Minulla on taipumus nähdä ja kertoa ajatuksiani usein vertauksin ja kuvauksin.
Pappi, paimen, voi olla hyvä tai vähemmän hyvä tehtävässään. Hyvä paimen vaalii laumaansa, tarkastaa lampaiden kunnon, hoitaa ja voitelee haavat, nyppii piikkipensaiden oksat turkista, antaa juotavaa, ohjaa ruokaisille laitumille.
Vähemmän hyvä paimen, jolle työ ei ole "kutsumusammatti", hoitaa kyllä sen minkä laki määrää. Vie niitylle, hakee taas lammasnavettaan.
Mutta laitumella hän istahtaa lukemaan kirjaansa ja syö evästään. Silloin lampaat, tyhmiksi mainitut elikot, voivat olla vaara-tilanteissa, etenkin
nuoret uteliaat karitsat voivat lähteä vaaralliseen seuraan.
Paimenien isäntä tietää kyllä miten laumaa hoidetaan. Hän näkee sen lauman kunnosta. Toivotaan että epäkelvot saavat potkut, ja muita uudelleenkoulutetaan paremmiksi ammattilaisiksi.
Onneksi isäntä käyttää myös paimenpoikia ja paimentyttöjä joista on paljon apua paimenille.
Kauniisti kirjoitettu, kiitos.
Tielleni osuneet paimentytöt ja -pojat ovat lähes kaikki olleet uskonnottomia.
Lähes: rippipappini, rauha hänen muistolleen, ei ollut leipäpappi. Hän välitti laumastaan. Eri mieltä sai olla (ja yllättäen olimme, lähes joka asiassa), tyhmyyksiä tehdä (teimme, yllättäen). Olen myöhemmin ymmärtänyt, että hänen kutsumuksensa ei ollut uralla eteneminen vaan pappeus.