Ylimielisyys

[myyrä]

Nooh...samaa vikaa, vikaa, vikaa on minussakin. En jaksaa lukea aina Kyöstin, Jampen tai Viisveisaajan rikkiviisaita ajatuksia kuin lopusta ja alusta. Sitten kirjoitan yhtä ylimielisesti itseni pitkän jutun, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tämmöisiä me ihmiset (erityisesti miehet) olemme.

Minulle taas Jampen ja Viisveisaajan jutut tuo nykyisin suurta iloa. Eivät ole yleistä hymistelyä.

[Pirska]

En minäkään jaksa aina kaikkia kirjoituksia lukea kauhean tarkasti. Osa kirjoituksista on niin viisaasti kirjoitettuja, että ihan oikeasti ne menevät minulta yli hilseen, vaikka olenkin ihan normaaliälyinen (ainakin omasta mielestäni).

Minäkin mietin samaa kuin Atanasia, että ovatko aloittajan mielestä ylimielisyys ja ylpeys sama asia. Minusta ne eivät ole ihan synonyymeja.

Monta kertaa huomaan, että luen tekstit nopeasti ja vastaan heti kärkkäästi, jos joku uskaltaa olla sitä mieltä, että minä olen väärässä. Silloin minulla on tullut vastattua aika ylimielisesti.

Jampen tekstit luen suurella mielenkiinnolla, koska hänellä on niin hauska tapa kirjoittaa. Karjalaisenkyöstissä taas ihailen sitä piirrettä, että hän osaa monesti vastata aika nasevasti ja perustelee ajatuksensa.

"Minua myös kuvottaa itseäni juuri kirjoitettujen rivien välistä pursuava näennäisnöyryys, joka taasen johtuu siitä, että olen hyvä kaveri ylpeyden peikon kanssa. Seuraavaksi kuvittelen, että olenpas minä hyvä kristitty ja pitkälle päässyt, kun tuon ylpeyden peikonkin havaitsin itsessäni."
Voisiko sen osuvammin sanoa.

Taisi tulla niin sekava sepustus, että tuskin kaikki jaksavat lukea tätäkään loppuun.

[juhani]

minä olen ylimielinen... enkä minä muutu...

[karjalaisenkyösti]

Useimmat ihmiset yrittävät elää omiin voimiinsa turvautuen

Monesti olen ihmetellyt sitä, että ainakin meillä helluntaiseurakunnissa opetetaan (tai ainakin opetettiin), että ei pidä elää omassa voimassaan ja ei pidä tehdä sitä ja tätä omassa voimassaan, mutta silti niitä asioita pitää tehdä Jumalan voiman turvin.
Ikäänkuin samaan aikaan ei pidä tehdä ja kuitenkin pitää tehdä.
Sellainenkin ajatus on tullut mieleeni, että ainakin minulle henkilökohtaisesti on paljon helpompaa tehdä asioita omissa voimissani, kuin yrittää olla tekemättä niitä omissa voimissani ja tehdä niitä Jumalan voimalla.

Ymmärtääkseni Luther jaottelee nämä teot kahteen osioon: maalliset ja hengelliset.
Hengellisellä puolella ei pidä ansaita pelastustaan tekemällä tekoja. Sinne ei saa siis tuoda omaa voimaansa.

Maallisella puolella taasen pitää ansaita elatuksensa ja monet eri asiat tekemällä tekoja. Jos Jumala ei anna voimaa, tällöin ne teot on tehtävä omassa voimassa. Töistä lintsaamiseksi ei esim, käy perustelu, että tänään Jumala ei antanut minulle voimia mennä töihin. Jos ei Jumala anna, silloin on mentävä omissa voimissaan. Jos ei ole omia voimia, toive ainakin olisi, että mentäisiin lääkäriin hakemaan apua (rukousta toki unhoittamatta).
Esim. lähimmäisen rakkaus kuuluu maalliselle puolelle.

Lopuksi totean, että en väitä, että lainaamani tekstin kirjoittaja edes puhui samasta asiasta, kuin itse tässä.
Halusin vain ajatella ääneen ajatuksiani ja jakaa niitä.

[Salis]

Ymmärtääkseni Luther jaottelee nämä teot kahteen osioon: maalliset ja hengelliset. Hengellisellä puolella ei pidä ansaita pelastustaan tekemällä tekoja. Sinne ei saa siis tuoda omaa voimaansa.

Tekemasi jako on karkeampi kuin Lutherilla. Olisi väärin erottaa hengellinen elämä ja maallinen elämä toisistaan. Palaan mieliteemaani. Et pelastu vaikka teetkin hyviä tekoja, mutta syvä kristillinen usko vaatii tekemään hyviä tekoja vaikkei sillä taivaspaikkaa saakaan.

"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. 28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin."

"Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken."

"Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut."


 

[karjalaisenkyösti]

Tekemasi jako on karkeampi kuin Lutherilla. Olisi väärin erottaa hengellinen elämä ja maallinen elämä toisistaan. Palaan mieliteemaani. Et pelastu vaikka teetkin hyviä tekoja, mutta syvä kristillinen usko vaatii tekemään hyviä tekoja vaikkei sillä taivaspaikkaa saakaan.

Olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin tekstini, koska oma uskomusmaailmani vaikuttaa kirjoittamasi tekstin valossa samannäköiseltä.
Toki ymmärrän sen, että vaikka asioita voikin jaotella eri lokeroihin, muodostavat lokerot kuitenkin yhden toimivan kokonaisuuden.
Voihan autostakin varsin selvästi erottaa renkaan ohjauspyörästä ja vaihdekepin takakontista.
Näillä kaikilla neljällä mainitsemallani osalla on oma täysin erillinen tehtävänsä, joita eivät muut osat voi täyttää. Ja jos yrittää takakontilla hoitaa vaihdekepin tehtävän, ei se onnistu.
Vaikka siis autossa on lukemattomia toisistaan erottuvia osia, muodostavat ne silti kokonaisuuden.

Eli lyhyesti:
1) jos jaottelee auton eri osasiin, ei toki tarkoita automaattisesti sitä, että ei hyväksy sitä, että nämä osaset muodostavat tietyn tärkeän kokonaisuuden.
2) Olen edellisen tekstisi kanssa samoilla linjoilla kanssasi.

[Juhoma]

[quote author=Benkku link=topic=1352.msg37245#msg37245 date=12448    Näin ollen ajattelen että ylpeät ihmiset ovat jonkin verran epävarmoja itsestään.
On myös käsite tyhmänylpeys, mihin itse sorrun hyvinkin usein. Kuten esimerkiksi ettei aina kuuntele loppuun mitä muilla ihmisillä on kerrottavaa.

[/quote]

En ole yhtään epävarma itsestäni.  Vietimme näet eilen 13 päivä tyttäremme tyttären häitä Vantaan Seutulankappelissa.  Olkoon sitten vaikka tyhmänylpeyttä olen erittäin ylpeä , kun suuri perhekuntamme sai lisää yhden täysvaltaisen jäsenen.  ja tyttäremme meihensä kanssa saivat Unelmavävyn .       

[santtu-62]

Benkku kirjoitti: Näin ollen ajattelen että ylpeät ihmiset ovat jonkin verran epävarmoja itsestään.
On myös käsite tyhmänylpeys, mihin itse sorrun hyvinkin usein. Kuten esimerkiksi ettei aina kuuntele loppuun mitä muilla ihmisillä on kerrottavaa.
En ole yhtään epävarma itsestäni.  Vietimme näet eilen 13 päivä tyttäremme tyttären häitä Vantaan Seutulankappelissa.  Olkoon sitten vaikka tyhmänylpeyttä olen erittäin ylpeä , kun suuri perhekuntamme sai lisää yhden täysvaltaisen jäsenen.  ja tyttäremme meihensä kanssa saivat Unelmavävyn .   

Mitenkähän tämä koskee minua jos teidän perhekunnassanne vietetään ihmiselämän hienoja hetkiä.
Tiedän että olette iäkäs ihminen ja Teidän elämänkaarenne on melkein kaksi kertaa pitempi kuin minun.
Siitä kunnioitus, mutta nyt on pakko kyllä sanoa että olisi ehkä hyvä katsoa vähän peiliin ja miettiä milloin, missä, koska ja kenelle heristelee sormeensa.

Elämässäni ylpeys karisee viimeistään kun astuu iäkkäiden ihmisten palvelijaksi ja saa nähdä ”sormen heristelyä”, mutta niin karisee myös ylpeys vastapuolelta hetken päästä.  Silloin on hieno hetki istua rinnakkain ja todeta.

"Että niin se on, kaikista se ihminen riisutaan Hänen edessään, ylpeyskin kuuluu niihin vaatteisiin."

Olin kyllä tyhmänylpeä että vastasin tähän viestiin.

[Pena]

"You're so vain, you probably think this song is about you, don't you?" Taitaa olla Carly Simonin laulu. On kai jonkinlaista ylpeyttä tai itsekeskeisyyttä ottaa itseensä kaikki kuulemansa tai lukemansa kriittiset kommentit. Emme kai arvioi täällä varsinaisesti toisiamme, vaikka olemmekin tietysti jonkinlaisina esimerkkitapauksina, kun keskustelemme ihmisten monenkirjavasta inhimillisyydestä. Yleensä huomaamme omat puutteemme helpommin toisissa kuin itsessämme.

[vaivattu sielu]

En ole yhtään epävarma itsestäni.

"Minä neuvon teille lyhykäisen tien, jos se teille kelpoo: kaikki ne omantunnon kanteet, jotka teidän päällä ovat seisoneet, niin hyvin taudin hourauksissa, kuin selvänä ollessa, ne työnnä sen persoonan eteen, joka ristin päällä huusi viimeisillä hetkillä: 'Nyt on kaikki täytetty'.

                                                                           

[vaivattu sielu]

"Että niin se on, kaikista se ihminen riisutaan Hänen edessään, ylpeyskin kuuluu niihin vaatteisiin."

'Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea'. (Jes. 2:17)

Olkoon sitten vaikka tyhmänylpeyttä olen erittäin ylpeä , kun suuri perhekuntamme sai lisää yhden täysvaltaisen jäsenen.  ja tyttäremme meihensä kanssa saivat Unelmavävyn .        

Ei kai tuon nyt luulisi olevan väärää ylpeyttä. Olen usein ylpeä ei vain itsestäni, vaan myös vaimostani ja lapsistani. Ylpeys kuuluu ihmisyyteen, tuskin sitä voidaan kytkeä meistä kenestäkään kokonaan pois. Työnnetäänn vääräkin ylpeys, niin kuin Paavo sanoi: "sen persoonan eteen, joka ristin päällä huusi viimeisellä hetkellä: 'Nyt on kaikki täytetty'.
----------------------------------------------------
- näyttää olevan viestien lukumäärässä "oikea luku" -

[Juhoma]

Kiitos Benkku !
katsotaan , katsotaan peiliin, eikä laiteta enää väärää hymiötä   

[Pirska]

On kai jonkinlaista ylpeyttä tai itsekeskeisyyttä ottaa itseensä kaikki kuulemansa tai lukemansa kriittiset kommentit. Emme kai arvioi täällä varsinaisesti toisiamme, vaikka olemmekin tietysti jonkinlaisina esimerkkitapauksina, kun keskustelemme ihmisten monenkirjavasta inhimillisyydestä.

Minäkin otan aika herkästi itseeni kriittiset kommentit, joten olen siis ylpeä ja itsekeskeinen.

Yleensä huomaamme omat puutteemme helpommin toisissa kuin itsessämme.

Juuri näin!

[santtu-62]

Kiitos Benkku ! Katsotaan , katsotaan peiliin, eikä laiteta enää väärää hymiötä

[Sanneli]

Tekemasi jako on karkeampi kuin Lutherilla. Olisi väärin erottaa hengellinen elämä ja maallinen elämä toisistaan. Palaan mieliteemaani. Et pelastu vaikka teetkin hyviä tekoja, mutta syvä kristillinen usko vaatii tekemään hyviä tekoja vaikkei sillä taivaspaikkaa saakaan.

Oonko ymmärtäny tämän lutterin opin oikiahan suuntaan jos ymmärrän sen silleen että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan saa aikaan rakkaudentekoja lähimmäistä kohtaan, hyvä pistetään kiertämään. Siis että uskosta seuraa hyvät teot ja jos uskostaan huolimatta käyttäytyy kuin mikäkin vatipää niin silloin pitäisi hälytyskellot jossain soida.

Otsikosta tuli muuten mieleeni että lutteri on tämmöstäkin sanonut: "Minä pelkään enemmän hyviä töitä kuin syntiä, sillä hyvät teot viettelevät ylpeyteen, mutta synti pitää nöyryydessä."

Vissiin meinaa että pitää muistaa että ne omat hyvät teot on vaan sen Jumalan rakkauden heijastumaa eikä niistä kannata ruveta kukkoilemaan?