Kirjoittaja Aihe: Muistelen lapsuuden seuroja  (Luettu 2198 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2754
Muistelen lapsuuden seuroja
« : 23.05.14 - klo:08:39 »
Nyt kun olen kääntänyt Malmivaaran vanhat virret, tulee mieleen kysyä, muistaako joku niitä seuroja, missä niitä veisattiin?
Joku kertoi muistaneensa menevän reellä tupaan. Hevoset pantiin kaikki talliin, että olisivat lämpimässä. Istuttiin leveillä penkeillä, niin että oli tilaa maata isän ja äidin takana. Puheitten aikana hän makasi ja heräsi aina veisaamaan.
Lankoni kertoi Kuopion Herättäjä-juhlista 60-luvulla Väinölänniemellä. Oli tuhansia ihmisiä veisaamassa ja teki häneen lähtömättömän vaikutuksen.
Sai körttien vihan päällensä kääntämällä ystävällisenä eleenä kaikki Malmivaaran 158 virttä englanniksi (ca 10.000 riimitettyä riviä), kuulemma kamala ja kuvottava teko.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Muistelen lapsuuden seuroja
« Vastaus #1 : 23.05.14 - klo:09:01 »
Malmivaaran siikkareita veisattiin ja veisataan (yhden kerran vuodessa) Helsingin ydinkeskustassa Seuratuvalla. Vaahtosammuttimisen kokoisena on mm. veisattu Ylihärmän Kankhan kylällä siantapposeuroossa.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Muistelen lapsuuden seuroja
« Vastaus #2 : 23.05.14 - klo:10:41 »
Minun kokemukseni Helsinkiläisenä liittyy pääasiassa Lauttasaaren kirkossa ja Seuratuvalla pidettyihin seuroihin. Olen vain muutaman kerran käynyt maalaisseuroissa Malmivaaran kirjan aikaan, joten kokemukseni on vaatimaton.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2754
Vs: Muistelen lapsuuden seuroja
« Vastaus #3 : 23.05.14 - klo:13:11 »
Minun kokemukseni Helsinkiläisenä liittyy pääasiassa Lauttasaaren kirkossa ja Seuratuvalla pidettyihin seuroihin. Olen vain muutaman kerran käynyt maalaisseuroissa Malmivaaran kirjan aikaan, joten kokemukseni on vaatimaton.

Eikös körttikokemus ole aina vaatimaton?

Kuka muistaa veisanneensa numero 104:

Voi, katumatonta maailmaa, Voi, joukkoa jumalatonta! Se nuhteista ei ota vaaria, On parannus tuntematonta. Se tarpeettomaksi luulee sen, Kun saatana taidot sokaisten On sortanut epäuskoon.

He rohkeina syntiä tekevät Iloiten hurmiossansa, Helvettiin suoraan rientävät Seuraten himojansa. He synnin höyrystä pyörtyivät, Hekuman viinasta juopuivat. Ei tunne he etsikkoaikaa.
Sai körttien vihan päällensä kääntämällä ystävällisenä eleenä kaikki Malmivaaran 158 virttä englanniksi (ca 10.000 riimitettyä riviä), kuulemma kamala ja kuvottava teko.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Muistelen lapsuuden seuroja
« Vastaus #4 : 23.05.14 - klo:13:45 »
Eikös körttikokemus ole aina vaatimaton?

Kuka muistaa veisanneensa numero 104:

Voi, katumatonta maailmaa, Voi, joukkoa jumalatonta! Se nuhteista ei ota vaaria, On parannus tuntematonta. Se tarpeettomaksi luulee sen, Kun saatana taidot sokaisten On sortanut epäuskoon.

He rohkeina syntiä tekevät Iloiten hurmiossansa, Helvettiin suoraan rientävät Seuraten himojansa. He synnin höyrystä pyörtyivät, Hekuman viinasta juopuivat. Ei tunne he etsikkoaikaa.

Olen veisannut aika useaan kertaan... jos se minä-muodossa "minä" ja "muut" on samalla tasalla niin on erittäin hieno virsi.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Muistelen lapsuuden seuroja
« Vastaus #5 : 23.05.14 - klo:22:14 »
Minulla on erittäin lämpimät muistot lapsuuden seuroista. Siionin virsiä veisattiin muulloinkin kuin seuroissa, joten mikään virsi ei erityisesti ole jäänyt mieleen. Ehkä tärkein muisto seuroista on lämmin, tuttu ja turvallinen ilmapiiri. Siionin virret on veisattu minun sydämeeni jo ennen syntymääni. Ei sitä voi oikein sanoin kuvata, mitä se merkitsee.

Osa serkuista kävi samoissa seuroissa ja osaa taas en nähnyt siellä koskaan.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Muistelen lapsuuden seuroja
« Vastaus #6 : 28.05.14 - klo:13:46 »
Isoisäni oli körttipappi, samoin äidin sisko. Latokasken lapsuuden seuroissa ei ollut mitään moitittavaa.
Sain lapsena kiitoksena körttikasvatuksesta hymypatsaankin.
Elämä on kemiaa.