Hyvä että helpotti. Se viruinen iski omaisiin, siitä aloin heti epäillä.
Tänään teen sitä tekemistä mikä helpottaa niitä typeriä tunnontuskiani siitä etten käy oikeissa töissä ja koetan ratkaista surkuhupaisaa ongelmaa: Mitä teen, kun lemmikkini ruoka saa siivet ja lepattaa liihottaa ympäri taloa? Suurina määrinä!
Herra Hugo rakastaa jauhomatoja ja vaikka miten mielestäni varon, niistä varttuu jauhiaisia. Arveluni on että Herra Hugon kaapissa, jossa on korkea lämpötila ja niitä matosia jää aina jokunen esimerkiksi kivivatiin, koristekivistä tein, jotta iilukkani saa kaivella ruokansa myös jännittävästi ja kynnet siinä puuhassa pysyvät lyhyinä. Minusta ei ole niitä leikkaamaan, kun siili raukka ei salli tassuun koskemista ja vääntelehtii ja eläinlääkärissäkin meitä tarvittiin kaksi! Mutta koska kyseessä on kuulemma tyrmistyttävän kesy siili, ei nukutettu kuten toisinaan. Oli hyvä niin, vältettiin turha lääkitys ja hommahan on äkkiä ohi eikä Hugeloinen itkenyt eli kyseessä oli ehkä lähinnä irti- reaktio, irti mun tassusta!
Toissailtana täällä oli jauhiaisjahti ja kiipesin vinolle keittiötikkalle, joka tietysti kaatui ja selkä on entistä kipeämpi vaikka polvi siinä rytäkäs pahemmin kärsi. Ne vain olivat niin houkuttelevasti siinä valopyörylässä joka heittyi kattoon lampusta! Juuri opin, kuinka saada oikein monta! Siihen on oma tekniikkansa, tolurievulla hiipien ja läiskäys. Ovat hitaita elukoita. Jauhot on tiiviissä astiassa, vimistä oli apua kun heitä jesällä tuhosin.
Sisar uskokaa kieltäisi tuonkin, koska ne elävät elämää. Hän on jotenkin salabuddhalainen. Kauheinta lapsena oli kun hän saalisti lemmikikseen kaikkia höntiäisiä.
