Kirjoittaja Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku  (Luettu 7646 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.10.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Kor.10.html

Tervetuloa, minä ja muut arvoisat foorumilaiset, 1. Korintolaiskirjeen 10 luvun kiehtovaan maailmaan

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #1 : 22.11.16 - klo:07:47 »
Jae 5:               "Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa."
Matteus 22:14 "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Vakavaa sanaa.

Jae 12: "Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea."
Tästä tulee mieleeni psalmi 139: "jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. "

Tulkitsen, että seisomisella tarkoitetaan oikeata suhdetta Jumalaan, oikeaa uskoa Kristukseen.
Jos minulla siis on suhde Jumalaan, siihen kuuluunee olennaisena osana jonkinlainen huoli siitä, että lankeaa pois.
Luulouskoon ja penseyteen tätä huolta ei varmaankaan kuulu - ja jos kuuluu, niin ehkäpä se on pieni.

Menneiden aikojen körttiläisyydessä lienee tuttu sellainen ajatus, että oikea usko on jatkuvaa kipuilua sen tilanteen kanssa, jossa ihminen kokee hätää pelastuksestaan tai syntisyydestään tai jostain vastaavasta, joka johtaa ihmisen jokahetkiseen Jeesuksen puoleen kääntymiseen ja oikean uskon pyytämiseen. Tuo psalmin 139 ruokous siis tämän näkemyksen mukaan kuuluisi tämän oikean uskon piiriin.
Pelastus- tai kadotusvarmuus ei siis olisi oikean uskon seuraus, vaan koko ajan toistuva huuto Jeesuksen puoleen.

Kun pelastusvarmuuden puuttuminen tai pelastusvamuuden omistaminen irrottautuu tuosta Herran nimen avuksi huutamisesta, niin siitä syntyy suruttomuus.
Suruttomuus tekee hyveen pelastusvarmuudestaan tai pelastusepävarmuudestaan tai kadotusvarmuudestaan ja unohtaa huutaa Herran puoleen.

Tässä muutamia ajatuksia muiden lukijoiden arvioitavaksi.





Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #2 : 22.11.16 - klo:07:59 »
Jonas Lagukselta olen oppinut, että ei kannata huolestua siitä, että kaikki hyveet puuttuvat elämässä tai että kaikki muu maailmassa oleva kiinnostaa ja vain Raamattu ja sen kertoma sanoma ei kiinnosta.
Kylmästä, penseästä, kuivasta ja Jumalaa vihaavasta sydämestä pelkän pään tiedon ja järjen perusteella ilman mitään tunteita voi ruveta huutamaan Jeesusta avuksi tähän omaan toivottomaan tilanteeseen ja kun huomaa ajatusten harhautuneen muualle, ei sitä jää harmittelemaan vaan uudelleen kääntyy Herran puoleen saman asian kanssa.
Herra sitten vastaa, miten vastaa ja milloin näkee hyväksi vastata.
Itse olen kokenut tuon opetuksen varsin lohdulliseksi. Siinä rima on niin alhaalla. Ei tarvitse mitään ennakkovalmistautumisia, vaan voi suoraan mennä Kristusta puhuttelemaan, vaikka ei edes tiedä, mihin itse uskoo - vai uskooko edes mihinkään.

Voi varmaan hyvällä syyllä tulkita, että tuo "seisominen ja katsominen, ettei lankeaisi" on juuri Herran nimen avuksi huutamista.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #3 : 22.11.16 - klo:08:08 »
"Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden"

ja

"Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden."

Aika jännä ajatus tuo, että kehotetaan, että ei kysytä tässä asiassa neuvoa omatunnolta, vaan kehoitetaan syömään ilman omantunnon tarkkailua.

Omatunto ei ole Jumalan ääni ihmisessä, vaan ihmiseen rakennettu ominaisuus, johon ei voi täysillä luottaa.
Se voi puhua totta, mutta se voi myös valehdella.
Jos saisi omantunnon kiinnitettyä hyvin Raamattuun, niin siihen voisi paremmin luottaa, vaikka ei se edelleenkään erehtymätön olisi.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #4 : 22.11.16 - klo:08:29 »
Tuohon edelliseen vielä joitakin ajatuksia.

Meillä on paljon kaikenlaisia ääniä ja voimakkaita hengellisiä tuntemuksia sisikunnassamme, jotka ovat puhtaasti psyyken maailman tuotetta. Minulle on tullut sellainen ajatus, että moni ihminen pitää sisikuntaansa Jumalana ja uskoo näinollen Jumalan puhuvan näiden tuntemusten ja sisikunnan ajatusten kautta.
Jos tunne on voimakas ja kaunis ja hengellisyyttäkin tuntuu olevan mukana ja jos vielä tulee liikutuksen kyyneleet silmiin, niin tämä luo uskottavuutta sille, että nyt Jumala puhui minulle.
En toki kiellä, etteikö Jumala näinkin puhuis joskus, vaan mikään näistä ilmiöistä ei ole todiste sille, että Jumala olisi näin puhunut. Kyllä minulle sopisi hyvin, että Jumala puhuisi minulle sisikunnassani mahdollisimman paljon.
Ihmisen sisikunta on niin perusteellisen turmeltunut, että se saattaa puhua mitä vain käyttäen hienoja tunteita.

Minulle ominaista on kokea joskus varsin voimakkaasti sisikuntani puhuvan tunteen kautta. Tunne on voimakas ja tietyt tunteet olen jo oppinut erottamaan sellaisiksi, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Ne ovat aitoja, voi olla voimakas, vaan vailla totuuspohjaa.
Koen kyllä minäkin välillä tunteita, että Jumala ikäänkuin minullekin sisikuntani kautta puhui. Ja varmaan on puhunutkin. Ei tässäkään pidä lasta pesuveden mukana heittää pois.
Vaan varovainen on hyvä olla tuon sisikuntansa kanssa eikä kaikkia tunteitaan totuuksina uskoa.

Jos haluaa, että Jumala välittömästi alkaisi minulle puhua, niin eiköhän siihen tilaan pääse heti, kun avaa Raamatun ja alkaa lukea samalla pyytäen ymmmärrystä, että saisi otteen tästä puheesta.

Tällaisia asioita olen pohdiskellut ja saa olla erimieltä ja tuoda sen jopa kirjallisesti tänne julki.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #5 : 22.11.16 - klo:08:37 »
Vaikea aihe, tämä sisikunnan äänet. En oikein saa sitä järkevään pakettiin.
Vajavaista tuo kirjoitteluni on ollut ja mistä minä tiedän, johtaako se ihmistä enemmän harhaan, kuin oikeaan.

Raamattua lukiessa tai vaikka metsässä kävellessä saattaa muistua jokin Raamatun teksti mieleen ja sitä kautta syntyä uusi oivallus. Sisikunnassahan tämä oivallus syntyy, missäs muuallakaan.
Tämä on tilanne, josta hyvinkin voi sanoa, että nyt Jumala (mitä ilmeisimmin) puhui minulle.
Ja jos paljon lukee Raamattua, niin mistäs sen tietää, vaikka jollekin tällainen olisi hyvinkin jokapäiväistä.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #6 : 22.11.16 - klo:08:48 »
Jos tätä aihetta vielä laajentaa, niin vielä eksyttävämpiä ovat tapahtumat, jossa enkeli ilmestyy ja puhuu asioita.
Jos sisikuntaansa vielä pitääepäluotetavana, niin varmaan on vaikeaa olla uskomatta, jos joku valkeuden enkeli ilmestyy ja kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta.

Tietojeni mukaan Muhamed vietti paljon aikaa rukouksessa ja etsi Jumalaa voimaperäisesti.
Muhamedille ilmestyi enkeli, joka muistaakseni esitteli itsensä Gabrieliksi.
Aluksi Muhamed ajatteli tuota ilmestystä väärästä lähteestä tulevana, mutta erään kristillisperäisen lahkon edustajan kannustamana hän sitten muutti mielensä.
En tiedä, kuinka monta kertaa tuo olento Muhamedille sitten ilmestyi, mutta lopulta hän uskoi ja syntyi ilamilaisuus, joka mm. kieltää Kristuksen sovituskuoleman ja ihmisen perisyntisyyden.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #7 : 22.11.16 - klo:09:02 »
"Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden."

Tästä tuli sellainenkin varsin körttiläinen ajatus mieleeni, että ystävyys ei ota kantaa ihmisen maailmankuvaan.
Körttiläinen voi olla vakaumuksellinen kristitty ja naapurissa asuu vakaumuksellinen muslimi, joka silloin tällöin kutsuu tuon körttiläisen vieraakseen. Usein aikataulut sopivat yhteen ja körttiläinen menee tuon muslimin luo kylään ja he syövät yhdessä hyvän aterian ja keskustelevat ehkä uskosta, uskonnosta, politiikasta, autoista ja pitsin nypläyksestä. Välillä keskustelu voi käydä kiivaanakin, vaan ystävys sen kestää.
Ja välillä tuo muslimiperhe käy körttiläisen kotona nauttimassa suomalaista sapuskaa.
Inhimillisyyden näkökulmasta katsottuna olemme kaikki ihmiset aivan samassa veneessä maailmankuvasta välittämättä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #8 : 22.11.16 - klo:10:39 »
Oletpa lohkaissut ison palan tutkiaksesi. Näistä riittäisi vaikka kuinka suureen ja laajaan keskusteluun.
Haluan kiteyttää oman ajatteluni jakeeseen 26," Herran on maa, ja kaikki mitä siinä on ".
Siinä maassa on myös ihminen kaikkine tarpeineen ja tekoineen. Myös uskon kysymykset kuuluvat ihmisen inhimilliseen olemukseen.

Pohdiskelet tärkeimpänä ymmärtääkseni sitä mikä on Jumalan ääni sisällämme.
Sen mukaan mitä olen lukenut ja kokenut näiltä kiinnostavilta kristillisiltä mystikoilta, Jumalan kokee vasta sitten kun on tyhjentynyt   k a i k e s t a  omasta, aineellisesta osasta itseään. Jättäytyminen tyhjän varaan, sielun pohjalle, voi Jumala tulla ja puhua.
Hän puhuu silloin meissä Poikansa äänellä, Hengellään. Se ääni kuuluu sielussa.
Se ei ole, välttämättä, lainkaan tunteellinen kokemus. Kuitenkin se erottuu kaikesta omasta aprikoinnista. Totuttuaan, alkaa Hänen äänensä erottaa. Se on Ihmisen ääni, hyvä paimenemme. Sen äänen seuraaminen ei vie harhaan. Se ei ole korvin kuultavaa, kuten Jumala ei myös näy silmillämme.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #9 : 22.11.16 - klo:15:26 »
Oikean ja väärän sisikunnassa olevan äänen erotteleminen ei ole helppoa.
Tärkeää se on.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/menestyva-suomalaisyrittaja-kysyn-bisnesasioissa-neuvoa-henkioppailtani/cGgDh8uX

Muistaakseni kyseessä on "Filokalia" niminen kirjasarja, jossa varoitetaan, että munkkikin voi joutua harhaan.
Eräs erityisen hurskas ja jumalinen munkki oli hypännyt kaivoon, joka taasen johtui siitä, että hän oli kuullut äänen, jonka hän uskoi Jumalan viestiksi. Kuulemani mukaan hän pelastui, mutta kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin, saattoi olla jo seuraavana päivänä.

En tietenkään halua kieltää sitä, etteikö Jumala puhuisi ihmisen sisikunnan kautta, toki Hän voi puhua ja puhuukin. Siellä sisikunnassa voi olla kuitenkin muitakin puhujia: oma psyyke ainakin on ja se monesti onkin varsin puhelias sekä joskus jopa valkeuden enkeliksi puheutunut Paholainen, joka uskottelee olevansa Jumalan sanansaattaja, ellei jopa itse Kristus.
Ja moni uskoo.

Jokainen joutuu kuulemansa "äänet" itse punnitsemaan.
Ne  voimakkaat "äänet", joita itse olen sisikunnastani "kuullut" ja joita päivittäin kuulen, ovat pääosin pelkkää puppua.
Olen niin monta kertaa käytännössä tarkistanut niiden paikkansapitävyyksiä ja kovin harvoin ne ovat osoittautuneet oikeiksi.
Toki on niin, että minun tilannettani ei voi yleistää kaikkia koskevaksi. Ehkä jonkun toisen äänimaailma on terveemmällä pohjalla, joka on varsin todennäköistä. Uskon omaavani keskimääräistä eräterveemmän äänimaailman sisikunnassani.
Raamattua lukiessa tai sen tekstiä mielessä pyörittäessä toisinaan on toisenlainen ääni kellossa: teksti avautuu uudella tavalla, tekee kipeää, lohduttaa, ....  Jumala taisi puhua. En omista riittävää hengellistä arviointikykyä, joten silti saattaa jäädä pieni epävarmuus, että oliko se Jumalan puhetta vai kuvittelinko vain.
Voin tarvittaessa arvioittaa saamaani viestiä tutkimalla sitä, mitä hyväksi kokemani edesmenneet kirkon tunnetut vaikuttajat ovat kyseisestä asiasta ennen ajatelleet ja opettaneet. Jos Raamattu ja heidän tulkintansa näyttävät yhtäpitäviltä kuulemani puheen kanssa, voin todeta, että kyllä se ilmeisesti oli Jumala, joka puhui minulle.



Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #10 : 22.11.16 - klo:15:33 »
Aina silloin tällöin joku kertoo minulle, että "Jumala puhui minulle, että..".
Minulle tulee aina sellainen tuomasmainen olo.
Toisaalta, Jumalalla on tapana puhua, joten ehkä hän on kuullut Jumalan puheen ja minä olen vain turhaan skeptinen asian suhteen.

Tuli mieleeni eräs viesti, jonka joku koki saaneensa Jumalalta. Tämä taisi olla joskus 80- luvulla.
Viestin mukaan seuraava talvi tulisi olmaan niin kylmä, että se aiheuttaa ongelmia ja kaupoista loppuu ruoka.
Taisi olla vielä niin, että vihannesten hinnat nousevat korkeiksi. Ainakin joku osa minusta uskoi tuon viestin, vaikka se ei ollutkaan oman sisikuntani tuotetta.
Sitten kuitenkin kävi niin, että talvi taisi olla yllättävän leuto ja hämmästyksekseni kävikin niin, että vihannekset tuntuivat tavallista edullisemmilta.
Se osa minusta, joka tuohon puheeseen oli uskonut ihmetteli, että miksi asiat menivät juuri päinvastoin, kuin tuossa  viestissä oli kerrottu.
Kävikö siinä niin, että ihmiset tekivät parannusta riittävästi ja siksi noita tuomioita ei tullutkaan, vai oliko sittenkin niin, että viesti ei ollutkaan Jumalalta, vai onko tässä vielä jokin muu tuntematon tekijä, jota en osaa ottaa huomioon?
« Viimeksi muokattu: 22.11.16 - klo:15:42 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #11 : 22.11.16 - klo:15:45 »
Tuon tähän erään ääriesimerkin erään uskovaisen sisikunnan epäilyttävästä viestistä. Yleensähän ne viestit ovat tavallisempia.
Eräästä kirjasta luin, kuinka eräs henkilö oli saanut tällaisen viestin: "Jos todella luotat minuun, voit autolla ajaessa laitta silmät kiinni."
Tapauksella oli onnellinen loppu, koska tämä viestin saaja ei totellut tuota viestiä eikä siis halunnut luottaa tuohon viestin tuojaan.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #12 : 22.11.16 - klo:20:08 »
On joukoittain ( legiottain ) ääniä, kehoituksia, kirjoituksia ja houkutuksia joista on vaikea erottaa ovatko hyväksi tai pahaksi.

Suuri apu on jos on saanut kyvyn erottaa henkiä. Niistä Paavali opettaa 1.Korinttolaiskirjeen 12. luvussa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #13 : 23.11.16 - klo:22:56 »
"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."

Tuosta tulee mieleeni Jaakob 1:2.  "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin"

Jumalan työkalupakki on laaja. Toisista työkaluista pidämme, monista emme pidä, ja silti ne työkalut saavat aikaan hyvää lopputulosta - jos ei aina meille, niin ainakin kokonaisuudelle, eli Kristuksen ruumiille ja Jumalan hyvälle suunnitelmalle.

"  "Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.  "
Tätä asiaa Paavali taisi sivuta myös jossain aiemmissa Korinttolaiskirjeen luvussa.
Tätä silloin kyselin ja kyselen edelleenkin, että mitä tällä tarkoitetaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku
« Vastaus #14 : 24.11.16 - klo:05:54 »
Epäitsekkyys näyttäisi olevan Paavalille keskeisin ajatus, jopa pelastuksen kohdalla.

Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.

Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat.