"Älä sitten kerro tätä"

[öppiäinen]

Eettistä pohdintaa: Mitä tehdä, kun ystäväni A (lupaa etukäteen kysymättä) uskoutuu minulle ongelmistaan suhteessa yhteiseen ystäväämme B, ja lopuksi pamauttaa tuon otsikon fraasin? En tietenkään mene heti kielimään B:lle, mutta entä jos B suoraan kysyy, onko A puhunut asiasta minulle? Valehtelenko päin näköä, vai petänkö A:n luottamuksen?

Minussa ehkä on jotain, mikä saa ihmiset uskoutumaan, ja siksi tuo tilanne on tullut eteen useampaankin kertaan, eri henkilöiden A ja B kanssa. Tai sitten minua on pyydetty olemaan kertomatta, että olemme tavanneet, tai että olen nähnyt A:n jossakin tilanteessa.

Nyt se sitten taas tuli eteen, tuttavapariskunnan toisen osapuolen kertoessa suhdettaan koskevia pohdintoja. Ja saman henkilön (tai pariskunnan) kanssa näin käynyt joskus ennenkin. Tavallaan ymmärrän tarvetta uskoutua, mutta haluaisin olla lojaali myös sille toiselle osapuolelle, jonka kanssa harvemmin olen tekemisissä. Jos pyydän, ettei A kertoisi minulle asioita joita emme voi jakaa kolmistaankin (tai he keskenään), saatan viedä häneltä sen ainoan mahdollisuuden purkautua, mikä sekin tuntuisi tylyltä. Ko. jo vanhemmanpuoleisen pariskunnan kummankin osapuolen elämänpiiri kun on sairauksien takia aika rajoittunut. Miten tasapainotella oikeudenmukaisuuden, reiluuden ja armeliaisuuden välillä tässä?

[Antti Juhani]

Itse en pettäisi A:n luottamusta, vaan tässä on kai sen "valkoisen" valheen paikka.
Vaikeita kysymyksiä. Kuuntelijan paikalla oleminen on tärkeää.

[Pirska]

Olen Antti Juhanin kanssa samoilla linjoilla. Jos A haluaa uskoutua, niin hyvä, että kuuntelet häntä. Jos hän ei lupaa kertoa, niin sitten et kerro ja sillä siisti. Hän haluaa purkaa tuntojaan jollekin ja sinun täytyy olla hyvä kuuntelija, koska sinulle uskoudutaan. Jos B kysyisi  ja kertoisit A:sta, niin silloin tavallaan sekaantuisit heidän suhteeseensa. Sanot vain, että et tiedä ja mielestäni siinä teet ihan oikein.

[öppiäinen]

Ehkä se sitten on noin 

Pitäisi varmaan vielä tänä iltana vastata jotakin sille tämänkertaiselle A:lle (uskoutuminen tapahtui sähköpostissa). Mietin alkuun, voisinko jotenkin hienovaraisesti koettaa ilmaista, että tilanne on minulle kiusallinen, mutta eiköhän se olisi vain itseni ajattelemista, joten voin jättää sen tällä kertaa tekemättä.

Onneksi olen aika taitava valehtelemaan uskottavasti  Jos nimittäin B sattuisi kysymään. "A on kyllä puhunut kanssani joistakin suhteenne asioista, ei nyt tästa nimenomaisesta asiasta sen kummemmin. Ja minua on kieltämättä vähän vaivannut, kun olen kuullut vain hänen näkemyksensä."

[öppiäinen]

(Äh kun viestiään ei voi editoida, vaikkei sitä kukaan vielä olisi kommentoinut... ehkä vielä miedommin, "Kun olen A:n kanssa jutellut niin onhan siinä välillä tullut esiin joitakin suhdettannekin koskevia juttuja...", mikä antaa B:n tarkennusta kysyessä mahdollisuuden tuoda esiin myös sitä, mitä kaikkea hyvää A on antanut ymmärtää B:ssä olevan.

Kiitoksia Antti Juhani ja Pirska, emmeköhän jotenkin selviä. Vaikken mikään uskova olekaan niin tällaiset ovat niitä tilanteita jotka pistävät pyytämään ylhäältä apua ja armoa ja rahtusen viisauttakin, jos sitä tarvitaan.

[vn]

Ymmärsin että olet joutunut/päässyt vanhemman pariskunnan luottohenkilöksi, kuuntelijaksi, sovittelijaksi.
Ehkä he ovat kumpikin tietoisia siitä että olet heidän kummankin luottohenkilö?
Minustakin tuntuisi että kuuntelijana luottamuksen tulisi säilyä, kummankin kanssa.
Ehkä yrittäisin kovasti ohjata siihen suuntaan että voisitte kahdenkeskisten keskustelujen lisäksi
keskustella kolmistaan ja rohkaista heitä keskustelemaan enemmän kahdestaan, ellei heillä ole pahaa
keskinäistä pattitilannetta.

[öppiäinen]

Olen ehkä enemmän vain toisen osapuolen luottohenkilö, kun toista tapaan harvemmin, eikä hän sähköpostiakaan käytä. Olisi ehkä helpompaa, jos tilanne olisi symmetrisempi, tai niin ainakin kuvittelen.

Tilanne ei kai ole mitenkään pelkästään tulehtunut, vaan sellaista pitkään yhdessä elämiseen liittyvää kaikenlaista hankausta ja leipiintymistä, jonka keskellä molemminpuolisti kyllä myönnetään se hyväkin, mikä toisessa ja suhteessa on. Sitä en tiedä, minkä verran he keskenään asioistaan puhuvat. Ehkä pitkään suhteeseen kehittyy vakiintuneita viestintä- ja käyttäytymiskaavoja, joita on vaikea murtaa, vaikka ne olisivat vahingollisia?
 

[seppos]

Oltuani useamman kymmenen vuotta viemärinä sosiaalista työtä tekevän puolisona, eli minulle on purettu, vaikka mitä, niin on erittäin hyvä, kun ei ole tunnistetietoja. Kaikista paras on, jos ei ole kenestäkään tunnistetietoja, niin ne menevät suoraan läpi eivätkä jää kiusaamaan. Ei myöskään tarvita vaikeita valkeita valheita, kun olen huono valehtelemaan. Ainoa luottamuksellinen asia, joka on jäänyt mieleeni on kaksoset, joilla on eri isät. (nyt he ovat kertoneet itse asian julkisuudessa ja ovat aikuisia).

[Pirska]

Jos minä puran asioitani jollekin luotettavalle henkilölle, odotan häneltä ainoastaan sitä, että hän kuuntelee. Siis oikeasti kuuntelee eikä vain ole kuuntelevinaan. Samalla kun hän kuuntelee eikä kommentoi, minä itse huomaan asioita, joissa minulla on parantamisen varaa. Itsekseni asioita miettimällä en niitä huomaa niinkään. Samoin, jos toinen (siis kuuntelija) kommentoi, että kuinka sinä nyt noin, niin silloin minä vain puolustaudun. Näin se vain menee.

[öppiäinen]

Pirskan sanomassa on perää. Ei sellaiselle avauduta, joka alkaa heti suoltaa heti arvostelmia, eikä ehkä sellaisellekaan, joka alkaa heti suoltaa ohjeita ja ratkaisuja. Ja tosiaan usein jo se auttaa, kun muotoilee asiansa toisen kuultavaksi, samalla kuulee sen selvemmin itsekin.

Minulla on kyllä se ongelma, että ihan vain halutessani ymmärtää paremmin saatan kysyä "mikä sai sinut tekemään niin". Usein se kuullaan paheksuntana "miten ihmeessä saatoit tehdä jotain tuollaista!", vaikka haluaisin vain saada tietooni jotain sellaista taustaa, joka auttaisi eläytymään kertojan maailmaan. Ehkä olisi fiksumpaa kuunnella hiljaa, korkeintaan näyttää mietteliäältä.

[Syterskalet]

Oltuani useamman kymmenen vuotta viemärinä sosiaalista työtä tekevän puolisona, eli minulle on purettu, vaikka mitä, niin on erittäin hyvä, kun ei ole tunnistetietoja. Kaikista paras on, jos ei ole kenestäkään tunnistetietoja, niin ne menevät suoraan läpi eivätkä jää kiusaamaan. Ei myöskään tarvita vaikeita valkeita valheita, kun olen huono valehtelemaan. Ainoa luottamuksellinen asia, joka on jäänyt mieleeni on kaksoset, joilla on eri isät. (nyt he ovat kertoneet itse asian julkisuudessa ja ovat aikuisia).

Olivatko molemmat isät kastetilaisuudessa? Eli yhteensä kolme isää, kaksi kokonaista ja kaksi isäpuolta!

[seppos]

Olivatko molemmat isät kastetilaisuudessa? Eli yhteensä kolme isää, kaksi kokonaista ja kaksi isäpuolta!

Rehellisesti sanottuna en tiedä, kun en ole koskaan kuulut tuota asiaa. Sen tiedän, että äiti oli alkanut epäillä tätä ja sitten tehtiin testit ja niin oli kuten äiti oli epäillyt. Kertomaan mukaan aviomiehen ja varamiehen väli oli 8 tuntia. Asia oli sosiaalilautakunnassa lastenhuoltoasiana. Parempi kun ei tiedä enempää, mutta todella erikoinen juttu.

[Liina]

Minä en kertoisi, jos kyseessä olisi kurja asia. Sanoisin tylsästi (ja olen sanonutkin), etten halua puhua kolmannen henkilön asioista.
Valkoisiin valheisiin olen kuitenkin muutaman kerran sortunut. Kyseessä ovat silloin olleet yllätysjuhlat, ja jotakin aavistellut sankari on yrittänyt tiristää tietoja. (Tyypit tuntien tiesin, että he kestävät ylläreitä.)    

[myyrä]

psst...teen lumitöitä...

[vn]

Täytyy kysyä pojaltani onko myyrän maisemissa tosiaan noin paljon lumitöitä.