Arvelisin edelleen, että koska meillä ei ole mitään perustetta osoittaa rukousta tyhjänpäiväisyydeksi, olisi rukoiltava. Luin jostakin, että se on herkeämätöntä keskittymistä, jokaisen ajatuksensa keskittämistä ja tarjoamista uhrina, ja siksi tosissaan harjoitettuna raskasta. Tuo kysymys miksi kannattaa sivuuttaa, koska siihen ei vastausta tule, mutta kysymys siitä, mitä merkitsee kristittynä eläminen, sisällyttää itseensä myös kysymyksen: Mitä nyt on tehtävä - Voinko auttaa. Pienistä purosista syntyy usein suuri virta, yhdenkin ihmisen elämänlaadun, terveyden ja koulutustason kohentaminen tuottaa ties kuinka hyvän sadon. Erityisesti tämä näkyy kun tyttölapsia opetetaan lukemaan ja huolehditaan muutenkin heidän koulutuksestaan, sillä monelle se on vaihtoehto prostituutiolle. Samoin he huolehtivat seuraavan sukupolven varhaisvuosista. Ensimerkiksi Planin kautta saa halutessaan tästä hyvää informaatiota.
En oikein tiedä mitä körttiläiset mahtaisivat mannerlaattojen liikkeille, koko ajatus ei rehellisesti puhuen ole koskaan tullut mieleenikään, mutta jos tahdot auttaa, niin kääri hihasi. Satsauskohteita varmasti löytyy mielenkiinnon mukaan, mutta niin pitkään kuin tuijottelee lukuja ja tilastoja, vain lamautuu. Neljä kummilasta tarkoittaa sataa euroa kuukaudessa, se merkitsee sitä, että nämä saavat koulutuksen ja kouluruokailun, usein myös lääkäripalvelut ellei niitä ole. Epätoivon hetkellä voit kirjoittaa kirjeen jollekin näistä ja kertoa millaista on maailman toisella reunalla. Neljä onnellisempaa ihmiskohtaloa. Pisara meressä? Aivan varmasti näiden mielestä kaikkea muuta. Etkä taatusti toimi yksinäsi.
