puhuuko lehti otsikoinnissaan silkkaa totta, vai halusiko vain repäistä mehevän otsikon? Tarkkaan ottaen niinkö Räsänen sanansa asetti, vai asettiko taitavammin?
Ehkä sisäministeriltä voisi vaatia ehdotonta lainkuuliaisuutta ainakin periaatteessa, mutta muuten voi kyllä vakaumukselliselle kristitylle tulla tapauksia, jossa on tehtävä toisin.