Irrallisten jakeiden asemesta kannattaa aiuna lukea koko kirje tai koko kirja, ja katsoa konteksti. Muistan kyllä nämä "saitteko Pyhän Hengen kun teidät kastettiin" ja olen niillä perusteluihin jo aika kyllästynytkin. Eikä silläkään ole merkitystä ollut kastettiinko tai kastetaanko upottamalla vai valelemalla. Sillä epäilemättä on, kastettiinko "siinä nimessä jossa me ainoastaan voimme pelastua" eikä esimerkiksi parannuksen kasteella.
Muuten kysyisin, oletko siis kerta kaikkiaan sitä mieltä ettei pikkulapsi voi saada kasteessaan Pyhää Henkeä, koska "ei pysty vielä uskomaan". Onko tästä kyse?
Me emme tiedä, mitä tapahtuu ihmisessä, minkäikäisessä hyvänsä, Pyhän Hengen vaikutuspiirissä, ja siinä on minun turvallisuuteni. Ihmisen tahto ei ole varsin vapaa, etenkään se ei voi määräillä Jumalaa. Muutoinkin se on suuressa määrin syntiin, kuolemaan, ja tuhoavuuteen sidottu. Oman tahtonsa varaasn jätettynä olisi ihmisen tilanne epätoivoinen. Sitä kuka pelastuu en arvailisi ollenkaan, siinä määrin suurena yllätyksenä tuomion hetki kuvataan. Kasteensa mukaan elämisen ei pitäisi olla taakka -- päinvastoin.
Lapsikaste ei ollut edes käytössä vielä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla. Hyvin usein tultiin tilanteeseen jossa koko ylösnousemuksesta kuultiin ensi kertaa. Jos olisin itse siinä tilanteessa nyt, ottaisin ensimmäisen kasteeni tietenkin vasta nyt. Sitten nähtäisiin mitä nähtäisiin. Luultavasti kuultaisiin "hiljaista tuulen huminaa" kuten Elia aikoinaan.
---Kuinkas syvällistä sen uskon sitten pitäisi olla? Kun omasta ajattelustansa on vain kymmenesosasta tietoinenkaan, on aikuisena kastettu kyllä jokseenkin pikkuvauvan tasolla siinä joka tapauksessa. Entä kun ihminen esimerkiksi dementoituu, hänen luonteensa muuttuu jonkin etenevän prosessisairauden myötä, esimerkiksi jonkin dementian joka muuttaa edetessään käyttäytymisen ja ajattelun niin ettei entiseksi tuntisi, onko ihminen kadottanut uskonsa...?
