Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: shuichi - 16.07.05 - klo:18:06
-
itse EN ole mikään fanittaja.. kiinnostaapahan vaan tietää kuinka paljon körttimaailmassa liikkuu tällasta fanitus porukkaa.... ja siis saa pistää MUITAKIN fanitus aiheita toki!!!!!
itse olen kyllä toivoton taru sormusten herra fanittaja!! täytyy sanoa että elokuvat ei vedä vertoja kirjalle, kirja on paras!!! onse on luettukkin 10 kertaa.. ja vielä ennen koulua ehtisi muistella kirjaa ja lukasta sen läpi...XD
harry potter tää 3 leffa on kyllä niin metiköstä että........ kaks ekaa oli ok mutta silti en fanita tätä!!!!!! :!:
-
HP leffat on sieltä ja syvältä. olisi saanut jättää tekemättä. Taru sormusten herra -leffat ok, jos tuntee maailman muuten. Leffoista sai hieman toisenlaista näkökantaa kirjaan. Leffa kuitenkin on aina käsikirjoittajan ja ohjaajan tulkinta siitä, mitä kirjassa on.
Mutta nyt sitten kuraverisen prinssin eikun miten se menikään suomennosta vain odottelemaan. Pitää käydä heti ostamassa, kun se ilmestyy. En jaksa lukea enää englannin kielistä proosaa, kun ammattikirjallisuus on englanniksi käytännössä täysin.
Teme
-
HP leffat on sieltä ja syvältä.
Totta ku rotta. Ne on niin hirveitä, että hävettää kaikkien puolesta.
Mutta nyt sitten kuraverisen prinssin eikun miten se menikään suomennosta vain odottelemaan.
Puoliverinen prinssi!!!! *potterfani nostaa taikasauvaa* Tai mistäs sen tietää, onko suomennos tuo, vaikka halfblood prince englanniksi onkin... HBPn saan käsiini vasta ensi viikolla, ja pakko oli englantilaisesta foorumista käydä pahimmat spoilaukset lukemassa ja paikkaansa ne sitten pitivätkin... Kaikki potterit olen lukenut, suomeksi, ja nyt englanniksi alkaa sama urakka...
-
Joku täällä spoilaa ni takaan et tapahtuu jotain kauheeta.
-
ja suosittelen kyllä, että alkuperäiskielellä lukee kirjat jos kielitaito suinkin on sillä tasolla. ei se oo vaan sama asia, kun se on käännetty jotain hukkuu ja jotain tulee lisää. olenkin henkilökohtaisella ristiretkellä lyriikan kääntämistä vastaan. ei mitään järkeä. jossain lukiossakin väännetään jotain runoanalyysejä käännetyistä runoista. tosi syvällisiin tulkintoihin päästään runoilijan ajatuksista kun mietitään, että miksiköhän runoilija eikunsiis kääntäjä on nyt teidän mielestänne juuri tämän sanan tähän valinnut?
ja tietokirjallisuus on kyllä semmosta narskuttamista, kieli ku kieli. niija en nyt sano et käännökset on huonoja. sellasiakin löytyy, että oohhoh.
-
Pakko uusinkin potter on kai lukea kun edellisetkin löytyy hyllystä. En varsinaisesti vissiinkään fanita pottereita, mutta kyllä niitä nyt lukee. Enimmäkseen ehkä fanitan LoTRia ja Star Warseja.
-
moivaan. voisko moderointi poistaa ennemmin noita spoilausviestejä ni ei tarvis munkaan avautua aiheesta.
t: nimim. saahansitänatsimodaillamutaivojakivoiskäyttää.
-
mikä täällä spoilaa? Kirjan nimikö, joka on Halfblood prince ja julkaistu eilen?
Teme
-
mikä täällä spoilaa? Kirjan nimikö, joka on Halfblood prince ja julkaistu eilen?
Teme
Älä myöskään unohda minun suomennusehdotustani, Puoliverinen prinssi...
-
Ai juu.. ja minunkin "käännösehdotus" ;) joka ei ollut ihan täsmällien kuvaus puoliverisestä.
Teme =)
-
Itse luen parasta aikaa Halfblood Princeä, ja tässä sitä ihmettelee itsekin kuinka hyvin kirjasta saa selvän vaikka aivot on olleet totaalisella kesätauolla englannista! En nyt tiedä kuvaako sana "fanitus" suhtautumistani Pottereihin. Parhaita lukemiani kirjoja ne silti ovat aina olleet. Hassua on, kuinka suomennettuun versioon suhtautuu yhtäkkiä paljon kriittisemmin kun on lukenut kirjan ensin englanniksi. Pottereitten käännösurakka ei varmasti ole niitä helpoimpia, mutta esimerkiksi jotkut nimet oli suomennettu "Feeniksin killassa" aika pöhlösti, ainakin minun mielestäni. (Vai mitä mieltä olette, Luna Lovegood -> Luna Lovekiva :shock: )
Elokuvista en mene sanomaan mitään, itse en ole oikein koskaan niistä hurjasti pitänyt.
-
Ei tosiaankaan sisällä spoilereita... Minusta tuli lähes obsessiivinen Tolkien-fani kultaisella 70-luvulla ja edelleenkin aikuisena luen TSH:n uudestaan muutaman vuoden välein vaikka muuten kirjallinen makuni on aivan toinen kuin lapsena ja teininä. Harry Potteria en sen sijaan saa alas pirullakaan. Tolkienin pitänee tuoreena hänen obsessiivinen suhtautumisensa tekstiinsä ja maailmaansa (hänhän kehitteli Keski-Maan historiaa - ja kielihistoriaa- vuosikymmeniä ja TSH muodostaa hyvin lyhyen ja myöhäisen ajanjakson tässä valtavassa saagassa). Makuasioista on vaikea kiistellä, mutta kyllä Rowlingin suhtautuminen esim. kieleen on aivan toisella ja pinnallisemmalla tasolla. Esim. joku Susan Cooper Pimeä nousee -sarjassaan pyyhkii Harry Potterilla lattiaa. Tolkien puolestaan oli johtava lingvisti ja vanhan epiikan tuntija ja on harvoja suuria anti-moderneja kirjailijoita 1900-luvulla: hän ei pyrkinyt samaan mihin moderni ja post-moderni korkeakirjallisuus pyrkii. Tämän takia on mahdollista antaa anteeksi nyansoitujen henkilökuvien puute, kielenkäytön kulmikkuus jne., mutta pinnallisesta eskapismista hänen teoksissaan ei ole kysymys (toisin TSH-elokuvatrilogiassa, mikä oli täsmälleen taitavaa mutta erittäin pinnallista viihdettä).
-
niin.. ei kai täällä mikään enää spoilaa, kun mannaryyni lopulta tajusi itse editoida sen pois. mut silleen kiva, kun rowling itse on virallisissa tiedotteissa paljastanut, että jokin päähahmoista heittää veivinsä niin kyllähän sen aika hyvin pystyi siitä postauksesta päättelemään. tietenkin jos se sitten ei ollu hagrid ni ihan sama mut muuten gg.
-
Niija, kuinka mielekästä on verrata pottereita tolkienin töihin, kun lähtökohdat on kuitenkin vähän erilaiset?
Mielestäni rowling onnistuu hyvin olemaan viihdyttävä ilman, että kirjat ovat älytöntä juustoa (eddings) tai paatosta (tolkien).
-
ja tiesittekö että tolkkien on käyttöänyt suomea johonkin haltia kieleen. lukekaa hänen elämänkertansa, suosittelen.. se on hyvin mielenkiintoinen.
mutta entäs uusi harry potter.. hmm... enpä tiedä meneehän se sivu viihteenä tässä näin.. mutta loppujen lopuksi se että kirjailija kirjoittaa kirjan on suuri työ ja minä henkilökohtaisesti kunnoitan jokaista kirjailijaa siitä syystä että he viitsivät tehdä ihmisille tällaista lukemista... meni vähän sivu aiheen mutta jokatapauksessa.
-
Joo, poistin myyräpartion viestin. Asiaton oli, mm. herjaavan kirosanaryöppynsä kera. Sellaista voi sitten mennä suoltamaan vapaammille foorumeille, mikäli välttämättömäksi sen näkee. Spoilauksesta en itse ehtinyt hoksata mitään, mutta asiat voi esittää kohteliaamminkin.
Ja paluu off-topicista: Itse en ole kuin, hm, ehkä kolme Potteria lukenut. Eka oli vielä jokseenkin huisi, sitten laimeni mun into.
Taru sormusten herrastakin tuntu kirjana aika puuduttavalta (vaikka nyt saatankin saada mätiä tomaatteja tästä kommentista niskaani... :wink: ), mutta kun leffoihin jaksoin lopulta paneutua, se oli hienoa.
-
Pakko kai se on myöntää että Harry Potter on jo jonkinasteinen hyvin vakavahko sairaus minun kohdallani.
Uusi kirjakin ihmeellisesti on työkiireiden keskelläkin saatu pikimmiten luettua. Itse spoilaantumisen pelossa en käynyt netissä ollenkaan saati ollut yhteydessä potteristikavereihini. En perehtynyt etukäteen mihinkään spekulointeihin ja teorioihinkaan suuremmalti, joita ennen viidettä kirjaa tuli kyllä enemmän tutkittua.
Mitäköhän sitä itse kirjasta sitten sanoisi. Paljon hyvää, paljon huonoa. Ei kai spoilanne ketään, tämähän on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Ja tuo Lovekiva ei suinkaan ilmestynyt kirjoihin vasta Lunan myötä, vaan maininta Lovekivoista on jo sitä ennen, en nyt ulkomuistista ikävä kyllä pysty heittämään että missä. Että omana argumenttina haluaisin esittää kyllä arvostukseni Kaparia kohtaan kääntäjänä, vaikka noita jonkunastesia mokiakin on jokunen sattunut, muttei niistä sen enempää. Ei ole tuo kääntäminen mitään helppoa hommaa.
-
Taru sormusten herran leffat oli ... noh.. yhdenlainen tulkinta kirjasta. Paljon jäi tai oikeastaan koko kirjojen syvyys jäi leffoista pois. Minusta kirjojen taruilla on merkitys - ne ovat kauniita, kivoja ja tuovat omanlaisen näkemyksen asiohin. TSH kirja on taidetta.
Potterit taas on omanlaisia. Kivoja lukea, eivät kovain vakavaa taidetta vaan enemmänkin viihdettä. Potterit ja TSHn luen aivan eri tavalla. Ekan nopeasti, haluan tietää juonen, saatan hyppiä tylsiä pätkiä uusintalukemisella. TSHn menen hitaammin läpi, mitään en tykkää hyppiä, kun tekstistä löytää usein uutta.
Teme
-
Mikä tekee Taruista taidetta, mutta Pottereista ei? Tässä vaan mietiskelin... Eikö lapsille suunnatut kirjat voi olla taidetta? Hmh, ehkä otan Potterini vain liian vakavasti, kun en näe näissä eroa. :D
-
Kyllä minä itseni lasken melkein taitelijaksi, vaikka harrastankin vain lastentarinoiden kertomista ja keksimistä silloin tällöin. ;) Minusta Potterit ovat samalaista taidetta kuin Prachettin kirjat. En väitä, että eivät ole taidetta, mutta vakava onkin eri asia. Lastenkirjoista (minusta) vakavaa taidetta ovat esim. muumit tai uudemmistakin löytyy, mutta nyt en muista yhden kirjan nimeä ja kirjoittajaa. Mutta mikä sitten tekee jonkin vakavaksi ja jonkin vähemmän vakavaksi? Minusta se on jokaisen omakohtainen tulkinta. Ehkä jokin syvempi sanoma olisi se erottaja? Ei.. ei luultavasti, koska minusta Pottereillakin on sanottavansa tähän aikaan. Sitten taas osalla vakavammasta ei ole sitä vähääkään sanottavaa... Eli vastaus lienee vain, että jokainen ottaa kirjan ja suhtautuu siihen omalla tavallaan.
Teme
-
niin, olihan siinäkin viestissä jopa yksi kirosana.
mutta noista tsh-leffoista puuttuu kyllä se, mikä tekee niistä kirjoista hyviä. se matkan tunne ja ne kaikki kivat pikkujutut ja yksityiskohdat jne. mutta varsinkin se matkan taittuminen jää jotenkin niissä elokuvissa pois. tuntuu, että on vain x määrä irrallisia kohtauksia jotka on nyt pakattu kolmen tunnin pakettiin koska pidempää ei jaksa istua kukaan kattomassa. tulee vaan sellanen "ja kolmantena päivänä hän nousi tuomiovuorelle" -meininki. sääliksi käy vähän niitä, jotka on nähny leffat ennen kirjojen lukemista tai jopa jättänyt ne lukematta kokonaan. kuitenki ne elokuvat on aika kakkia verrattuna kirjoihin, filmatisoinnin rajat tiedostaen taas ihan ok.
ja oon varmaan aika yksin senkin mielipiteen kanssa, että eka osa tsh:sta on mukavin!
-
TSH leffoista mulle jäi mieleen vain erikoistehosteet, jotka olivat nättejä. ;)
(Näin muuten StarWars 4: New hope vuosien jälkeen tänään uusiksi. Pahus kun ovat menneet pilaamaan DVD-boksin lisätyllä silpulla ja roskalla. Uudet erikoistehosteet näkyvät aivan mielettömän törkeästi läpi siinä.. Toivottavasti Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu on vähemmän pilattuja. Gigantista boksin saa tällä hetkellä alle 35e, joka minusta ei ole paha hinta kolmesta leffasta.)
Teme =)
-
Onko tosiaan niin että Episodeja 4-6 ei saa nykyään enää mistään uutena hankittua ilman remasterointeja?
-
Remasteroimattomana ei varmasti saa, mutta ilman lisättyä materiaalia luultavasti. Ei vaan hirveesti ois järkee tallentaa jotain analogikohinaa ja haalistuneita värejä dvd:lle, ->remasterointi.
-
dumde-dum
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_changes_in_Star_Wars_re-releases
-
Tää on muuten edelleen Pottertopic... Ja myyräpartiolle tiedoksi, en spoilannut, en todellakaan... Kyseessä oli eräs "insideläppä" eräälle ihmiselle, joka täällä käy, mutta jos et kerta siitä pitänyt, niin poistin sen, ja se ei spoilaa yhtään mitään (kun ennen kirjan lukemista kuitenkin tiedän mitä siinä tapahtuu)..
Nyt kun vielä saisi sen kirjan käsiinsä niin.... *virnistelee mielipuolisesti*
-
mutta noista tsh-leffoista puuttuu kyllä se, mikä tekee niistä kirjoista hyviä. se matkan tunne ja ne kaikki kivat pikkujutut ja yksityiskohdat jne. mutta varsinkin se matkan taittuminen jää jotenkin niissä elokuvissa pois. tuntuu, että on vain x määrä irrallisia kohtauksia jotka on nyt pakattu kolmen tunnin pakettiin koska pidempää ei jaksa istua kukaan kattomassa. tulee vaan sellanen "ja kolmantena päivänä hän nousi tuomiovuorelle" -meininki. sääliksi käy vähän niitä, jotka on nähny leffat ennen kirjojen lukemista tai jopa jättänyt ne lukematta kokonaan. kuitenki ne elokuvat on aika kakkia verrattuna kirjoihin, filmatisoinnin rajat tiedostaen taas ihan ok.
ja oon varmaan aika yksin senkin mielipiteen kanssa, että eka osa tsh:sta on mukavin!
Aika täsmälleen olen samaa mieltä: elokuvat olivat pakosta kirjan juonen pikakelaus, ja koska kysymys oli satojen miljoonien dollareitten kaupallisesta projektista niin kerrottu juoni keskittyi dramaattisiin, usein väkivaltaisiin tapahtumiin. Kuvatuksi tuli aseellinen seikkailu suhteellisen ei-spesifissä ympäristössä, kun taas kirjassa keskeisenä hahmona on itse maisema, luonto, ja sen historia, joka tulee esiin laulunpätkissä, haltiakielisissä lainauksissa, keskusteluissa jne. jne. Tolkienin kohdalla tämä tausta on oikeasti olemassa: suurin osa historiaa edeltaa TSH:ta, vieraskieliset lainaukset ovat oikeasti toimivaa kieltä, jolla on takana pitkä ja usein traaginenkin historia. Ja vasta tästä kokonaisuudesta muotoutuu Tolkienin konservatiivinen, usein pessimistinen filosofia inhimillisten saavutusten kestämättömyydestä ja mahdottomuudesta. Tämä aspekti jäi kokonaan pois elokuvasta.
Anyway, se onko kirja suunnattu lapsille vai ei, tuskin on olennaista tekstin hyvyyden kannalta: kyllä kai lapsillekin saa hyvin kirjoittaa? Nyt tulee varmaan kirosanoja niskaan, mutta ne pätkät mitä olen Potteria lukenut, ovat latteata ja yksiulotteista, rytmitöntä tekstiä. Todellakin jokin Pimeä nousee (jälleen autenttinen, huolellisesti muotoiltu tausta maagisille tapahtumille) on moninkertaisesti vaikuttavampaa kerrontaa.
-
TSH:n ajankäytön erot... n. 300 sivua per osa, n. 150min/leffa. Frodo haavoittuu Viimapäällä. Kirjassa koko taistelu vei muistaakseni reilu sivun verran. Se siis jos samassa suhteessa olisi käytetty leffassa koko taisteluun, se olisi kestänyt n. 30 sekunttia (!). Sitä ennen oltaisiin kerrottu tarinoita ja laulettu lauluja muutaman minuutin ajan. ;)
HP:n latteus on oikeastaan aika hyvä huomio. Kirjat kun tuppaavat olemaan hieman rakenteella aloita katastrofaaliset tapahtumat - siirry normaalin opiskeluun - siirry loppuhuipentumaan. Keskiosaa on aivan liian pitkälti selostettu ja sepustettu useiden lukujen verran. Sellaista tekstiä, joka ei juonen kannalta ole tärkeää, jossa saattaa olla jotain hauskaa, mutta on suurimmaksi osaksi tylsää. Niissä pätkissä on yritetty jonkin verran syventää hahmoja, mutta kuitenkin hahmot jäävät pinnallisiksi.
Teme
-
TSH:n ajankäytön erot... n. 300 sivua per osa, n. 150min/leffa. Frodo haavoittuu Viimapäällä. Kirjassa koko taistelu vei muistaakseni reilu sivun verran. Se siis jos samassa suhteessa olisi käytetty leffassa koko taisteluun, se olisi kestänyt n. 30 sekunttia (!). Sitä ennen oltaisiin kerrottu tarinoita ja laulettu lauluja muutaman minuutin ajan. ;)
Olisi tosi hauska nähdä toisenlainen elokuvaversio, joka painottaisi tarinan kiirettömyyttä ja eeppisyyttä - vaikka Kurosawan tyylisesti... Jackson toki sai aikaan aivan sujuvaa ja taitavasti tehostettua seikkailuviihdettä, mutta Tolkienin kerronnan ytimestä ei siihen hyperkiivaaseen rytmiin jäänyt juuri mitään jäljelle.
-
mutta noista tsh-leffoista puuttuu kyllä se, mikä tekee niistä kirjoista hyviä. se matkan tunne ja ne kaikki kivat pikkujutut ja yksityiskohdat jne.
...ja Tom Bombadill :cry:
Sanoisin edelleen, että Azkabanin vanki on paras, katotaan muuttuuko se kuudennen kirjan myötä. Mutta kaikki kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat on aivan kamalia (en varmasti kato HP 4:sta enkä Surkeiden sattumusten sarjaa). :roll: :?
-
Mutta kaikki kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat on aivan kamalia (en varmasti kato HP 4:sta enkä Surkeiden sattumusten sarjaa). :roll: :?
Itsekään en kovin innolla tuota nelosleffaa odota. Tiedän siitä jo tarpeeksi, eli sen, että 17(?)-vuotiasta Fleuria näyttelee Kate Winslet, joka on 30-vuotias. Tai ainakin tämä oli suunnitelma jossain vaiheessa, voi toki olla, että elokuvan tekijät ovat tulleet järkiinsä ja ottaneet rooliin jonkun muun. Olisi se nyt hiukan outoa, kun vastanäyttelijät olisivat puolet nuorempia.
Kirjoina Potterit kyllä kelpaa hyvinkin, vaikka niissä on huomattavissa nuo aiemmin mainitut kaavamaisuus ja turha höpöttely. Vitoskirjassakin alkoi tapahtua vasta 700 sivun jälkeen. Mutta innolla siis odottelen tuon uuden kirjan saamista käsiini.
-
Fleur Delacouria näyttelee neljännessä elokuvassa Clémense Poésy (http://www.imdb.com/name/nm0993242/), 19. Lista muista uusista näyttelijöistä löytyy kuvineen mm. täältä (http://www.vuotis.net/viewtopic.php?t=8640).
edit. Joo pakko vaan lisäillä, kuinka hauskaa minusta onkaan, että Burtonin Sleepy Hollow-elokuvan ilkeän äitipuolen näyttelijätär Miranda Richardson näyttelee Rita Luodikoa. Taikka se, että Ralph Fiennes muuntautuu Häneksi Joka Jääköön Nimeämättä.
-
Kiitos tästä tiedosta. Alan jo epäillä, että olinkohan ymmärtänyt tuon koko Kate Winslet -homman väärin tai oliko se väärää tietoa, mutta näin olin aikaisemmin jostain lukenut. No hyvä kuitenkin, että rooliin on valittu joku, joka siihen oikeasti sopii.
-
Tuo Kate Winslet kieltämättä kuulosti kyllä aika omituiselta :) Mutta niinhän ne huhut aina. Minä olen kyllä vähän pettynyt tuohon valittuun Fleuriin, kuvien perusteella tyttöä (vaikka suloinen onkin, ei siinä mitään) on vaikea ajatella puoli-veelana. Veelojenhan olisi tarkoitus olla seireenimäisiä, uskomattoman kauniita olentoja. Nojaa. We'll see.
Veela-nimisiä tyttölapsia on muuten Suomessa nykyään yhdeksän, ensimmäinen nimetty v. 2001, samana vuonna kun kyseiset olennot kirjasarjassa esiteltiin. Aika ilmiö, tämä Harry Potter.
-
no hyvä kuulla, etten spoilaantunut. tuosta vaan sai aika hyvin sen käsityksen laskemalla 1+1.
ei kai kate winsletin ois mahdollista näytelläkkää pottereissa, kun se on ameriikan maalta (eikös?) ja rowlingi on asettanut filmatisoinnin yhdeksi ehdoksi sen, että näyttelijäkaartin on oltava brittiläinen.
ja vois kai jatkaa lotrauskommentointia, kun pääsee jollekin muulle selaimelle kuin lynxille.
-
Ei, kyllä Winslet on britti. Muistan, että kavereiden(jotka myös olivat kuulleet saman tiedon kuin minä) kanssa juteltiin ja ihmeteltiin sitä miksi olivat valinneet moisen näyttelijän, joten itse en siis ole voinut tätä juttua keksiä. No mutta nyt annan tämän asian olla.
-
nokato, nii onki. ei jaksanu ilmeisistä syistä ruveta tarkistaan. ei siitä kyllä uskos. et ois veela tai britti siis. mut kyllähän tää nykyajan kuvaeditointi pystyy vaikka mihin plastiikkakirurgia ei.
-
Taru sormusten herran leffat oli ... noh.. yhdenlainen tulkinta kirjasta. Paljon jäi tai oikeastaan koko kirjojen syvyys jäi leffoista pois. Minusta kirjojen taruilla on merkitys - ne ovat kauniita, kivoja ja tuovat omanlaisen näkemyksen asiohin. TSH kirja on taidett
Teme
täytyy myöntää että leffoissa harmittaa sen pätkitys mutta jokaisella on oma näkemys näistä asioista. niinkuin olemme saaneet huomata!
-
onko joku muu nähnyt elokuvan raaka-version kuin minä?? :twisted:
siinä frodosta tulee ns. klonkku... se oli 5h kestävä pieni muotoinen pätkitys koko 3 kirjasta... ihan ok.. ja siinä oli jotain sellasta mitä ei ollut näissä julkistetuissa versioissa mm. hautakummut. ja jotain tarkennettuja kohtia kirjasta jota korostettiin eritoteen....
(kaverit on hulluja TSh- faneja ja lähettää tällasta juttua mulleXD)
-
Hartsa rocks! Yay!! Kauhee hinku piirtää potter fanartia ton kirotun kirjan takia...
-
Jos muistan oikein niin joku täällä valitti et pottereissa on aivan liian paljon lukuja joissa ei tapahdu mitään (taijoitainsinnepäin) ja tämä henkilö on täysin väärässä. Jos tämä joku lukisi nämä luvut kunnolla, hän huomaisi kyllä että jokaisella on merkitystä. se on yksi pottereitten parhaista puolista, että on niin satapaljon pieniä, "merkityksettömiä" yksityiskohtia jotka sitten lopulta liittyy tavalla tai toisella juoneen. niinkun vaikka viitos kirjan Ennus joka tulee vastaan hississä kun Hartsalla on kuulustelu, tai se äijä joka on Weasleyiden edellä jonossa Pyhässä Mungossa, se joka toi Ennukselle pirunnuoran. En minä ainakaan tajunnu että nämä kaksi liittyi juoneen tai toisiinsa mutta liittyipä vaan. Ja kuutosessakin -- tai enpäs sanokkaan ku kaikki ei välttämätä oo lukenu. sorke.
mutta pointti oli; älä valita. n_n
Hyvää päivänjatkoa.
-
on muuten aivan luokattoman huono ainakin tuo 5-kirjan suomennos minun mielestäni. ei tullut kun paha maku suuhun niistä sadasta sivusta jotka suomeksi silloin joskus pystyin lukemaan. tuli vaan tuosta Ennuksesta mieleen. hyi.
-
oli muuten aivan raivostuttavasti Moody aina välillä Vaukomieli, joskus Villisilmä ja joskus taas Vauhkosilmä. Ja Hämäkäkkiä ei oo suomennettu olleskaa vaan se on vaan Aragog. Ja Hämäkäk oli alunperinkin huono nimi musta.
-
Kun tuli telkusta joku niistä elokuvista, olin iha monttu auki, kun jotkut englanninkieliset nimet oli käännetty toisiksi englanninkielisiksi nimiksi. (http://www.dvdplaza.fi/forums/images/smilies/hitme.gif)
-
kuten mitkä. ihan mielenkiinnosta kysyn. ei oo oikeen jääny noi elokuvat mieleen kun ne on niin paskaa.
-
ainaki se mcgonagall oli jotain ihan muuta niissä suomenkielisissä teksteissä. ihmettelin vähä aikaa et woot ja sit sain kuulla et näin on myös suomenkielisessä kirjassa. omakohtaista havaintoa ei kyllä oo tosta suomen käännöksestä.
-
ainaki se mcgonagall oli jotain ihan muuta niissä suomenkielisissä teksteissä. ihmettelin vähä aikaa et woot ja sit sain kuulla et näin on myös suomenkielisessä kirjassa. omakohtaista havaintoa ei kyllä oo tosta suomen käännöksestä.
Minerva McGarmiwa.
-
ai niin sillai. mutta kyllähän nimestä McGarmiwa kuulee että se on suomennettu. ja onhan ne kirjassaki. ihan luonnollista suomentaa nimet elokuviin samallalailla ku kirjoihin kun niitä kattoo kuitenki niin moni joka ei tajuais jos vaikka kalkaros ois yhtäkkiä snape tai jotai.
ruotsalaiset ne vasta tyhmiä on. ne ei oo kääntäny melkeen yhtäkään nimeä mutta ne jokka on käännetty niin on tosi naurettavia. Gilderoy Lockhartista on tehty muistaakseni Gyllenroy Lockman ja Sibylla Trelawneyn etunimeä on vaihdettu; se on Sybilla. Säälittävää. Ja sitten toisaalta sen mirror of erised-peilin tekstiä ei taas oo käännetty ollenkaan. nei varmaa tajunnu miten se luetaan :twisted:
-
Äärimmäisen tyhmää suomentaa osa ja jättää osa silleen, mitä ne alkuperäisesti on. :evil: Vois päättää kummalla tavalla tekee. Jokotai.
-
ruotsalaiset ne vasta tyhmiä on. ne ei oo kääntäny melkeen yhtäkään nimeä mutta ne jokka on käännetty niin on tosi naurettavia. Gilderoy Lockhartista on tehty muistaakseni Gyllenroy Lockman ja Sibylla Trelawneyn etunimeä on vaihdettu; se on Sybilla.
Muistanko nyt ihan väärin vai eikö Sibylla Punurmio alunperin englanninkielisissä ollut Sybill Trelawney?
-
vaadin, että kaikissa tulevissa suomenkielisissä painoksissa harry potter muutetaan harri hamputtajaksi.
-
n_n paljon mahdollista että oon erehtynyt. mulla on hyvin ilmastoitu muisti.
Ja kas kas niinhän se olikin Sybill. hyvä minä.
-
-SPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILER-
Olen varoittanut. Jos luet tästä eteenpäin niin syytä itseäs. Pesen käteni kuin Pilatus konsanaan.
Asiaan. Aloin vaan tänää miettii asiaa... Siis uusi taikaministerihän on Rufus Scrimgeour eiks je. Ja hänet mainitaan jo viidennessä kirjassa (eng. s.113, suom. s. 153)
Ja suomenkielisessä sen nimi on (ylläriylläri :evil: ) käännetty. Sen nimi on Rymistyiri. Siis kamala nimi.
Ja nyt huomaan kaksi kamalaa mahdollisuutta. Joko suomenkieliseen versioon tulee juuri tämä "Rymistyiri" taikaministeriksi tai sitten Kapari ei huomaa asiaa (eikä olisi eka kerta kun se mokaa kääntämisessä) ja nämä molemmat on kamalia mahdollisuuksia. ](*,) ](*,)
Sika oikeesti. Nyt ärsyttää.
-
Heihoi. Sehän on Dobbypäivä tänään :) Eli kaikki vain eriväriset sukat jalkaan :)
-
tulin siihen tulokseen (tylsää, tylsää, oli niin tylsää...) että Harry Potter on kuin Jeesus: uusimman tutkimuksen mukaan J:hän ei ollut puuseppä vaan savenvalaja=potter. ja sit kaikki tää muu messiaanisuus mikä Rowlingin kirjoista löytyy ("The Chosen One" ja mitä kaikkea). Ja ihmeteot (taikuudeksi naamioituna). Ja kukaan ei ole profeetta omalla maallaan (Dursley'illä/Nasaretissa). Ym kaikkea. No niin, menenkin tästä nukkumaan.
ps. mulla on eriväriset sukat. kuin eilen, tosin, mutta kuitenkin.
-
näinhän se on. potter on ihan messiaaninen hahmo.
-
Niin, ja kun otetaan Potter ja lasketaan sen kirjainten lukumäärä yhteen saadaan:
1+1+1+1+1+1=6
Ja kun lisätään tähän lukuun 660, joka saadaan laskemalla yhteen 600 ja 60 tulee summaksi 666, joka on paholaisen luku, mikä tietysti osoittaa harrypotterin pahimman vihollisen.
-
-_-'
nou komments.
-
Niin, ja kun otetaan Potter ja lasketaan sen kirjainten lukumäärä yhteen saadaan:
1+1+1+1+1+1=6
Ja kun lisätään tähän lukuun 660, joka saadaan laskemalla yhteen 600 ja 60 tulee summaksi 666, joka on paholaisen luku, mikä tietysti osoittaa harrypotterin pahimman vihollisen.
Tai että HP on oikeasti sekä itsensä että He Who Must Not Be Named - kaikki onkin siis lumetta ja harhaa, jonka päählö itse kuvittelee!
(Ja koko nimessä on 11 kirjainta, joka kerrottuna kuudella eli sukunimen kirjainmäärällä on 66 joka on suoraan jo melkein kymmenennes Petoa.)
161 on hp:n nimen luku. keksi, myyris, siitä jotain jännää.
-
Yksi viittaa Jumalaan ja 6 petoon. Peto yrittää ottaa itselleen Jumalan aseman, siksi 161.
Teme ;)
-
tai että peto (6) on piilossa hyvän (1) keskellä, mikä viittaa Harryn siteeseen isoon V:hen ja tukee teoriaani päähenkilön skitsofreniasta.
mitä olette muuten mieltä elokuvien (siis HP-) alhaisista ikärajoista?
-
No lastenkirjojahan ne kuulemma on. (row' on itse näin myös sanonut) mut olihan ne ehkä vähän rajuja, ainakin se kakkonen SPOILSPOIL
Kun se kääre (basiliski siis) pomppi ympäri salaisuuksien kammiota. Ja joo, ei unohdeta rohkelikon veristä tikaria, hyytävää.
No ei vaan. Neljännestä leffasta varmasti on tulossa rankempi, kuten kirjakin oli. Mikäköhän sen ikärajaksi päätyy? Tuskin sille k-15 laitetaan, kun pitkälti levittäjä tässä maassa saa näköjään päättää ikärajoista. Sinänsä jos ajatellaan Liekehtivän pikarin kohtauksia, on kyllä kumma jos ne niin siisteiksi saadaan, että lapsukaisetkin voivat niitä huoletta katsoa.
-
niin, tuli vain mieleen kun näin perjantaina leffassa liekehtivän pikarin mainoksen, ja se ainakin vaikutti aika hurjalta. en tiedä menisinkö itsekään katsomaan (tosin se ei välttämättä johdu "hurjuudesta" mutta kuitenkin).
-
Eiköhän sitä sen mukaan leikellä, että saadaan ikäraja tarpeeksi alas ja kassakone laulamaan.
-
kuinkakohan paljon sitä voidaan leikellä, ettei tarina muutu ratkaisevasti?
-
kuinkakohan paljon sitä voidaan leikellä, ettei tarina muutu ratkaisevasti?
Yhtä paljon kun LotRejakin. Teatteriversioissahan tarina ei ollut juuri ollenkaan muuttunut...
Eli luvassa on sormuselokuvista soveltaen Special Extended Edition Harry Pottereita, (=SEE HP) jotta saadaan kaikki kivat kohtaukset mukaan.
Ja sitten vipan Potter-elokuvan ilmestymisen jälkeen tulossa DVD:lle (joulumarkkinoille oletettavasti) SHSEE+ HP (Super Hyper Special Extended Edition Plus), jonka tietysti ostan.
Sen mukana saa varmaan jonkun kivan lisukkeen, kuten miniFirebolt-avaimenperän.
-
Onko missään LoTR-leffaversiossa Konnun valtausta kuten kirjassa?
Teme
-
siis konnun puhdistusta varmaan tarkoitat? ei oo ainakaa tsäksönin leffaversiossa.
-
no joo ei ole ja se on ihan paskaa siinähän menee kaikki päälaelleen muutenkin kun frodo just (siis elokuvassa) näki galadrielin peilistä konnun puhdistuksen. sekin oli kyllä sössitty kun oikeasti sen näki sam ja frodo näki jotain muuta mikä oli jätetty kokonaa pois. Enkä ikinä anna anteeksi sille...sille....IHMISELLE että se jätti Tom Bombadilin pois :evil: ja sekoitti kaiken muutenkin. paska äijä.
Sarumanin kuolemakin on tehty ihan päin persikkapuuta.
-
Elokuva on eri asia kuin kirja. Pitäisin tämänkaltaisia yksityiskohtia tärkeämpänä sielun puuttumista, mutta sitä on toki paljon vaikeampi määritellä. Jacksonin näkemyksen Bombadilista olisin mieluusti kyllä nähnyt. Voi olla, että King Kong on Jacksonin kaltaiselle rymistysesteetikolle parempi aihe, kuin LOTR:n kaltainen taru.
-
Ottan tosian huomioon, että Ennen LOTRia Jackson on tehnyt sellaisenkin syvällisen ja vaikuttavan teoksen kuin Bad Taste.
Mutta toisaalta, olisi LOTRin vielä huonomminkin voinut tehdä.
-
Kyllä Bad Taste jo osoitti, että Jacksonilla on kuvantajua. Sen verran komeaa kuvastoa sekin sisältää... Hänen LOTRinsa onkin semmoinen kuvitus, joka ei kyllä millään itsessään pysty kantamaan tarinaa. Toimii siis kirjan kuvituksena.
-
itse asiassa, tykkään LOTRista aina kun onnistun unohtaan että se perustuu kirjaan. (eli harvoin -_-) Elokuvana se on ihan okei. paitsi että siinä on elijah wood :-& mutta muuten ihan hyvä!
-
Mutta on se varmaan vaikeaa tehdä HYVÄ elokuva kirjasta, jonka ovat lukeneet melkein kaikki ja josta pidetään ja jota rakastetaan ja josta kaikilla on jonkinlainen mielikuva...
-
naulankantaan paitsi ettei kaikki tykkää siitä. kuolema heille.
-
En tunnustaudu himofaniksi vaikka Half-Blood Princen jonotuksen mm. mtv3:n aiheesta tekemässä jutussa lukeuduin mainittuun "innokkaimmat fanit jonottivat jo torstaista lähtien lauantaina ilmestyvää kirjaa" -ryhmään ja olin ensimmäisenä jonottamassa ja loput kolme torstaina jonottamaan tullutta olivat paikalle raahaamiani ystäviäni :oops: No okei, ehkä sitten..
Potter on ihan loisto mutta kuten yleensä, alkuperäisteos on käännöstä aika reilusti parempi, esim. Feeniksin kilta oli jotain niin järkyttävää, etten ole kirjaan sen yhden lukukerran jälkeen enää koskenut. Mutta alkuperäisteokset <3 Leffoista kaksi ensimmäistä olivat jotenkin.. mitäänsanomattomia, kolmas liian täyteen ahdettu (ja yöh, ne vaatteet, jos on hienot kaavut ja kaikki niin eikö voisi niitä käyttää) mutta nelonen alkaa jo näyttää paremmalta ainakin tähän asti näkemieni kuvien yms perusteella.
-
itse asiassa, tykkään LOTRista aina kun onnistun unohtaan että se perustuu kirjaan. (eli harvoin -_-) Elokuvana se on ihan okei. paitsi että siinä on elijah wood :-& mutta muuten ihan hyvä!
mitä vikaa on elijah woodissa???!!!! *alkaa suunnitella seuraavaa operaatiota eeville*
-
elijah wood on ÄLLÖTTÄVÄ
-
elijah wood on ÄLLÖTTÄVÄ
No entäs Daniel Radcliffe? Mitensenytsittenkirjoitetaankaan. Tyyppi ei edes onnistu näyttämään Potterilta :roll:
-
eipä edes mennä tähän aiheeseen. radcliffe (MITEN se kirjotetaan???) on jopa syvemmältä kuin liikkeentunnistimet.
-
En tunnustaudu himofaniksi vaikka Half-Blood Princen jonotuksen mm. mtv3:n aiheesta tekemässä jutussa lukeuduin mainittuun "innokkaimmat fanit jonottivat jo torstaista lähtien lauantaina ilmestyvää kirjaa" -ryhmään ja olin ensimmäisenä jonottamassa ja loput kolme torstaina jonottamaan tullutta olivat paikalle raahaamiani ystäviäni :oops: No okei, ehkä sitten..
en mäkää mitää tunnusta mutta olin kuolla kun kirja ilmestyi lauantaina ja keuruun kaupat oli niin vammaisia että ne meni kiinni sillä kellonlyömällä kun kirjaa sai alkaa myydä (klo 14 eikö ollu?)
sitten sunnuntaina ei tietenkää sitä saanu ja maanantaina kun kävin kyselees niin kas kas keuruulaiset ne fiksuja on: maailman odotetuin kirja tällä hetkellä ja niillä on sitä siellä KOLME KAPPALETTA jokka kaikki oli varattu. ja tilattu oli lisää; VIISI KAPPALETTA (joista sain sitten onneksi varattua yhden) eli on ihmiset fiksuja. tilaa maailman halutuinta kirjaa KAHDEKSAN KAPPALETTA >_<
sitten sain sen vasta tiistaina käsiini ja luin koko päivän ja yön... ja oli kamalaa kun piti varoa tyyliin jokaista nettisivua ennen kun luin sen loppuun ettei vaan hypi mitää juonipaljastuksia silmille.
En tietenkään tunnusta olevani mikään fanaatikko mutta hulluks meinasin tulla >_< enkä vieläkään voi antaa anteeks että keuruu antoi mun odottaa kokonaista KOLME PÄIVÄÄ! :evil:
-
Potterit on kaikista parhaita kirjoja mitä oon lukenu. läysin ne kirjastosta sillon kun oli ilmestyny ehkä 1. ja 2. (ja 3.?) kirja, ja sillon juuri kukaan ei ollut kuullut ikinä mistään Pottereista.. Luin ne tosi innoissani ja siitä lähtien oonkin aina ollut aika Potterriippuvainen.
Eli olen aikamoinen Potterfani,mutta en mene (minun mielestäni) liiallisuuksiin, eli ostele jotain kamalaa potterkrääsää, ja vedä noidan vaatteita ja taikasauvaa mukaan ja lähde jonnekin potterfanitapaamiseen :D kaikki kirjat tietenkin kuitenkin löytyy hyllystä. suomeksi.
Kirjojen odotteleminen on tuskaista,kun odotin 5. suomeksi, enkä lukenut enkuksi. Aluksi ajattelin,ettei kielitaito riitä 6:kaan lukemiseen, mutta en malttanut enää odottaa ja luin sen joskus tässä syksyllä.
mutta leffat. niistä en jaksa puhua mitään. en ite niitä tykkää katsoa kun on yksinkertasesti niiiin h u o n o j a ja ärsyttäviä. :evil:
on niin erilaisia mitä ite on kuvitellut.
-
mutta leffat. niistä en jaksa puhua mitään. en ite niitä tykkää katsoa kun on yksinkertasesti niiiin h u o n o j a ja ärsyttäviä. :evil:
on niin erilaisia mitä ite on kuvitellut.
Tiivistettynä. Samaa mieltä. Piste.
-
keuruun kaupat oli niin vammaisia että ne meni kiinni sillä kellonlyömällä kun kirjaa sai alkaa myydä (klo 14 eikö ollu?)
No ei O__o Lauantaina 16.7 Suomen aikaa 02:00 sitä sai alkaa myymään, eli 00:00 Britannian aikaa. Useimmat kaupat siis alkoivat myydä kirjaa heti auettuaan, ja INFOsta sitä sai jo tuolloin 02:00, kun pitivät ovensa tuolloin poikkeuksellisesti auki.
Edellisellä kerralla olin pahis, ostin viimeisen Order of the Phoenixin varaslähdön ottaneesta Itäkeskuksen City Marketista kaksi päivää ennen kuin opusta sai edes alkaa myymään o:>
-
no sitte ne on vielä vammaisempia ku ei ne kerta myyny sitä vaikkois saanukki^^
-
Huomenna Liekehtivää pikaria kattomaan. Jeejeejesjesjoujou. (Petyn kuitenkin.)
-
ei Harry Potteria voi olla fanittamatta. Jos puhun totta, olen lukenut kaikki kirjat yli 10 kertaa paitsi feeniksin killan. Elokuvista on jätetty ihan liikaa pois. Kaikki hauskat kohdat puuttuvat ja elokuvaan on lisätty sellaista,mitä ei kirjassa ole. Sitä paitsi Daniel(harry potterin näyttelijä) on ihan onneton näyttelemään. Pakko myöntää, että fanitan Rupertia :oops: Toivottavasti en eksynyt liikaa aiheesta :!:
-
o.o aika hämärä logiikka sillä joka sanoo että toi oli offtopic...
-
Tässäpä tuli muuten mieleen, kun vanhaintanssit uhkaavasti lähestyvät (...no sillon helmikuussa, mutta kaikki stressaa jo nyt) ja sain tanssiparikseni itse Suomen Harry Potterin, niin voisipa vaikka repäistä oikein kunnolla ja valssata Potterina ja Malfoyna naureskellen toisillemme, itsellemme ja muiden tyrmistyneille ilmeille :lol:
Mitä sitä turhaan stressaamaan, hauskaahan siellä on tarkoitus pitää, tai ainakin minun nähdäkseni, muista viis. 8)
-
RAKASTANPOTTEREITA RAKASTAN POTTEREITA RAKASTAN POTTEREITA!!!!!!!
Kaikille tuli varmaan selväksi... Mun mielestä on hyvä, että nimiä on suomennettu, koska onhan se sentään LASTEN kirjasarja. Aika hyvä mielikuvitus täytyy suomentajalla olla, että osaa keksiä/luoda Potterit vaikealle suomen kielelle.
Tietenkin tämä on vain minun mielipiteeni.. Mutta elokuvat (käyttääkseni teinisanaa) EWW! Varsinkin 3 on h i r v e ä :mad:
-
Lastenkirjasarja se oli Feeniksin kiltaan saakka. Se vielä annettiin tytön lukea 8-v:nä, mutta Puoliverisestä prinssistä todettiin, että saa odottaa useamman kuin yhden vuoden. Feeniksin kilta oli jo siinä rajoilla ja kyllä siitäkin painajaisia tuli, jos illalla luki.
Viimeistä odotellen... sais jo sais jo sais jo.. kuoleeko HP? Vain Hermiot? Vai .... joku muu? Vai kaikki? Päättyykö kaikki hyvin? Alkaako viimeinen vuosi? Vai ei sittenkään? Rowling jätti kyllä tilanteen sellaiseksi, että joutunee kirjoittamaan aivan liian tiiviiksi viimeisen kirjan. Harmi.
Teme
-
Oli toi Liekehtivä pikarikin jo mun silmissäni ehkä liian raaka alle kymmenvuotiaalle, kun nuori viaton koulupoika murhattiin raa'asti ilman mitään sen suurempaa syytä. (Cedric)
Ja mitä leffoihin tulee, kirjoihin verrattuna niissä on suunnilleen kaikki väärin, mutta vois kyllä olla vähän vaikeaa yrittää tehdä täydellistä elokuvaa kirjasta mitään muuttamatta tai pois jättämättä, esim. Feeniksin killan kanssa vois tulla hiukan vaikeuksia. Mun mielestä leffat on leffoja ja kirjat kirjoina, omassa sarjassaan molemmat hyviä. (Liekehtivä pikari oli kyllä paras leffoista)
-
AAAAAARGH! :mad:
En ymmärrä miksi kaikki vouhkaavat niin hirveästi jos joku kuolee Harry Potterissa. Ne kymmen vuotiaat kattoo telkkarissa ohjelmia joissa monet menettää henkensä paljon väkivaltasemmin ja huonommista syistä kuin Cedrick. Ja onhan kuolema ihan luonnollinen aisia. Murhakin tuntuu nykyään olevan aika luonnollinen. (Vaikka ei pitäisi.)
Niin, tuli mieleen, että jos kymmenen vuotias lukee vaikka HOBITIN ja LIEKEHTIVÄN PIKARIN, niin kysyn vaan että kummassa tulee enemmän ruumiita? Niin ja miettikääpä, että Potterit (ainakin viimeisimmät osat) on suunnattu jo pikkuisen vanhemmille kun taas Hobitti noin 5-10 vuotiaille! Pistää miettimään...
-
No tuota.. ;) Liekehtivässä pikarissa kuoli sentään yksi. Luin kahdelle vanhimmalle (6&8 silloin) Redwallin taruista yhden kirjan. Siinä ruoskittiin kaleeriorjia, käytiin sissisotaa ja vaikka mitä muuta. Mielestäni väkivalta tai kuolema itsessään ei kirjassa ole niin paha kuin muu tunnelma. Feeniksin killassa se yleistunnelma jo meni sellaiseksi, että se tunnelma tarttui. Sitten taas Redwallin taruissa on jatkuvasti optimistinen tunnelma, vaikka niissä tapahtuu paljon hirveyksiä. Kirjan rytmitys vaikuttaa myös paljon tunnelmaan. Redwalleissa usein ahdistavimpia juttuja seuraa sitten huomattavasti kevyempi pätkä ja nostaa esiin lupausta kevyemmästä tulevasta. HP:ssa sitä ei oikein nosteta enää Puoliverisessä esiin. Siinä maalataan vain erittäin synkkä tulevaisuuden kuva.
Lasten kanssa sitten käsitellään kyllä kirjan ainakana ja jälkeen erilaisia teemoja. Sodan oikeutusta, väkivaltaisen johtajan merkitystä ryhmässä, pelkoa, mistä auttamisen halu nousee jne. Hyvä kirja nostaa erittäin monta erilaista asiaa pohdittavaksi.
Teme
-
No tuota.. :wink: Liekehtivässä pikarissa kuoli sentään yksi.
Kaksi, Kyyry seniorkin kuoli muistaakseni, en olis ihmetellyt vaikka siinä olis ollut enemmänkin, luin viimeeksi LPn joskus miljoona vuotta sitten. Mun mielestä LP oli kuitenkin jo sen verran raaka, että en alle kymmenvuotiaan antaisi lukea, ehtii niitä ihmisten teloituksia myöhemminkin läpi kahlata, mutta jokainen tavallaan.
-
Minustakin tuon viimeisimmän Potterin yleisilme oli synkkä ja ei jäänyt erityisen iloinen olo lukemisen jälkeen. Juuri ennen loppua kuolee keskeinen henkilö, niin siihen ei oikein riitä tuo lämmin päivä ja kävely rannalla tasoittamaan sitä. Hyvä kirjahan se oli, mutta jäin odottamaan jatkoa...En itse antaisi Potteria ihan pienille. On monta tapaa kertoa kuolemasta ja Potterin tapa ei ollut lapsille paras mahdollinen. Siis että kuoleman jälkeen kirja päättyy tunnelmaan, että nyt me varmaan kuolemme kaikki.
-
Siis että kuoleman jälkeen kirja päättyy tunnelmaan, että nyt me varmaan kuolemme kaikki.
Emmekö muka? :wink:
No ei saisi pilailla vakavilla asioilla... Kyllähän se on niin että oli se aika julma loppu Cedrikille, mutta haluan edelleen rinnastaa Potteria nuoremmille suunattuun Hobittiin. Siinä ne kolme (vai neljä?) armeijaa teurastaa toisiaan ihan sumeilematta siinä yksinäisen vuoren edustalla vaan sen takia että sisällä sattuu oleman vähän kääpiöille kuuluvaa kultaa. (Jonka ilkeä lohikäärme varasti.)
Voldemortilla sentään oli suuria suunnitelmia, vaikkakaan ei kovin kilttejä ja mukavia. Mutta luettuani näitä kirjoituksia, minun alkaa olla aika vaikeaa muodostaa mielipidettä tästä aiheesta...
-
Minusta HP:ta ja sen Feeniksin kilta ja siitä eteenpäin olevaa aikaa on erittäin vaikea verrata mihinkään. Se tunnelma on vain .... aivan omaa luokkaansa. Puoliverisestä kun näki jo aikuisetkin painajaisia sen ahdistavuuden takia kun taas aika harvasta muusta on tullut painajaisia nähtyä samasta syystä. Tyyli vaikuttaa ihan hirveän paljon. Lemony Snicket: Surkiden sattumusten sarja on teemaltaan sellainen, että kuulostaa erittäin ahdistavalta. Kirjoitustyylitään se kuitenkin on sellainen, että ei ahdistunut lainkaan. En tajua, miten kirjoittaja on saanut niin tunteetonta tekstiä. "Oho. Niiden isä ja äiti nyt vain kuoli ja voi voi.. lapset jäivät orvoiksi." Joku toinen kirjoittaja olisi voinut mässätä tuolla 5 sivua ja saada jokaisen lukijan ahdistumaan ja itkeään valtoimenaan.
Paljon muuten riippuu lapsesta, mitä uskaltaa antaa lukea. Joku toinen lapsi olisi varmasti ollut shokissa Pikarin kuoleman jälkeen, mutta täällä sitä vähän aikaa pohdittiin kahvipöydässä ja se siitä. Jokainen lapsi on erilainen - onneksi. ;)
Teme
-
Minustakin tuon viimeisimmän Potterin yleisilme oli synkkä ja ei jäänyt erityisen iloinen olo lukemisen jälkeen. Juuri ennen loppua kuolee keskeinen henkilö, niin siihen ei oikein riitä tuo lämmin päivä ja kävely rannalla tasoittamaan sitä. Hyvä kirjahan se oli, mutta jäin odottamaan jatkoa...
Hassua, sillä minulle 6-kirjasta jäi ihan erilainen olo. Minusta kirja oli yleisilmeeltään hyvinkin optimistinen ja humoristinen, itse muistan nauraneeni ääneen useallekin kohdalle. Tähän ei tietenkään nivoudu kirjan loppu, joka oli traaginen ja joka itketti minua kovastikin. Mutta siitäkin huolimatta pidän 6-kirjaa optimistisempana ja valoisampana kuin esim. 5-kirjaa, joka oli yhtä suurta angstia ja pahaa mieltä koko kirjan. Siinä Harry&co olivat vainottuja koko ajan, kaikki oli yhtä suurta väärinymmärrystä. 6-kirjassa päästiin mielestäni ihan uudelle tasolle, kun päähenkilöitä ei pidetty enää pikkulapsina vaan heidät päästettiin aikuisten maailmaan ja siten annettiin luottamusta ihan eri tavalla.
-
Niin minäkin tykkäsin siitä alkupuolesta kovasti. Se loppu vain jätti niin synkän olon. Synkin Harry Potter on minusta se, jossa Cedric kuolee, en vain nyt muista, onko se nyt tuo 5, jonka Anna mainitsit vai mikä. Pitäisi käydä kirjahyvllystä tarkastamassa, kun menee numerot sekaisin.
-
Se on se nelonen aka Liekehtivä pikari.
-
Mun mielestäni on tosi hyvä, että Pottereissa "kirjat kehittyy päähenkilöiden tahtiin" eli sarjan alkupäässä kirjat on keveämpiä ja samalla kun Harry aikuistuu myös kirjat muuttuvat...niin tai siis synkistyminen ja raaistuminen johtuu tietysti Voldemortin vallan kasvusta. Vaikka viimeisimmät kirjat eivät iltasatu-materiaalia olekaan, ovat kirjat onneksi siitä "lempeitä" että asiat saa kuvitella itse eivätkä ne "vyöry päälle" niinkuin esim. leffoissa. Ja lukukokemukset ovat tosiaan yksilöllisiä, omasta mielestäni kamalinta Pottereissa ovat ankeuttajat, sen verran hyvin Rowling osaa masennusta kuvata.
-
^Faktatieto, minä ainakaan en jaksaisi pottereita lukea, jos jätkä olisi aina 11, tai jos Harry olisi 17, ja maailma olisi sellainen 11-vuotiaan iloinen maailma. Ymmärtäkää pointtini, kiitos (:
-
Onhan se nyt niin, että jos kyseessä on hyvän ja pahan taistelu, niin jossain vaiheessa homma voi mennä vähän likaiseksi. Useimmat lukijat kuitenkin (kuten minä) ovat kasvaneet hahmojen kanssa, joten maailman synkistymisen ei pitäisi pahasti järkyttää, se vähän kuin kuuluu asiaan.
-
Harry Potter on kirja, tarkemmin fantasia kirja, eikä fantasikirjoihin aina kuulu onnellinen loppu eikä varsinkaan onnelliset tapahtumat. Ahdistus, pelko, mutta myös huumori ovat fantasian tärkeimpiä tunteita. Siinä mielessä Harry Potter on, ja ei ole sopivaa lukemista lapsille. Sillä se ei tosiaankaan jätä välttämättä kovin hyvää mieltä, mutta opettaa samalla myös jonkin laista totuutta maailmasta jossa elämme. (Maailma on raaka, julma ja epäoikeuden mukainen.) Se on kasvattavaa, mutta ahdistavaa. Kuten kirjan tapahtumissa, ei myöskään elämässä kaikki aina välttämättä mene hyvin.
Potterit tosin ovat sitä fantasian ehkä leppoisinta haaraa. Se kertoo lapsista joiden maailma ei vielä ole niin kauhean ahdistava kuin kirjoissa joissa päähenkilöinä ovat paljon pahaa kokeneet aikuiset. Melkein mikä tahansa muu fantasia sarja onkin siis ahdistavampaaluettavaa kuin harry potter tai vaikka Surkeiden sattumusten sarja.
Anteeksi jos ajatukseni punainen lanka jäi epäselväksi. :oops:
-
En ole lukenut yhtään Potteria loppuun. Potter on kaupallisten markkinoiden tuote, jonka kirjalliset ansiot ovat vähäiset. Fantasiakirjallisuuteenkaan sitä on vaikea sijoittaa. Kysymys on huonosta lastenkirjallisuudesta, jota en antaisi lasteni enkä lastenlasteni (jos sellaisia joskus tulee) käsiin.
Mutta lasten luettavaksi antaisin ihan oikeaa kirjallisuutta kuten Michel Tournierin "Robinson ja Perjantai" ja "Kolmen kuninkaan kumarrus", joka muuten kertoo uusiksi itämäisten tietäjien matkan Jeesus-lapsen luokse. Tournierin kirjat ovat täynnä fantasiaa, jossa tuntemamme kertomukset käännetään ylösalaisin.
Aikuisille körttifoorumin jäsenille suosittelen Gaetan Soucyn "Tulitikkutyttöä". Se on järkyttävä tarina tytöstä. Niin järkyttävä, että siihen kannattaa etukäteen varautua.
Ehdotan myös Henning Mankellin romaania " Comedia Infantil". Se on kertomus syvältä Afrikasta. Järkyttävä kirja tämäkin.
-
En ole lukenut yhtään Potteria loppuun. Potter on kaupallisten markkinoiden tuote, jonka kirjalliset ansiot ovat vähäiset. Fantasiakirjallisuuteenkaan sitä on vaikea sijoittaa. Kysymys on huonosta lastenkirjallisuudesta, jota en antaisi lasteni enkä lastenlasteni (jos sellaisia joskus tulee) käsiin.
Aika rankka väite sen jälkeen, kun sanot, ettet ole yhtään Potteria lukenut loppuun. Kaupallista se voi toki nykyään olla, mutta siitä ei käy Rowlingia syyttäminen. Kirjat ovat mielestäni erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja ne pitävät otteessan hyvin vahvasti. Itse olen aikuisiällä lukenut kaikki kirjat pariinkin otteeseen, ja täytyy sanoa, että mikään (lasten/nuorten) kirjasarja ei ole ollut mielestäni niin monipuolisesti, avartavasti ja loogisesti kirjoitettu. Ja tässä kirjoittaa ihminen, joka lapsuudessaan/nuoruudessaan ei muuta tehnytkään kuin lukenut.
On toki olemassa muitakin kirjoja ja kirjasarjoja, jotka ovat hyviä ja hauskoja ja monipuolisia, mutta jos sellaisetkin lapset saadaan lukemaan kirjoja (Pottereita), jotka eivät muuten mitään lukisi, ollaan päästy itse tarkoitukseen.
Ja minä en kyllä aio kieltää lapsiltani mitään kirjallisuutta, jos he oma-aloitteisesti niitä haluavat lukea (ellei nyt kyse ole aivan jostain lapsille sopimattomasta aikuiskirjallisuudesta).
Muoks: Lisäys: Mielestäni hyvän ja pahan taistelu on kovin selkeä Potter-kirjoissa, eikä lukijalle jää mitenkään epäselväksi, kumman on katsottu paremman olevan. Paha saattaa saada erävoittoja, mutta loppuviimeksi Pottereissa hyvän annetaan voittaa ja annetaan ymmärtää, että hyvyys ja rakkaus se on, mikä tässä maailmassa on tärkeintä. (Ihan nyt konkreettisena esimerkkinä se, että Voldemort ei pysty rakkautta tuntemaan.)
-
Itse olen 46 vuotias teologi ja kolmen lapsen äiti. Poikani aloitti varhaisessa vaiheessa lukemaan Pottereita, niinpä minunkin piti niihin tutustua, jotta tiesin mitä poikani lukee ja ymmärtäisin hänen potteri-kieltä. Olin kuullut monen kristityn teilaavan kirjat, vaikka yhtään kirjaa ei kyseiset ihmiset olleet lukeneet. Itse ajattelin, etten pysty lastani suojelemaan ja määräämään lukemaan tiettyjä ns. turvallisia kirjoja. Todennäköisesti hän olisi joko salaa tai myöhemmin aloittanut Potterin lukemisen. Ajattelin myös tutustua ihan itse kirjoihin ja sen pohjalta sitten tekisin johtopäätökset onko kirja humpuukia vai ei.
Poikani on kohta 15 vuotias ja Potterit kuuluvat edelleen hänen elämäänsä. Samoin minun. Eilisen päivänkin pyhitin Harrylle. Ja nautin kun pääsin fantasiamaailmaan moneksi tunniksi. Todella vastapainoa mm. rankalle työlle. Ja kyllä kirjoittaja ihan selväjärkinen ihminen on. Ja fiksu elämäntuntija ja filosofi.
Voin suositella Potteria kaiken ikäisille!! Fantasiointi on terveellistä ja arkijaksamista tukevaa.
Ps. myös teologi-tyttäreni haaveilee englanninkielisten pottereiden lukemisesta.
Am
-
Aika rankka väite sen jälkeen, kun sanot, ettet ole yhtään Potteria lukenut loppuun. Kaupallista se voi toki nykyään olla, mutta siitä ei käy Rowlingia syyttäminen. Kirjat ovat mielestäni erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja ne pitävät otteessan hyvin vahvasti.
Eivät ole nuo Potterit lapsianikaan paljon kiinnostaneet. Tuntuu Waltari olevan kovasti kiinnostavampi. Henkilökohtaisten kirjamieltymysten taustalla on tietysti se, kuinka paljon ja millaista kirjallisuutta lukee.
Aikomukseni ei ole siis kieltää ketään lukemasta haluamiaan kirjoja, olipa kysymyksessä sitten lapset, teini-ikäiset tai vanhukset. Jotain rajoja tietysti pitää olla moniarvoisuudessakin, ettei olla kaikkiarvoisia. Mutta itse en ole edesauttamassa Potterien kaltaisten roskakirjojen lukemista.
-
Mutta itse en ole edesauttamassa Potterien kaltaisten roskakirjojen lukemista.
Tuolla jossain muussa topicissa pyysit seppos:ää perustelemaan kommenttinsa. Pyydänpä sinulta samaa: perustele, miksi Potterit ovat roskakirjoja (verrattuna esim. muuhun lasten/nuortenkirjallisuuteen). Ja toiseksi: miten voit tietää sen, jos et ole yhtään kirjaa lukenut loppuun?
(Tämä ei ole minulle mikään elämän ja kuoleman kysymys, minua vaan hämmentää niin jyrkät kommentit asioista, joista ei loppuviimeksi tiedetä mitään - ei pelkästään tässä asiassa, vaan ylipäätään elämän kaikilla aloilla. "Tiedetä mitään" = tässä tapauksessa ei ole luettu kirjoja kokonaan.)
-
Tuo on kaikkein paras tapa saada aivan väärä käsitys kirjasta. Luin sitä pätkän, se oli tylsä, lopetin. Johtopäätös: Kirja on huono.
VÄÄRIN!
Kirjaa, tai mitä tahansa muuta taiteellista luomusta voi sanoa huonoksi vasta kun on siihen tarkoin tutustunut. Mutta, sittenhän on se että jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei se silti välttämättä roska kirja ole.
Niin ja siitä Pottereiden kaupallisuudesta. Yksin huoltaja Rowling tuskin koskaan realistisesti uskoi olevansa joskus Britannian rikkain nainen kirjoittaessaan Viisasten kiveä. Sen ainakin uskon olevvan täysin puhtaasti sydämmestä ja sielusta tullut taiteellinen teos. Tosin näissä viimeisissä näkyy hieman se laiskuus minkä maine ja kunnia tuovat kirjailijan alkaessa vanhentua ja kasvattaessa mainetta. Tämmä tosin on nähtävissä satojen menestyvien paljon kirjottaneiden keskuudessa, ei yksin Rowlingin. Häntä siitä on turha syyttää.
-
Tuolla jossain muussa topicissa pyysit seppos:ää perustelemaan kommenttinsa. Pyydänpä sinulta samaa: perustele, miksi Potterit ovat roskakirjoja (verrattuna esim. muuhun lasten/nuortenkirjallisuuteen). Ja toiseksi: miten voit tietää sen, jos et ole yhtään kirjaa lukenut loppuun?
Taustani on se, että harrastan kaunokirjallisuutte aktiivisesti. Jos kirja ei saa lukijaa syttymään 25 - 50 sivun jälkeen, on kirjassa jotain pielessä. Juonen kehittely, inhmillisten ilmiöiden käsittely, kertomuksen struktuuri tai kielellinen ilmaisu ovat asioita, jotka vetoavat minuun. Potterin juonen kehittely on kovin naaivia, sanoisin lapsellista. Myös kielellinen ilmaisu on köyhää. Siksi olen hylännyt Potterit enkä suosittele niitä.
En pidä Potterien ympärillä olevasta kaupallisuudesta. Potteria myydään vähintään 3 kertaa. Ensin kirjana, sitten elokuva ja sen jälkeen vielä leluina ja rekvisiittana. Potter on kauppatavaraa, jonka kohderyhmänä ovat lapset. Potterilla rahastetaan monta kertaa.
Toinen vaihtoehto on tietenkin, että lukijalla on jotain pielessä. :wink:
-
Eikö "Roska"-määritelmä tuossa tapauksessa ole subjektiivinen kokemus, eikä mitkään objektiivinen määre? Minä voisin varmaan luokitella monta maailmanluokan klassikkoa roskaksi, koska kyseiset kirjat eivät nappaa juuri minua. En sitä kuitenkaan tee kovin mielelläni.
Objektiivisen "Roska"-käsitteen saaminen vaatii jotain sellaista, joka tekee kirjasta oikein kulttikirjan. Ja ei - HP ei ole sellainen.
Teme
-
Teme
Eikö "Roska"-määritelmä tuossa tapauksessa ole subjektiivinen kokemus, eikä mitkään objektiivinen määre? Minä voisin varmaan luokitella monta maailmanluokan klassikkoa roskaksi, koska kyseiset kirjat eivät nappaa juuri minua. En sitä kuitenkaan tee kovin mielelläni.
Relativistisen ajattelun mukaan kaikki on suhteellista eikä mikään ole mitään. Roska-määritelmä voi olla osittain subjektiivinen, muttei täysin subjektiivinen kokemus. Inhimillisellä yhteisöllä on jonkinlaisia mittapuita siitä, mikä on roskakirjallisuutta ja mikä ei. Maailmanluokan klassikot eivät varmasti ole roskaa vaikka kirjat eivät nappaakaan Sinua.
Hyvä kirjallisuus erottuu juuri mainitsemieni kriteerien pohjalta: Hyvin ja elävästi käytetty kieli, juonen kehittely, mielenkiintoisen inhimillisen ilmiön käsittely ja teoksen rakenne.
On täysin mahdotonta panna samalle viivalla Waltarin kirjoja (Sinuhe, Nuori Johannes, Johannes Angelos, Mikael-kirjat, Turms Kuolematon jne) ja JK Rowlingin yksinkertaisia Potter-kirjoja. Eikä Rowlingin tuotanto ole verrattavissa nykykirjalijoiden (Irving, Coelho, Andahazi, Tournier, Soucy, Mankell, Somoza, Saramago, Vonnegut, Palahniuk, Mailer) teoksiin.
-
Hyvä kirjallisuus erottuu juuri mainitsemieni kriteerien pohjalta: Hyvin ja elävästi käytetty kieli, juonen kehittely, mielenkiintoisen inhimillisen ilmiön käsittely ja teoksen rakenne
Mielestäni Potter kuvaa hyvin inhimillisesti niitä nuruudden kasvukipuja, ja lapsen pelkoja tämän siirtyessä pikkuhiljaa aikuisuuden maailmaan. Vaikka tämä kaikki onkin verhottu sinne syvemmälle fantasian alle, on kirjassa hyvin inhimillinen perus juoni, ainakin meille nuorille lukijoille. Itse tutustui pottereihin jo nsuhteellisen nuoren (silloin olivt ilmestyneeet vasta kolme ensimmäistä) ja minä pidin niinstä. Pidän edelleenkin, ja vaikka luen paljon kirjoja, myös paljon parempia kuin pPotterit en luonnehtisi niitä milloinkaan roska kirjallisuudeksi.
Sitä paitsi tässä eksyimme älleen vertaamaan Pottereita maailman luoka klassikoihin. Se on aivan väärin. potteria ei voi mitenkään verrata maailman luokan klassiokoihin. Vielä.
Katsotaan sitten kun Rowlingin kuolemasta on mennyt yhtä pitkään kuin sen meidän armaan Waltarimme. Tämä rinnastus voi tuntua hyvinkin härskiltä kaikista fanaattisista kirjallisuuden ystävistä, mutta emme voi etukäteen tietää millaisen aseman Potterit tulevat saavuttamaan populaari kulttuurissa puhumattakaan yleisesti kirjallisen kulttuurin tasolla. Viiden kymmenen vuoden päästä ne voivat olla samanlaisessa klassikko asemassa Britanniasa kuin Tolkienin Taru sormusten herrasta, tai meillä Mika Waltarin tuotanto, tai Ranskassa Victor Hugo tai... Voisin jatkaa loputtomiin mutta empä viitsi. Sen verran ärsyttää että lytätään kirja suoralta kädeltä vaikka ei ole lukenut ensimmäistä lukua pidemmälle.
-
Katsotaan sitten kun Rowlingin kuolemasta on mennyt yhtä pitkään kuin sen meidän armaan Waltarimme. Tämä rinnastus voi tuntua hyvinkin härskiltä kaikista fanaattisista kirjallisuuden ystävistä, mutta emme voi etukäteen tietää millaisen aseman Potterit tulevat saavuttamaan populaari kulttuurissa puhumattakaan yleisesti kirjallisen kulttuurin tasolla.
Voimme ihan varmuudella tietää, minkälaisen aseman Potterin kirjat saavat, kun Rowlingin kuolemasta on mennyt yhtä paljon kuin Waltarin. Eikä tarvitse etsiä Waltaria arviointikohteeksi; onhan niitä aikamme kirjailijoita, joiden asema kirjallisuudessa on jo keskeinen. Coelho on jo sitä, samoin Mankell, Tournier, Irving. Vonnegut, Mailer jne.
Potter saattaa elää tietysti populaarikulttuurissa, mutta se on täysin toinen asia. Ja populaarikulttuurin osalta Led Zeppelin voittaa Potterin
6 - 0, mitä kulttuuriseen antiin tulee. :wink:
Lopuksi on pakko sanoa, etten ymmärrä sitä, miksi körtit suhtautuvat näin vakavasti Potteriin. Järjellisesti ajateltuna ei kysymys ole mistään kirjallisesta ilmiöstä vaan markkina- ja muotitavarasta. Ja taitaa olla nyt jo niin, että Potter on out. :roll:
-
Noh... ;) Eikö kuitenkin ole parempi, että lapsi lukee kuin että hän ei lukisi?
Sivuhuomautus. Katselin juuri 3. luokan lukukirjaa. Tyyliltään se vaikuttaa kirjalta, joka on tehty sellaiselle, jolla riittää keskittymistä n. puoleksi minuutiksi kerrallaan. Veikkaan, että huomattavasti todennäköisemmin lapsi, joka lukee Potterin, lukee elämässään myös ei-roskaa kuin lapsi,joka ei lue pottereita. Luotan, että tyttäreni - joka siis on lukenut Pottereita ison kasan 8-v:nä - lukee joku kaunis päivä hyllystä myös Waltarit, Mankkelit ja mitä kaikkea muuta sieltä löytyykään. Sen lisäksi luotan siihen, että puolet kirjaston kirjoistakin tulee vielä kääntymään meillä. Tämän hetken tahdilla lastenkirjoissa (Viisikko, SOS ja saman tyylinen, kuten sitten myös jotkut tyttökirjasarjat) siihen menee korkeintaan tämä vuosi. ;)
Teme
-
Teme
Noh... ;) Eikö kuitenkin ole parempi, että lapsi lukee kuin että hän ei lukisi?
Vanhemmilla on kasvatustehtävä niin kauan, kunnes lapsi on täysikäinen. Olen huomannut, että kasvatustehtävä jatkuu vielä sen jälkeenkin. On hienoa, että lapsi lukee paljon. Mutta olennainen kysymys on, mitä hän lukee. Sitä vaan, ettet kai Sinäkään kaikkea mahdollista antaisi tyttäresi lukea? Joku tolkku pitää olla?
-
Lopuksi on pakko sanoa, etten ymmärrä sitä, miksi körtit suhtautuvat näin vakavasti Potteriin. Järjellisesti ajateltuna ei kysymys ole mistään kirjallisesta ilmiöstä vaan markkina- ja muotitavarasta. Ja taitaa olla nyt jo niin, että Potter on out. :roll:
Off topic: Nooh, tähän. En kehottaisi kyllä nyt esitelmöimään tuttaville körteistä kertoen ominaispiirteeksi Pottereiden fanituksen. Yhtä hyvin tuon körtit-sanan paikalla voisi olla mikä tahansa muu ihmisryhmä. Eli ei täällä kuin kourallinen tätä asiaa ole ollut puimassa - se kourallinen, joita Potter kiinnostaa ja joka kirjoittelee Körttifoorumille.
-
Potterit out?
Minulle ainakaan ei ole mitään merkitystä "muotitavaroilla", joita kirjojen sivutuotteina yritetään kaupata, niillä ei ole mitään tekemistä itse kirjojen kanssa.
-
Relativistisen ajattelun mukaan kaikki on suhteellista eikä mikään ole mitään. Roska-määritelmä voi olla osittain subjektiivinen, muttei täysin subjektiivinen kokemus. Inhimillisellä yhteisöllä on jonkinlaisia mittapuita siitä, mikä on roskakirjallisuutta ja mikä ei. Maailmanluokan klassikot eivät varmasti ole roskaa vaikka kirjat eivät nappaakaan Sinua.
En ole lukenut yhtään Potteria, mutta olen nähnyt elokuvat ja ollut kovasti ihastunut ko. maailmaan. Kirjallisuuden rakastajana minua kuitenkin sieppaa moinen luokittelu roskaan ja ei-roskaan, varsinkin "objektiivisin mittarein". "Maailmanluokan klassikot" on jo itsessään jonkun tietyn joukon määritelmä, eikä voi rajautua postmodernina aikana täsmällisesti: eri ihmiset pitävät eri teoksia maailmanluokan klassikkoina, ja ihmisryhmillä on myös oikeus ja mahdollisuus kritisoida klassikon aseman oikeutusta perustellusti.
Hyvä kirjallisuus erottuu juuri mainitsemieni kriteerien pohjalta: Hyvin ja elävästi käytetty kieli, juonen kehittely, mielenkiintoisen inhimillisen ilmiön käsittely ja teoksen rakenne.
Kyllä, ja kriteerit sille, mitä eri lukijat pitävät hyvänä kielenä tai mielenkiintoisena ilmiönä, vaihtelevat suuresti (en nyt puhu oikeinkirjoituksesta, kuten et oletettavasti sinäkään). Itse esimerkiksi pidän lyhyistä lauseista ja ytimekkäästä dialogista, ja minua pitkästyttävät kovin monimutkaiset lauserakenteet. Niistä tulee kikkailun maku. Tämä on täysin subjektiivinen mielipide, mutta rajaa sitä, mitä luen.
On täysin mahdotonta panna samalle viivalla Waltarin kirjoja (Sinuhe, Nuori Johannes, Johannes Angelos, Mikael-kirjat, Turms Kuolematon jne) ja JK Rowlingin yksinkertaisia Potter-kirjoja. Eikä Rowlingin tuotanto ole verrattavissa nykykirjalijoiden (Irving, Coelho, Andahazi, Tournier, Soucy, Mankell, Somoza, Saramago, Vonnegut, Palahniuk, Mailer) teoksiin.
Ei se ole mahdotonta, kuka hyvänsä voi sen tehdä. Asioita voi vertailla toisiinsa ja olla jotakin mieltä, jos perustelee näkemyksensä. Sitä kutsutaan keskusteluksi. Huomaan, ettei omassa klassikkoluettelossasi ole yhtään naiskirjailijaa (ja Rowling on nainen! ;)) Se on jo siltä osin erittäin subjektiivinen rajatessaan (kenties tahattomasti) puolen ihmiskunnan kokemusmaailman "klassikkouden" ulkopuolelle.
Luin Sinuhen teininä ja pidin siitä, siksi luin myös Johannes Angeloksen ja olin jo silloin hyvin pettynyt sen yksipuoliseen ihmiskuvaan. Kirjassa korostetaan koko ajan, kuinka maailmaa nähnyt ja kaiken kokenut Johannes on, ja kuitenkin hän rakastuu teinimäisen takertuvasti ja ulkokohtaisesti naiseen, jota ei kuvata subjektina, ainoastaan melodramaattisena kaunottarena. Johannes ja nainen eivät koskaan keskustele mistään kiinnostavasta tai muutenkaan heillä ei ole sen suurempia sisällöllisiä perusteita rakastaa toisiaan yksilöinä kuin Kauniilla ja rohkeilla. Tämä sotii sitä vastaan, että olisi "kokenut" ihminen, kuten Johannesta kuvataan. Se antaa päähenkilöstä pinnallisen ja yksitotisen kuvan eikä houkuttele samastumaan tähän.
Itse olen saanut paljon enemmän Kaari Utrion kirjoista, joiden henkilökuvaus on syvempää ja ironisen nokkelaa. Myös mieheni on kovasti ihastunut Utrion kieleen ja tarinankuljetukseen, historian tuntemuksesta puhumattakaan. Sääli vain, että Utrion teokset löytyvät järjestään romantiikka-hyllystä - ikään kuin ne eivät olisi "oikeaa" kaunokirjallisuutta.
Fantasia on lajityyppinä erilainen kuin muu proosa, siksi sen tapa käsitellä inhimillisiä kysymyksiä on joillekin vieras ja mahdoton tavoittaa. Omasta mielestäni eräitä suurimpia eläviä kirjailijoita ovat Ursula K. LeGuin ja Margaret Atwood, mutta heitä ei usein noteerata nk. maailmankirjallisuuden piirissä, koska he kirjoittavat scifiä ja fantasiaa (tai koska he ovat naisia, tai molempia).
-
Ei se ole mahdotonta, kuka hyvänsä voi sen tehdä. Asioita voi vertailla toisiinsa ja olla jotakin mieltä, jos perustelee näkemyksensä. Sitä kutsutaan keskusteluksi. Huomaan, ettei omassa klassikkoluettelossasi ole yhtään naiskirjailijaa (ja Rowling on nainen! ;)) Se on jo siltä osin erittäin subjektiivinen rajatessaan (kenties tahattomasti) puolen ihmiskunnan kokemusmaailman "klassikkouden" ulkopuolelle.
Tätä juuri tarkoitin relativismilla. Siis kuka tahansa saa ja voi ajatella asioista mitä tahansa ja lukea mitä tahansa kirjoja, muttei se merkitse sitä, etteikö hyvän kirjallisuuden mittapuita olisi olemassa.
Jos siis jokainen yksilö voi pitää arvokkaana mitä tahansa, joudutaan siihen, että pahuutta pidetäänkin hyvänä. Säilyäkseen ihmisyhteisö voi olla moniarvoinen, muttei kaikkiarvoinen.
Kaikkiarvoisuudella tarkoitan, että ihmiset voivat tehdä ja ajatella mitä tahansa, myös sellaista, joka vaarantaan yhteisön olemassaolon. Ja jotta näin ei tapahtuisi, pitää olla jonkinlaisia mittapuita. Ja mittapuut eivät määrittele, mikä on hyvää, mutta sulkevat huonon tai pahan pois.
No niin...relativismi on juuri mainitsemaasi postmodernia ajattelua, jonka ongelma on se, että roskakirjallisuuskin voidaan julistaa hyväksi vaikkei se sitä millään kriteereillä olekaan.
-
Tätä juuri tarkoitin relativismilla. Siis kuka tahansa saa ja voi ajatella asioista mitä tahansa ja lukea mitä tahansa kirjoja, muttei se merkitse sitä, etteikö hyvän kirjallisuuden mittapuita olisi olemassa.
Tarkoitatko, että ne olisivat "olemassa" ikään kuin metafyysisessä mielessä, jonkinlaisessa ideamaailmassa? Kuulostat siltä, kuin tarkoittaisit. Nämä ovat ihmisten kesken syntyneitä kriteereitä, usein yhä vieläkin valkoihoisten, länsimaalaisten miespuolisten ihmisten. Ne muuttuvat jatkuvasti.
Jos siis jokainen yksilö voi pitää arvokkaana mitä tahansa, joudutaan siihen, että pahuutta pidetäänkin hyvänä. Säilyäkseen ihmisyhteisö voi olla moniarvoinen, muttei kaikkiarvoinen.
Ei jouduta. Jokainen yksilö voi jo nyt pitää arvokkaana mitä tahansa, eikä silti ole jouduttu. Ihmiset kun ovat suhteessa toisiinsa ja pohtivat asioita yhdessä, yhteisöissä. Myös moniarvoisissa yhteisöissä on merkillisiä ja vieraita arvoja niille, jotka eivät näitä arvoja ymmärrä tai arvosta. Marginaalista katsoen taas suurten joukkojen arvot voivat tuntua vierailta ja ahdistavilta.
Kaikkiarvoisuudella tarkoitan, että ihmiset voivat tehdä ja ajatella mitä tahansa, myös sellaista, joka vaarantaan yhteisön olemassaolon. Ja jotta näin ei tapahtuisi, pitää olla jonkinlaisia mittapuita. Ja mittapuut eivät määrittele, mikä on hyvää, mutta sulkevat huonon tai pahan pois.
Silloin kun puhutaan yhteisön olemassaolon vaarntumisesta, ollaan ymmärtääkseni tekemisissä sellaisten asioitten kanssa kuin laki, rikos, rangaistus jne. Ymmärsin, että puhuimme tässä kirjallisuudesta/taiteesta, siis ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta. Toki niidenkin ajatellaan vaarantavan turvallisuutta monin paikoin, ja toisaalla kirjailijatkin lukevat tiilenpäitä. Yhden mittapuut voivat olla toisen kalterit. "Hyvä" ei ole itsestäänselvä käsite: on monenlaista hyvää (esim. hyvää viihdettä, hyvää proosaa, hyvää sarjakuvaa, lastenkirjallisuutta...) ja eri ihmisille ovat eri asiat hyviä eri tilanteissa. Jo unohtunutta sanailijaa siteeratakseni: "Mökkilaiturilla Daltonin veljekset hakkaa Karamazovin veljekset 6-0".
No niin...relativismi on juuri mainitsemaasi postmodernia ajattelua, jonka ongelma on se, että roskakirjallisuuskin voidaan julistaa hyväksi vaikkei se sitä millään kriteereillä olekaan.
Relativismi ei ole samaa kuin postmoderni. Ymmärtääkseni ensimmäinen tarkoittaa, ettei mitään yksilön ulkopuolelta tulevia arvoja ole, jälkimmäinen taas myöntää erilaisten arvojen olemassaolon, pienten ala- ja paikalliskulttuurien arvon. "Millään kriteereillä" voi siis olla vain sinun ja edustamasi yhteisön kriteeri, ja joku toinen voi olla siitä perustellusti eri mieltä, koska hänen yhteisönsä viitekehys on toinen kuin sinun. Kielen vääntelyä ja yhteiskunnan ironisointia ymmärtävä antaa arvon Pahkasian ainutlaatuiselle huumorille, näitä ymmärtämätön pitää sitä roskana.
-
Salis hei. Kun sanoit että hyvän kirjan tunnistaa muummuassa hyvästä juonen kehittelystä ja että Pottereissa on naiivi juoni niin silloinhan kymmenet klassikko kirjat ovat vahvasti Potterien alapuolella. Esim. Dracula ja Frankenstein ovat idealtaan hyvinkin naiiveja, ja Draculassa on niin naiiveja kohtia että Potter näyttää suorastaan vanhukselta. Siis kuvainnollisesti. Mutta jokaisella on omat mielipiteensä.
-
Tarkoitatko, että ne (kirjallisuuden mittapuut) olisivat "olemassa" ikään kuin metafyysisessä mielessä, jonkinlaisessa ideamaailmassa? Kuulostat siltä, kuin tarkoittaisit. Nämä ovat ihmisten kesken syntyneitä kriteereitä, usein yhä vieläkin valkoihoisten, länsimaalaisten miespuolisten ihmisten. Ne muuttuvat jatkuvasti.
Niin kirjallisuutta kuin muutakin kulttuuria arvostellaan tietyillä mittapuilla/kriteereillä, jotka ovat summittaisesti kaikille yhteisiä. Kriteerit/mittapuut syntyvät tietysti ihmisten yhteisössä enkä usko
että ne ovat kovin erilaisia olivatpa ne sitten mustien tai naisten tekemiä.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on tietysti hieman erilaiset mittapuut, mutta olen havaitsevanani sitä, että länsimainen ihminen osaa arvostaa omien kriteerien mukaisesti tietysti myös "itämäistä" kirjallisuutta (erityisesti japanilainen, osittain kiinalainen, intialainen jne)
Jos mittapuita/kriteereita ei olisi, miten tiedettäisiin, mikä kirja on sisällöltään sellainen, että se kannattaa julkaista ja mikä ei. Nykyään julkaistaan myös kirjallisuutta, joka ei ilmestyisi ilman hyvin ja menestyvien kirjojen antamaa taloudellista tukea.,
Ei jouduta. Jokainen yksilö voi jo nyt pitää arvokkaana mitä tahansa, eikä silti ole jouduttu. Ihmiset kun ovat suhteessa toisiinsa ja pohtivat asioita yhdessä, yhteisöissä. Myös moniarvoisissa yhteisöissä on merkillisiä ja vieraita arvoja niille, jotka eivät näitä arvoja ymmärrä tai arvosta. Marginaalista katsoen taas suurten joukkojen arvot voivat tuntua vierailta ja ahdistavilta.
Aivan; yhteiset mittapuut syntyvät siis keskustelun kautta yhteisössä. Mutta 60 - 70 vuotta ihmiskunnan historiassa taaksepäin osoittaa, että
sallivassa yhteiskunnassa voi syntyä ajatuksia ja liikkeitä, jotka tuhoavat koko yhteisön. Viite: Hitler ja Stalin.
Silloin kun puhutaan yhteisön olemassaolon vaarntumisesta, ollaan ymmärtääkseni tekemisissä sellaisten asioitten kanssa kuin laki, rikos, rangaistus jne. Ymmärsin, että puhuimme tässä kirjallisuudesta/taiteesta, siis ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta.
Miten kirjallisuus eroaa lainsäädännöstä mittapuiden suhteen? Eikö lainsäädännölläkin ole yhteisön hyväksymiä mittapuita, joiden mukaan tietynlainen lainsäädäntö on suotavampaa? Noudatamme kaikessa yhteiskunnan toiminnassamme tiettyjä mittapuita/kriteereitä. Voidaanhan niitä tietysti sanoa myös eettisiksi tai esteettisiksi kriteereiksi tai moraalikoodeiksi.
-
Niin kirjallisuutta kuin muutakin kulttuuria arvostellaan tietyillä mittapuilla/kriteereillä, jotka ovat summittaisesti kaikille yhteisiä. Kriteerit/mittapuut syntyvät tietysti ihmisten yhteisössä enkä usko
että ne ovat kovin erilaisia olivatpa ne sitten mustien tai naisten tekemiä.
Etkö? Minä uskon. Esimerkkinä vaikkapa aiemmin kirjoittamani näkökulma Johannes Angeloksesta. Sinä pidät sitä suurteoksena, jota ei voi verratakaan Potteriin, minä en. Meillä on eri kriteerit. Tai sitten jompikumpi meistä on väärässä, mikäli kriteerit ovat yleismaailmallisia. Itse kallistun ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Jos mittapuita/kriteereita ei olisi, miten tiedettäisiin, mikä kirja on sisällöltään sellainen, että se kannattaa julkaista ja mikä ei.
Eihän sitä tiedetäkään. Eri kustantajat julkaisevat erilaisia kirjoja eri kohderyhmille. Toiset myyvät hyvin, toiset eivät. Eikä siitäkään voi vielä päätellä, minkä julkaiseminen on "kannattavaa". Minusta esim. Herättäjän kustantamien kirjojen julkaiseminen on aatteellisesti kannattavaa, vaikka ne eivät myy. Tosin olen ehkä jäävi sanomaan.
Mutta 60 - 70 vuotta ihmiskunnan historiassa taaksepäin osoittaa, että sallivassa yhteiskunnassa voi syntyä ajatuksia ja liikkeitä, jotka tuhoavat koko yhteisön. Viite: Hitler ja Stalin.
Sallivassa yhteiskunnassa? En pidä 1930-luvun Saksaa tai tsaarinajan>bolshevismin Venäjää erityisen sallivina yhteisöinä. Päinvastoin - itsekriittiset, alati kehittyvät ja demokrattiset yhteisöt (kuten Pohjoismaat) kestävät toisinajattelun ja ovat silti maailman rauhallisimpia yhteiskuntia. Et kai tosissasi esitä, että (taiteellista) sensuuria tulisi lisätä yhteiskunnallisen turvallisuuden nimissä? Sellaistakin voisi riviesi välistä lukea.
Silloin kun puhutaan yhteisön olemassaolon vaarntumisesta, ollaan ymmärtääkseni tekemisissä sellaisten asioitten kanssa kuin laki, rikos, rangaistus jne. Ymmärsin, että puhuimme tässä kirjallisuudesta/taiteesta, siis ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta.
Miten kirjallisuus eroaa lainsäädännöstä mittapuiden suhteen? Eikö lainsäädännölläkin ole yhteisön hyväksymiä mittapuita, joiden mukaan tietynlainen lainsäädäntö on suotavampaa?
Laki on siitä erilainen asia, että kun se on kerran säädetty, sitä on kaikkien niidenkin yhteisön jäsenten noudatettava, jotka eivät sitä hyväksy, tai heitä rangaistaan. Lain synty on toki ollut yhteisen neuvottelun tulos. Lait myös elävät koko ajan ja niitä muutetaan, kun huomataan epäkohtia ja vanhentuneita arvoja. Kirjallisuudessa jokaisella on vapaus kirjoittaa ja lukea ihan mitä lystää, eikä kenenkään tarvitse noudattaa mitään mittapuita. Eihän muuten syntyisi koskaan mitään uutta.
Noudatamme kaikessa yhteiskunnan toiminnassamme tiettyjä mittapuita/kriteereitä. Voidaanhan niitä tietysti sanoa myös eettisiksi tai esteettisiksi kriteereiksi tai moraalikoodeiksi.
Mitähän kriteereitä mahdat tarkoittaa "tietyillä"? Aika suuri osa ihmisen toiminnasta ei ole minkään asian noudattamista, onpahan vain elämää. Ja se on yksilöllistä.
-
Keskustelussa tähän mennessä selvinnyt:
1. Lapsesi ei pala helvetin tulessa mikäli erehtyy lukemaan Harry Pottereita mutta
2. ei kannata antaa sellaista roskaa luettavaksi vaan ainoastaan yleisesti tunnustettujen kirjailijoiden, kuten esimerkiksi Bukowskin, tuotantoa.
Jatkakaa.
-
Toi kohta 1 riittää siihen, että annan seuraavankin lapsen lukea HP:t siinä vaiheessa, kun intoa niin paksuun kirjaan riittää. ;) Kohta 2 tulee toteutumaan kuin itsekseen erittäin pienellä tuuppauksella, kunhan kirjastosta on ne lastenkirjat kahlattu läpi.
Teme
-
Etkö? Minä uskon. Esimerkkinä vaikkapa aiemmin kirjoittamani näkökulma Johannes Angeloksesta. Sinä pidät sitä suurteoksena, jota ei voi verratakaan Potteriin, minä en. Meillä on eri kriteerit. Tai sitten jompikumpi meistä on väärässä, mikäli kriteerit ovat yleismaailmallisia. Itse kallistun ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Nonniih. Sanon vielä selvemmin. Johannes Angelos on laadukas kaunokirjallinen tuote, sanot Sinä sitten mitä tahansa. Tässä ei ole kysymys Sinun mielipiteistäsi vaan yhteiskunnan yleisistä eettisistä kriteereista. Voit olla Johannes Angeloksesta mitä mieltä tahansa, muttei se muuta sitä tosiasiaa, että ao. kirja on laadukas kaunokirjallinen teos.
Eihän sitä tiedetäkään. Eri kustantajat julkaisevat erilaisia kirjoja eri kohderyhmille.
Kirjonen kustantaminen ei ole mitään mitään hakuammuntaa.
Et kai tosissasi esitä, että (taiteellista) sensuuria tulisi lisätä yhteiskunnallisen turvallisuuden nimissä? Sellaistakin voisi riviesi välistä lukea.
Sellaista ei lue rivin välissä. Vielä kerran: Kannatan moniarvoista, mutten kaikkiarvoista yhteiskuntaa. Se tarkoittaa, että erilaiset mielipiteet saavat kukkia niin pitkälle kuin se yhteiskunnan säilymisen kannalta on mahdollista. Esimerkiksi terrorismia on vaikeata suvaita, koska se todennäköisesti johtaa viattomien ihmisten menetyksiin. Myöskään natsismia, fasismia tai muuta vastaavaa ei pidä suvaita. Hitlerin valtaannousu tapahtui siten, että saksalaiset sen suvaitsivat.
Laki on siitä erilainen asia, että kun se on kerran säädetty, sitä on kaikkien niidenkin yhteisön jäsenten noudatettava, jotka eivät sitä hyväksy, tai heitä rangaistaan. [/quote)¨
Mutta lakikin nojaa eettisiin mittapuihin, tiettyihin moraalikoodeihin, siihen, mitä pidetään hyvänä, oikeana tai kohtuulisena. Jos mittapuut puuttuvat laeista tulee sillisalaattia.
Mitähän kriteereitä mahdat tarkoittaa "tietyillä"? Aika suuri osa ihmisen toiminnasta ei ole minkään asian noudattamista, onpahan vain elämää. Ja se on yksilöllistä.
Ja miten ihminen sitten elää. Hän ratkaisee edessään olevia ongelmia ja tekee valintoja. Hän tekee ratkaisuja ja valintoja omien arvojensa ja yhteisön eettisten ja esteettisen kriteerien pohjalta. Sellaista on elämä.
Emme elä tyhjiössä. Ihmisen pitää aina ottaa itsensä lisäksi muut huomioon halusi sitä tai ei. Ja näin tässä paljon keskustellut mittapuut vaikuttavat arkiseen elämäämme.
-
Keskustelussa tähän mennessä selvinnyt:
1. Lapsesi ei pala helvetin tulessa mikäli erehtyy lukemaan Harry Pottereita mutta
2. ei kannata antaa sellaista roskaa luettavaksi vaan ainoastaan yleisesti tunnustettujen kirjailijoiden, kuten esimerkiksi Bukowskin, tuotantoa.
Jatkakaa.
I confirm the first point. I confirm the second point except Bukowski. 8)
Suosittelen muuten Tervon "Myyrää" luettavaksi.
-
Buko mainosti huumeita. Ei ole kristillinen. En hyväksy!
-
Buko mainosti huumeita. Ei ole kristillinen. En hyväksy!
Mahtava pointti! Nyt saadaan Harry Potter nostettua varsinaisen pyhä kirjallisuuden joukkoon koska se ei vastusta Jumalaa ja kristittyjä. Se ei vain ole kristillinen j mitä pahaa siinä on? Tai sitten on. #-o :smt017
-
Siis Harry Potter ei tule koskaan kuulumaan mihinkään kristillisen kirjallisuuden piiriin vaan tulee varmasti pysymään aina fantasiana j avain fantasiana. Se on siis vain kirja, VAIN ja AINOASTAAN kirja (ja elokuva, ja oheismateriaali ja...) Siis äskeisen kirjoitukseni ironia oli siis siinä että jos Buko ei voi lukea jollain perusteella (siis huumeiden mainonta) niin Harrya voisimimme pitää suorastaan saatanallisena koska siinä mainostetaan velhouden ja noituuden hienoutta, mikä taas on raamatussa varsin paha rikos (siis se noituus). Mutta empä usko tosiaankaan että potter se meidän suurin syntimme on, ja olen samaa mieltä että kyllä lapsien kannattaa antaa pottereita lukea, koska niihin mielenkiinto saattaa riittääkin. Siitä on sitten helppo ponnahtaa vaikka Tolkieniin, ja Tolkienin jälkeen lapselle on avoinna jo paljon vaativampi kirjallisuus eli siis toisin sanoen klassikot joita Salis niin kovasti ylistää. Sitä paitsi klassikoista väiteltiin jo eräässä toisessa ketjussa...
-
Siis edelleen. Kirjat ovat vain kirjoja. Jos ei älyä sitä, ja opeta lastaan erottamaan faktaa fiktiosta, ja muutakin aineistoa turhasta ei välttämättä kannata antaa mitään kirjoja lapselle luettavaksi. Mutta kun lapsen kasvattaaa niin että hän oppii erottamaan "oikean" ja "väärän" hänelle voi antaa melkein mitä tahansa luettavaksi. Eikä Potter varmasti ole niitä kaikkein huonoimpi vaikuttimia.
-
Kirjat ovat vain kirjoja.
Siis loogisesti: Raamattu on vain kirja. :smt064 :smt017
-
Kiitos, Salis!
-
Siis loogisesti: Raamattu on vain kirja.
Aivan! Salis on oikeassa ja minä väitän että raamattu on kirja! Siis raamattu on kirja, eikä muuksi muutu, mutta raamatussa on kaikkiin muihin kirjoihin nähden sellainen erikoisuus että sen sisältö on aivan erikoinen. Siis kirjoista pitää oppia erottamaan fakta ja fiktio ja raamattu on lähes kokonaan faktaa. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että sen ovat kirjoittaneet ihmiset jotka ovat voineet erehtyä joissain asioissa. Siis joissain, älä tulkitse tätä niin että raamatussa jokin kohta olisi väärin. Tarkoitan siis sitä että muistiko kirjuri aivan tarkasti mitä Daniel sanoi leijonan luolassa.
Mutta nyt meni off topiciksi. Voidan vatkaa jossain aihetta käsittelevässä ketjussa.
-
Haluan vielä tarkentaa. Vaikka raamattu on kirja, se on kuitenkin jotain aivan erikoista, paljon enemmän kuin muut kirjat. Raamattu ei kuitenkaan ole mikään absttrakti käsite, vaan painotuote joka varmasti löytyy monen kirjahyllystä. Kuitenkin uskon että raamatun sisältö on niin erikoinen että se ei voi olla muuta kuin totuutta. Koska olen kristitty, ja raamattu on kristikunnan tärkein kirja ja on Lutherinkin mukaan kristityn korkein ohjenuora, uskon että Raamattuu ei voi sisällöllisesti edes verrata muihin kirjoihin. Siis tämä ketju onkin aivan väärä paikka keskustella raamatusta.
-
"Joona"
Vaikka raamattu on kirja, se on kuitenkin jotain aivan erikoista, paljon enemmän kuin muut kirjat. Raamattu ei kuitenkaan ole mikään absttrakti käsite, vaan painotuote joka varmasti löytyy monen kirjahyllystä. Kuitenkin uskon että raamatun sisältö on niin erikoinen että se ei voi olla muuta kuin totuutta. Koska olen kristitty, ja raamattu on kristikunnan tärkein kirja ja on Lutherinkin mukaan kristityn korkein ohjenuora, uskon että Raamattuu ei voi sisällöllisesti edes verrata muihin kirjoihin. Siis tämä ketju onkin aivan väärä paikka keskustella raamatusta.
Raamattuhan on kirjaimellisesti ihmisten tekemä. Sen syntymiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt. Enkä voi edes allekirjoittaa, että Raamattu on totuus. Totuus on sellainen asia, että ihmiset eivät sitä voi tavoittaa. Eikä Raamattu varmaan kaikilta osilta ole ihan tottakaan. Erityisesti minua häiritsevät monet kirjat Vanhassa Testamentissa.
Uusi Testamentti on kristillisen uskoni pohja. Jostain syystä pidän erityisesti Johanneksen evankeliumista. Vanha Testamentti kuvaa juutalaisten historiaa ja uskontoa. Siksi pidä sitä tarpeettomana. Ehkä tämä sotii joidenkin käsityksiä kovasti vastaan. Jotkuthan ovat kirjaimellisesti myös sitä mieltä, että nimenomaan Israel on Jumalan valittu kanssa. Minä olen taas sitä mieltä, että me kaikki olemme Jumalan kansaa; enemmän tai vähemmän valittua.
Vaikka Raamattu olisikin totuutta, sillä lyödään ihmisiä henkisesti päähän. Tarkoitan siis kovin erilaisia tulkintoja Raamatusta. Monissa liikkeissä Raamattua tulkitaan kovin yksioikoisesti eikä epäilylle anneta sijaa. Niinpä Raamatun nimissä on vastustettu mm. naispappeutta tai homojen oikeuksia.
Raamatun ja Koraanin lisäksi en tiedä montakaan kirjaa, joita voitaisiin tulkita niin ristiriitaisesti.
-
Raamatun ja Koraanin lisäksi en tiedä montakaan kirjaa, joita voitaisiin tulkita niin ristiriitaisesti.
Tälle voin sanoa "Aamen". Katson ohjelmistoalan ammattilaisen silmin Raamattua ja totean aika suoraan, että sen pohjalta en tekisi yhtään tietokoneohjelmaa. Se palautettaisiin suoraan tekijälle kommentilla:"Liikaa aukkoja, liikaa monitulkintaisuutta, liikaa sisäisiä jännitteitä tai jopa ristiriitoja. En suostu antamaan tällaista vaatimusta yhdellekkään koodaajalle."
Ilman Raamatun sisäistä jännitettä se varmaan olisi jäänyt historian saatossa tomukasan alle.
Teme
-
Buko mainosti huumeita. Ei ole kristillinen. En hyväksy!
Pöh. Bukowski, Sartre ja Nietzsche, mitä muuta kasvava murrosikäinen voisi muka tarvita?
-
Meidän hyllystä löytyy Stalinin kootut teokset. Onko niillä klassikkoarvoa tarpeeksi? (noh.. ei valitettavasti koko sarjaa - ainoastaan joitain hajakappaleita ties-lie-kuinka-monta-osaisesta-sarjasta. Tarkoitus olisi kuitenkin metsästää se kokonaisuudessaan hyllyyn. Vinkkejä otetaan vastaan.)
Teme
-
Buko mainosti huumeita. Ei ole kristillinen. En hyväksy!
Pöh. Bukowski, Sartre ja Nietzsche, mitä muuta kasvava murrosikäinen voisi muka tarvita?
Bukowskia voi tietysti ihan erikoisuuden tavoittelun vuoksi korostaa.
Sartrella on hyvin ilmeisesti jotain sanottaa, mutta vaikeaa se näyttää olevan Sartrellekin kehittää näkemys ilmiöiden tilasta maailmassa. Ja erityisen vaikeaa Sartren ymmärtäminen on murrosikäisille.
Kuka nyt lukee Nitzscheä ihan vakavissaan?
Näiden tilalle ehdottaisin:
Roland Barthesia, Karl Popperia ja Jürgen Habermasia. Laatu ja ajankohtaisuus paranee. Jos ei kelpaa niin Bourdieu ja Rawls sitten.
-
Roland Barthesia, Karl Popperia ja Jürgen Habermasia. Laatu ja ajankohtaisuus paranee. Jos ei kelpaa niin Bourdieu ja Rawls sitten.
Kuka noita nyt lukee vakavissaan?
takaisin aiheeseen:
** Myyräpartio, sensuuri iskee jälleen. Veikkaan, ettei tuo animaatio ole omatekemäsi, joten ei sitä salli tekijänoikeuspykälät tänne suoraan liittää. Linkittää saa. Siksipä vaihdoin tähän liittämäsi kuvan linkiksi: http://wow.sub.se/wowstrip/007.gif t. Liisa **
-
Myyräpartio:
Kuka noita nyt lukee vakavissaan?
Mainitsemani filosofit voi ottaa vakavasti, mutta kuka nyt ottaisi vakavasti Renttu-Bukon, Essentialisti - Sartren tai Satusetä Nietzschen?
On myös sokeita myyriä [-X
-
Mainitsemani filosofit voi ottaa vakavasti, mutta kuka nyt ottaisi vakavasti Renttu-Bukon, Essentialisti - Sartren tai Satusetä Nietzschen?
Moni on sitä mieltä että varsinkin Nietzsche oli oman aikansa suurimia ajattelijoita ja filosofeja.
Salis hei! Luin tuolla jossain että mielestäsi vanhatestamentti on turha koska se käsittelee juutalaisten historiaa. Se oli aika väärin. Ensinnäkin:
Se joka ei osaa tehdä tiliä kuluneista 3000 vuodesta, elää vain kädestä suuhun.
Sitten rippi-isäni Urpo Karjalaisen mukaan (ja miljoonien muidenkin) kristinusko juontaa juurensa juuri juutalaisuuden pohjalta. Ei muualta. "Siksi jokaisen kristityn tulee ainakin vältttävästi tuntea juutalaisuuden historiaa", sanoi Urpo. Minä ajattelen ihan samoin. Ja mikä olisikaan parempi aineisto käsitellä tuota historiaa kuin raamattu?
Niin, meni taas offtopiciksi, mutta suonette sen anteeksi.
Mutta, Potterista. Luin jokin aika sitten Rowlingin elämän kertaa. Jos se pitää ollenkaan paikkaasa ei ainakaan se eka ja toka harry ole tehty ollenkaan markkina mieten ehdoilla, vaan köyhän yksinhuoltaja äidin mielikuvituksen ehdoilla.
Ja potterin kohoamisesta klassikoksi...
Vaikka sen merkitys ei kulttuurillisesti olisi vielä merkittävä voi se hyvinkin saavattaa sen aseman. Eivt kaikki klassikko kirjailijat olleet arvostettuja elin aikanaan, ja onhan Rowlin ja saanut monen laista tunnustusta kirjasarjastaan.
-
Moni on sitä mieltä että varsinkin Nietzsche oli oman aikansa suurimia ajattelijoita ja filosofeja.
Kuka sitä mieltä olisi? Vertaa aikalaisiin: Feuerbach, Eugen, Engels, Husserl tai ennen Nietzscheä elänyt Kant tai hieman Nietzschen jälkeen eläneeseen Spengleriin.
-
Nonniih. Sanon vielä selvemmin. Johannes Angelos on laadukas kaunokirjallinen tuote, sanot Sinä sitten mitä tahansa. Tässä ei ole kysymys Sinun mielipiteistäsi vaan yhteiskunnan yleisistä eettisistä kriteereista. Voit olla Johannes Angeloksesta mitä mieltä tahansa, muttei se muuta sitä tosiasiaa, että ao. kirja on laadukas kaunokirjallinen teos.
Et sinä sanonut sitä yhtään selvemmin. Toistit vain sitä, mitä olet sanonut jo ennen: että uskot, että on olemassa jotain ylimaallisia hyvän kirjallisuuden kriteerejä, jotka kaikki tuntevat, paitsi minä. Ja että vaikka minulla olisi perusteltu mielipide, sinun ei tarvitse ottaa sitä huomioon, koska sinä olet Oikeassa.
Näistä lähtökohdista on aika hankala rakentaa hedelmällistä keskustelua. Päätän omalta osaltani tältä erää tähän.
-
Näistä lähtökohdista on aika hankala rakentaa hedelmällistä keskustelua. Päätän omalta osaltani tältä erää tähän.
Jos ei saa omaa kantaansa tai ei ymmärrä toisen argumentteja, on tietysti aika kieroa leimata toinen besserwisseriksi.
Halusitko Sinä edes hedelmällistä keskustelua halunnutkaan. Onko niin vaikeaa ymmärtää, että Johannes Angelos on laadukas kaunokirjallinen teos vaikkei itse siitä pidäkään? Joudun usein väittelemään musiikista samalla tavalla. Vaikka en pidä jostakin klassisesta kappaleesta, en voi mitään, että sitä pidetään yleisesti hyvänä. Olen sitä mieltä, että 7. sinfonia on Beethovenin paras, kun yleinen käsitys on, että se on 9. Ok. Beethoven on yleensä aika hyvä, mutten kuitenkaan jaa käsitystä parhaimmasta sinfoniasta.
Gustibus non est disputandum. Mielipiteistä ei ole väitteleminen. Tästä huolimatta yhteiskunnassa on olemassa yleisesti hyväksyttyjä mittapuita, olivat ne sitten eettisiä tai esteettisiä, joiden pohjalta hyvä ja huono erotetaan.
Mittapuut/kriteerit/koodit tietysti muuttuvat ajan mittaan. Ja siksi juuri mielipiteet ovat tärkeitä. Ne muuttavat - joskin hitaasti - mittapuita.
-
Kuka sitä mieltä olisi? Vertaa aikalaisiin: Feuerbach, Eugen, Engels, Husserl tai ennen Nietzscheä elänyt Kant tai hieman Nietzschen jälkeen eläneeseen Spengleriin.
Esimerkkinä tässä tulisi mieleen vaikkapa eräs äidinkielen opettaja joka antaa oppilailleen aiheeksi nimen omaan Nietzscen aiheeksi ryhmätöihin, monet nykyajattelijat ja muut äijän hengenheimolaiset.
Tosin itse en ole tutustunut herran´ajatuksiin joten vaikea sanoa millaisia ne ovat, mutta kyllä moni pitää häntä varsin varteen otettavana filosofina. :roll:
-
Hmm.... nyt mietin, että jos on olemassa joku objektiivinen mittari "laatu teoksen" määrittelyyn, niin silloin kyseinen objektiivinen mittari antaa saman tuloksen lukijasta riippumatta. Epäilen kuitenkin sellaisen olemassa oloa tai sitten se mittari on erittäin suppea, eikä kuvaa todellisuutta lainkaan. Objektiivisina mittareina voisi olla vaikka virkkeiden pituus sanoina, lauseiden määrä per virke, pilkkuvirheiden määrä per 1000 virkettä ja niin edelleen. Nuo ovat objektiivisa mittareita, mutta ne eivät taida kertoa mitään kirjan järkevyydestä ja mielekkyydestä.
Epäilen, että kirjojen objektiivinen hyvyysmittari päätyy siihen, että arvioijilla täytyy olla (tarpeeksi) samanlainen tausta. Riittäisiköhän se ennakkoehdoksi, että voidaan sanoa olevan objektiivinen hyvyysmittari? Minä epäilen, että ei. Jo mieliala kun voi tehdä hyvästä kirjasta aivan surkean. Hyvyysmittari ja määritelmä ei taida edes yksilöllä pysyä läpi elämää samana. Eli ei ole objektiivista hyvyysmittaria edes yksilön tasolla. Taidetaan siis päätyä siihen, että ei ole olemassa objektiivista hyvyysmittaria, vaan on ainoastaan kasa subjektiivisia mittareita.
Lopulta taidan tulla siihen päätelmään, että kirja on hyvä ainoastaan lukijalleen juuri sillä hetkellä, kun hän pitää sitä hyvänä.
Tietenkin nyt olisi kiva kuulla, minkälainen objektiivinen mittari löydetään klassikolle. Olen valmis sitten pohtimaan sen ongelmia ja ehkä jopa todistamaan, että se määritelmä ei ole tarpeeksi hyvä kuvaamaan klassikkoa tai edes hyvää kirjaa.
(*pst* käsittelen mittaria samalla ronskiudella kuin ohjelmistojen laadun arviontiin liittyvää mittaria...)
Teme
-
Näistä lähtökohdista on aika hankala rakentaa hedelmällistä keskustelua. Päätän omalta osaltani tältä erää tähän.
Jos ei saa omaa kantaansa tai ei ymmärrä toisen argumentteja, on tietysti aika kieroa leimata toinen besserwisseriksi.
Halusitko Sinä edes hedelmällistä keskustelua halunnutkaan. Onko niin vaikeaa ymmärtää, että Johannes Angelos on laadukas kaunokirjallinen teos vaikkei itse siitä pidäkään? Joudun usein väittelemään musiikista samalla tavalla. Vaikka en pidä jostakin klassisesta kappaleesta, en voi mitään, että sitä pidetään yleisesti hyvänä. Olen sitä mieltä, että 7. sinfonia on Beethovenin paras, kun yleinen käsitys on, että se on 9. Ok. Beethoven on yleensä aika hyvä, mutten kuitenkaan jaa käsitystä parhaimmasta sinfoniasta.
Gustibus non est disputandum. Mielipiteistä ei ole väitteleminen. Tästä huolimatta yhteiskunnassa on olemassa yleisesti hyväksyttyjä mittapuita, olivat ne sitten eettisiä tai esteettisiä, joiden pohjalta hyvä ja huono erotetaan.
Mittapuut/kriteerit/koodit tietysti muuttuvat ajan mittaan. Ja siksi juuri mielipiteet ovat tärkeitä. Ne muuttavat - joskin hitaasti - mittapuita.
:D
voiko tähän enää muuta sanoa?
*roflcopteroi auringonlaskuun*
-
Tämä vuosi taitaa olla aikamoista mannaa Potter-faneille. Feeniksin killan pitäisi tulla teattereihin Warner Brosin mukaan 13.7.2007. Suomenkin ensi-iltaa on lupailtu samalle päivälle.
Mutta parasta on tietysti seitsemännen ja viimeisen (toivottavasti ei!) kirjan Harry Potter and Deathly Hallow julkaisu 21.7.07. Pitää varmaan pyytää pari päivää vapaata töistä, että voi keskittyä lukemiseen. Edellisen kirjan kohdalla jouduin olemaan töissä ja se oli kyllä aika vaikeaa (no luin kirjaa vähän salaa välillä). Tietysti suomennosta suurin osa lukijakunnasta joutunee odottamaan, mutta itse olen ennenkin nuo englanniksi läpi kahlannut ja suurimman osan ainakin ymmärtänyt ;)
Pakko myöntää, että vähän kauhulla odotan seitsemättä kirjaa. Kuudes oli nimittäin aikamoinen pettymys. Ja ennen kaikkea, mitä ihmettä sitten teen kun ei ole enää uutta kirjaa odotettavana! Tämä on ollut kuitenkin viidenneltä lähtien jo homman nimi, eli melkein puolet elämästäni. Melko pelottavaa oikeastaan...
-
Pakko myöntää, että vähän kauhulla odotan seitsemättä kirjaa. Kuudes oli nimittäin aikamoinen pettymys.
Niin oli, lopusta jäi paha mieli. Ja kuulema tässä viimeisessä kuolee vielä useampi.
No, itse taidan tyytyä odottamaan suomennosta. Jaana Kapari oli loistovalinta siihen hommaan. Aika monet sanaleikit on pystynyt kääntämään suomeksi, vaikka tottahan toki osa jää englanninkielisen version lukijoiden yksinoikeudeksi.
-
Jos vain kielitaito millään riittää niin suosittelen kyllä alkuperäiseen tutustumista! Kaparin suomennokset ovat kyllä hienoja, mutta tunnelma on ihan erilainen englanninkielisissä. Ja itse en kyllä jaksaisi odottaa suomennoksen ilmestymistä. Onko siihen saakka edes mahdollista säilyä juonipaljastuksilta. Kieltämättä vähän karmii, että kuka tai ketkä nyt kuolevat. On se jänskää.
-
No, yritän välttyä kuulemasta juonipaljastuksia. Se onnistui edellisen osan kohdalla aika hyvin eli tiesin, että joku kuolee, mutta en olisi uskonut, että se kuolee, joka siinä sitten kuoli. ;) Toivottavasti paljastuksia ei täälläkään sanota. Olen miettinyt, että voisihan sitä englanniksin joskus lukea, mutta en jaksa oikein tällä hetkellä innostua. Stressaa jo tarpeeksi nuo englanninkieliset oppikirjat, niin sitten kun jotain viihdyttävää luen, niin haluan nauttia siitä ihan suomeksi. Ainakin vielä. Tuon olen tosin kuullut, että iso osa kielivivahteista jää suomennoksista pois. Sääli. Toisaalta se on aina niin. Tuntematon sotilaskin toimii vain suomen kielellä kunnolla.
-
Minä ajattelin tämän viimeisen kohdalla innostua jopa niin, että lähtisin ehkä jonottamaan tuota kirjaa. Olisi viimeinen mahdollisuus käsillä (mitään suomennoksiahan ei jonotella..) ja tuon viimeisen ainakin haluan omaksi.
Täytyy kyllä suoraan sanoa, että minun puolestani Harry saisi kuolla. Sen verran rasittava on jätkästä tullut sarjan myötä, että tervemenoa.
-
-- Mittapuut/kriteerit/koodit tietysti muuttuvat ajan mittaan. Ja siksi juuri mielipiteet ovat tärkeitä. Ne muuttavat - joskin hitaasti - mittapuita.
:D
voiko tähän enää muuta sanoa?
*roflcopteroi auringonlaskuun*
En ihan tajua, Myyris, kritiikkiäsi. Salis määritteli ehken käsitteet toisella tavalla kuin sinä, mutta nähdäkseni hyödyllisesti: Mittapuu = Yleisesti hyvänä pidetty, karkeasti sanottuna trendi; Mielipide = Yksilön hlökohtainen näkemys estetiikasta, jota ei tietenkään ole mielekästä kritisoida.
Potterista: HBP oli hiton hyvä! Sitä älköön soimattako. Rowling osoittaa olevansa lajinsa viihteessä todellinen velhotar ja taianomainen tarinaniskijä. Toivottavasti seitsemäs on viimeinen! Jos ei ole, se tarkoittaa, että Rowling luopuu vääjäämättömästi tiivistyvästä juonenkuljetuksestaan ja stoori lörpsähtää kuni lehmän häntä (erit. hyvä esimerkki lajista on Ajan pyörä sarja, jonka piti kai olla viisi vai seitsemänosainen, mutta kustantajan painostuksesta kaveri vesitti tarinan tyystin).
-
Eräältä toiselta foorumilta ryöstetty idea: vaikka Harrysta kertovat kirjat eivät jatkukaan, olisi ihan hauska lukea kirjoja ajalta ennen Harrya, eli siis Voldun, Siriuksen, Jamesin (miten tuo edes taivutetaan), Snapen etc. nuoruudesta, eli tavallaan historiaa ja taustoja. Ne olisivat mielenkiintoisia.
-
Minusta kutonen oli tosi hyvä, ehkä paras kolmosen rinnalla! Mutta aion odottaa suomenkielistä versiota seiskasta. En ole niitä mitään lukenut englanniksi, en ole eläissäni lukenut yhtään kirjaa englanniksi, niin en jaksa viedä sitä lukuhimoa sillä, että lukemisesta tuleekin työtä. Viimeksi säilyin spoilaukselta ihan kokonaan, kun vältin kaikki potter-keskustelut foorumeissa, lehtijutut, ym. ja älähdin suureen ääneen, jos jotkut alkoivat siitä keskustelelemaan minun läsnäollessani. Näin toimin myös vitosen kohdalla (aiemmat neljä luin yhteen putkeen kun olin Pottereitten suhteen vähän myöhäisherännäinen ;)) ja se onnistui. Toivon siis myös käyvän tämän viimeisen kohdalla. Piinaahan se välillä on, mutta sen arvoista. Siispä kun viimeinen Potter ilmestyy englanniksi, en vahingossakaan halua lukea edes näitä körttifoorumin Potter-keskusteluja :)
-
Ole saanut nähdä ja kokea Edinburgh Castlen, pääsiäisenä 2006. Olen sisäisesti varma, että ilman tuon uljaan ja ikään kuin magneettisesti vetoavan linnan olemassaoloa ei Harry Potteria olisi syntynyt. Potterhan on saanut ilmiasun kirjaimellisesti tuon mainitun linnan alla.
-
Kaikkihan aina hehkuttavat, että kirja tulee lukea alkuperäiskielellä kielellisten vivahteiden ynnä blaablaa vuoksi.
Tuntuu kuitenkin, että noiden kielellisten vivahteiden havaitseminen vaatisi aika perusteellista kielitaitoa.
Miten oppisin havaitsemaan kielelliset vivahteet? :wink:
Taikajuoma=Magicdrink?
-
Kaikkihan aina hehkuttavat, että kirja tulee lukea alkuperäiskielellä kielellisten vivahteiden ynnä blaablaa vuoksi.
Nimenomaan koko Potter on silkkaa blaablaablaata.
-
No nyt, Salis, sait hermostumaan. En jaksa quotata, siitä pahoittelut, mutta yritän referoida ajatuksesi totuudenmukaisesti. Korjaa minua jos menee pieleen.
Sanoit aikaisemmin Eeva-Kaisalle, että Johannes Angelos on hyvä kirja, olipa Eeva-Kaisa siitä mitä mieltä tahansa. Minä sanon nyt sinulle: Harry Potter on hyvä kirjasarja, olitpa sinä siitä mitä mieltä tahansa. Miksi sinun ilmoituksesi Eeva-Kaisalle on oikeampi kuin minun ilmoitukseni sinulle?
Jauhat objektiivisesta mittapuusta, johon sisälsit ainakin juonenkuljetuksen ym. Kerro minulle, mistä löydän objektiivisen juonenkuljetuksen onnistuneisuutta mittaavan laitteen. Miten voit olla niin varma, että sinun näkemyksesi hyvästä juonenkuljetuksesta on nimenomaan sen objektiivisen mittapuun mukainen?
-
Kyllähän Potter on kaikilla kirjallisuuden mittapuilla, suoraan sanottuna, roskaa, mutta silti me sitä luemme paljon mieluummin kuin kaikilla kirjallisuuden mittapuilla puhtainta kultaa olevia teoksia.
Eikö jokaisen pitäisi itse päättää kumpaa pitäää tärkeänä: Sitä että kirjo on omasta mielestä hyvä, vai sitä että se on kriituikoiden ja kirjallisuuden asiantuntijoiden mielestä hyvä ja arvostettava?
Sitten vielä: Miksi kaikki jauhaa aina siitä päähenkilöiden kuolemasta? Mitä ihmeellistä siinä nyt on? Kuolema kuuluu elämän (ja kirjallisuuden) luonnolliseen kiertokulkuun. Ja fantasiakirjoissahan on juuri se hieno puoli ettei koskaan voi tietää kuka seuraavaksi kohtaa luisevakätisen niittäjän. Ja onhan tuota nähty että päähenkilö on kuollut erään kirjasarjan aikana ainakin kerran kokonaan, ja toisen kerran melkein. Saman tempun toisti päähenkilön kaverikin, ja moni muu yritti ylösnousemusta, muttei onnistunut.
Odotan innolla seuraavaa Potteria, vaikka kolmen viimeisen kirjan aikanan taso on laskenut kuin lehmän häntä. Mielenkiintoista on nähdä kuinka Rowlinki ratkaisee monet mieltäni kutkuttavat ongelmat, jota hän on jättänyt viimeiseen kirjaan.
-
Roskaapa hyvinki on Potter, mutta olen sitä mieltä, että tarina on aina arvokas, jos siinä on jotakin totta, todellista.
Luin viime Potterin jälkeen Peter Höegin Rajatapaukset ja mietin, mikä erottaa laatuproosan roskasta. Höegiä ei voi lukea aivan yhtä nopealla tempolla kuin Rowlingia. Höeg (niin, ja suomentaja, en sentään tanskaksi lukenut) punnitsee joka ikisen lauseen, joka ikisen sanan niin, että lauseet ovat kuin leipää, jota täytyy ensin purra ja sitten niellä ja lopulta sulatella ja oman pään sisällä kohtaukset, tunnelmat, tuoksut ja sanat alkavat elää omaa elämäänsä.
-
Miksi sanotte Potterin olevan roskaa, jos kuitenkin ilmiselvästi olette kirjoja lukeneet ja niistä pidätte?
Minusta Harry Potterit ovat erinomaisia kirjoja. Niitä on mitä nautinnollisinta lukea, ja se riittää minulle; en ole vähääkään kiinnostunut siitä, miten laadukasta kirjallisuutta se joidenkuiden kriitikoiden mielestä on. Tiedän olevani itse (itselleni) oikeassa. ;)
Ärsyttää vähän tuommoinen "roskaa!" -teilaaminen. Jos luen jotain kirjaa mielelläni, on se minusta hyvä kirja, jolla on kiinnostavaa sanottavaa ja joka tekee minuun vaikutuksen. En minä tietenkään Pottereista saa samoja asioita kuin vaikka Södergranin runoudesta, jota luen sitäkin yhtä ahmimalla. Ne vain koskettavat eri tavalla, ja myös haen niistä lukiessani erilaisia asioita.
Eivätkä tietenkään kaikki tykkää kaikesta; ihmiset ovat erilaisia. Minä rakastan esimerkiksi Topeliusta ja Ahoa ja Saisiota, mutta en tykkää Waltarista enkä Saarikoskesta, enkä muuten ihan kauheesti Peter Höegistäkään - en vain tykkää, vaikka kuinka tiedän näiden kirjailijoiden olevan suuresti arvostettuja. Uskon silti, että joku muu voi heidän kirjoistaan pitää ja niistä vaikuttua. Toivottavasti, koska silloin ne kirjat eivät ole turhaan olemassa.
-
Ei kannata Saliksen kanssa alkaa väittelemään Pottereiden erinomaisuudesta. Yritin jo kerran. Saliksen mielestä ne ovat roskaa, eikä hänen päätään mikään käännä. Eikä tarvitse alkaa vängätä hänen kanssaan. Itse tulin tulokseen, että jos itse kerran kirjoista pidän, ja kanssahenkisiä minulle löytyy tuhansia, niin ei siihen yhden Saliksen perustelettomat väitteet mitään vaikuta 8)
-
Ei kannata Saliksen kanssa alkaa väittelemään Pottereiden erinomaisuudesta. Yritin jo kerran. Saliksen mielestä ne ovat roskaa, eikä hänen päätään mikään käännä. Eikä tarvitse alkaa vängätä hänen kanssaan. Itse tulin tulokseen, että jos itse kerran kirjoista pidän, ja kanssahenkisiä minulle löytyy tuhansia, niin ei siihen yhden Saliksen perustelettomat väitteet mitään vaikuta 8)
Hyvin sanottu. Olen todellakin sitä mieltä, että Potter on pahimman luokan kioskikirjallisuutta ja täysin kaupallistettua roskaa. Kirjoissa ei ole kielellisiä, juonellisia tai prosaallisia ansioita. Tunnistamme hyvän kirjallisuuden, kun sitä luemme. Täällä on mm. motattu Waltari maan tasalle. Kysymys on sivistymättömyydestä ja siitä, että nuorilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mahdollisuuksia tutustua laaja-alaisesti kirjallisuuteen.
Potterin osalta kysymys on pop-ilmiöstä. Vähän samasta kuin nilkkasukkatyttöjen ihastus simppeliä rockkia soittavaan Lovexiin. Näiden fanien mielipide on se, että Lovex on maailman paras vaikkei nyt olekaan kysymys maailman osaavimmasta bändistä.
-
Potterin osalta kysymys on pop-ilmiöstä. Vähän samasta kuin nilkkasukkatyttöjen ihastus simppeliä rockkia soittavaan Lovexiin. Näiden fanien mielipide on se, että Lovex on maailman paras vaikkei nyt olekaan kysymys maailman osaavimmasta bändistä.
Tuossa kyllä aliarvioit kaikki Potterien lukijat, se ei ole hirveän fiksua. Itse aloitin lukemaan Pottereita siitä mielenkiinnosta, että haluan tietää tulevana opettajana, miksi lapset niistä pitävät. Samalla jäin itse koukkuun. Pottereissa on nerokas ja kiinnipitävä juoni, Rowling osaa piilottaa muka mitättömiä asioita tekstiin, jotka joskus paljon paljon myöhemmin saavatkin oleellisen osan. Lisäksi mielikuvitusmaailma on runsasta ja rikasta.
En nyt aikuisiällä ole hirveästi enää ehtinyt lukea, mutta lapsena luin aivan tolkuttoman paljon (opin lukemaan 4-vuotiaana) ja olen käynyt kaikki oleelliset ja olemattomatkin lasten- ja nuorten kirjasarjat läpi. Niihin verrattuna Pottereiden maailma ja juoni on todella paljon rikkaampaa ja monisäikeisempää. Sitäpaitsi en näe siinä mitään pahaa, että joku 12-vuotias poika lukee yli 1000-sivuisen kirjan, kun vaihtoehtona on pelata pleikkaria tai lukea laaduttomia sarjakuvia.
Ja mitä tulee esim. Lovexin diggailuun; tuolla kommentilla annat ymmärtää, että ihmisten ei saisi tykätä muutakuin maailman taidokkaimmista bändeistä ja orkestereista. Hyvä on! Lakkautetaan kaikki Suomen orkesterit! Ne eivät ole niin taidokkaita kuin esim. Wieni filharmonikot. Bändeistä ei saa kuulla muita kuin niitä, joilla on monimutkaisimmat sointukierrot, soolot ja harmoniat! Järjestetään kilpailu, kenellä on "paras" musiikki. Muuta ei kannata kuunnella, koska se on vaan ajan ilmiötä. Naurettavaa, eikös.
Luulisi sitä nyt kenen tahansa ymmärtävän, että tärkeintä on kuunnella ja lukea sellaista, mikä kiinnostaa. Tähänkin pätee se, että ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Jos ei jaksa lukea Waltarin tuotantoa, mutta pitää kuitenkin Pottereista, niin miksi ei saisi Pottereita lukea? Kaikki lukeminen on hyvästä kenelle tahansa, eikä kenenekään ulkopuolisen kannata tulla arvottamaan, että onko se nyt hyvää vai huonoa ja onko se nyt joku pop-ilmiö vai jotain muuta.
-
Potterit on todella hyvin kirjoitettua ja hyvää kirjallisuutta.
Toki ne eivät ole sellaista "vakavaa" kirjallisuuttta mistä Nobeleita annetaan mutta viihdyttävyytensä ohella ne kertovat niin monista inhimillisen elämän kuvioista monipuolisesti että niiden voidaan katsoa kasvattavan lukijoitaan henkisesti.
Se seitsämäs englanninkielinen ilmestyy muuten 21.7.
-
Olen todellakin sitä mieltä, että Potter on pahimman luokan kioskikirjallisuutta ja täysin kaupallistettua roskaa. Kirjoissa ei ole kielellisiä, juonellisia tai prosaallisia ansioita. Tunnistamme hyvän kirjallisuuden, kun sitä luemme. Täällä on mm. motattu Waltari maan tasalle. Kysymys on sivistymättömyydestä ja siitä, että nuorilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mahdollisuuksia tutustua laaja-alaisesti kirjallisuuteen.
Jos minua kommentillasi tarkoitit, pyydän saada huomauttaa, etten suinkaan motannut kirjailijaa maan tasalle. Jos en itse, henkilökohtaisesti, Waltarin kirjoista pidä, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisin niitä huonoina kirjoja tai että en ymmärtäisi niiden taiteellista arvoa. Me ihmiset olemme persoonallisia, keskenämme erilaisia olentoja. Meillä on erilaiset elämänkokemukset ja niinpä meihin myös vetoavat erilaiset asiat, niin kirjallisuudessa kuin muussakin taiteessa. On päivänselvää, etteivät kaikki tykkää kaikesta. On aika asiatonta väittää sivistymättömäksi sellaista, joka pitää erilaisista asioista.
Varsin ylimielinen ilmaus muutenkin tuo "roskaa". Kirjoitahan kuule itse parempi kirja ennen kuin alat heitellä roskiin pottereita.
-
Miksi sanotte Potterin olevan roskaa, jos kuitenkin ilmiselvästi olette kirjoja lukeneet ja niistä pidätte?
Olen lukenut muuta kirjallisuutta ja myös Potterit, ja yhdyn tässä saliksen mielipiteeseen. Potter on roskaa, mutta eipä tuo haittaa. Mukava sitä on siitä huolimatta lukea. Joku joskus sanoi että maailma tarvitsee roskaromaaneja. Niitä on mukava lukea. :wink:
Olen todellakin sitä mieltä, että Potter on pahimman luokan kioskikirjallisuutta ja täysin kaupallistettua roskaa. Kirjoissa ei ole kielellisiä, juonellisia tai prosaallisia ansioita. Tunnistamme hyvän kirjallisuuden, kun sitä luemme. Täällä on mm. motattu Waltari maan tasalle. Kysymys on sivistymättömyydestä ja siitä, että nuorilla ei ole ollut kerta kaikkiaan mahdollisuuksia tutustua laaja-alaisesti kirjallisuuteen.
Jos minua kommentillasi tarkoitit, pyydän saada huomauttaa, etten suinkaan motannut kirjailijaa maan tasalle. Jos en itse, henkilökohtaisesti, Waltarin kirjoista pidä, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisin niitä huonoina kirjoja tai että en ymmärtäisi niiden taiteellista arvoa. Me ihmiset olemme persoonallisia, keskenämme erilaisia olentoja. Meillä on erilaiset elämänkokemukset ja niinpä meihin myös vetoavat erilaiset asiat, niin kirjallisuudessa kuin muussakin taiteessa. On päivänselvää, etteivät kaikki tykkää kaikesta. On aika asiatonta väittää sivistymättömäksi sellaista, joka pitää erilaisista asioista.
Varsin ylimielinen ilmaus muutenkin tuo "roskaa". Kirjoitahan kuule itse parempi kirja ennen kuin alat heitellä roskiin pottereita.
Ei Waltaria voi edes takoa maan alle. Waltari on niin hyvä ja arvostettu kirjailija ettei se onnistu.
Mutta ei nykykirjailijoita, ei ainkaan useimpia, voi edes verrata näihin vanhoihin kirjailijoihin. Jo pelkästään kieli saati sitten juoni monissa nykykirjoissa on sitä tasoa että Waltari olisi tehnyt saman vaikka vasemmalla kädellä. Höm, ehkä naivi ja asiaton kommentti.
Ei tuohon "roskaa" kommenttiin vaadiat minkään laisia kirjoitus tautoja. Siihen pystyy ja pitääkin pystyä jokaisen kriittisen lukutaitoisen. on toki selviö etteivät kaikilla ole samaa arvojärjestystä kirjallisissa asioissa. Toinen arvostaa taidokkaita sanankäänteitä ja toinen juonenkuljetusta.
-
Ei tuohon "roskaa" kommenttiin vaadiat minkään laisia kirjoitus tautoja.
Ei ilmeisesti ;)
-
Ei tuohon "roskaa" kommenttiin vaadiat minkään laisia kirjoitus tautoja.
Ei ilmeisesti ;)
Ei todellakaan! :lol:
Kyllä sitä aika noloihin tilanteisiin ajaa ihtensä kun kiireessä yrittää tekstiä päkertää.
-
Siis jo on uskomatonta. Kuka määrittelee mikä on roskaa ja mikä ei? Käsittämätöntä kuraa, että te yritätte olla/vaikuttaa jotenkin kultturelleilta ja sivistyneiltä ihmisiltä teilaamalla lasten kirjallisuutta roskaksi. Jokseenkin lapsellista käytöstä minun mielestäni.
Miksi tämä keskustelu taas kääntyi joidenkin pitämän ja nauttiman kirjasarjan haukkumiseksi?
-
Siis jo on uskomatonta. Kuka määrittelee mikä on roskaa ja mikä ei? Käsittämätöntä kuraa, että te yritätte olla/vaikuttaa jotenkin kultturelleilta ja sivistyneiltä ihmisiltä teilaamalla lasten kirjallisuutta roskaksi. Jokseenkin lapsellista käytöstä minun mielestäni.
Miksi tämä keskustelu taas kääntyi joidenkin pitämän ja nauttiman kirjasarjan haukkumiseksi?
En tunne haukkuneeni Potteria, vaikka sanoinkin sitä roskaksi. Ne kome ensimmäistä osaa olivat ihna mahtavia kun ne silloin kymmenvuotiaana luin, ja vielä neljäskin, mutta viides oli jo aika pakkopullaa. Kuudennesta nyt puhumattakaan.
pottereissa kävi sellainen ikävä ilmiö että markkinavoimat ja myynti jyräsivät yksinhuoltajaäidin unelmat ja rahanahneus kunnianhimon kirjojen suhteen. Viimeiset kirjat on kirjoitettu vahavasti myyntiä silmälläpitäen, valitettavasti.
Toinen on juonen kaavamaisuus, joka alkoi häiritä viidennessä kirjassa.
Siitäkin huolimatta on Rowligille pakko nostaa hattua ninkin mahtavasta urotyöstä kuin mitä Potter on. Vaikkakin taso viimeisissä kirjoissa laski kuin lehmänhäntä, ei itse tarina menettänyt mielenkiintoisuuttaan. Lisäksi Harryn kasvaminen lapsesta nuoreksi, on aika hyvin otettu huomioon, aivan kuin Rowling olisi itse kasvanut Harryn mukana. (Mistä muuten johtuu, että naiskirjailijoiden päähenkilöt ovat usein poikia?)
Ehkä olin liian pikainen tuossa arvioinnissani aikaisemmin. Unohdin että ne ensimmäiset Potterit olivat vielä laatukirjallisuutta. Haluisinkin täsmentää että mielestäni roskaa ovat vain ne viimeisimmät kirjat. Siksi en oel asettanut hirveitä ennakkotoiveita viimeisen kirjan suhteen. Siksipä se onkin todennäköisesti positiivinen yllätys.
-
Tarkennan minäkin: kyse on käsitteiden määrittelystä. Itse asiassa pidän hiukan loukkaavana sitä, että sanot Potteria lastenkirjallisuudeksi.
Sanon Potteria roskaksi, koska pidän sitä tasojensa puolesta verrattain vähäisenä; siinä oleellinen on tarinan tasossa ja vaikka Potterissa hyvänä tarinana onkin paljon viisautta ja syvyyttä sen keskeisin anti on nimenomaan juonessa ja tarinassa. Siksi Potter on siis "roskaa". Puhuin Höegin Rajatapauksista epäroskana, koska siinä on erittäin keskeinen sanataiteellinen taso ja uusi ajatus- ja kokemusmaailma, joka vaatii lukijalta opettelua, työtä, keskittymistä. Erilaisista kerroksista muodostuu kokonaisuus, jonka funktio taiteena on aika toisenlainen kuin Potterilla, vaikka erittäin tasokkaita tuotteita ovat molemmat lajissaan.
EDIT: Lisää Potterin hyvyydestä. Sarjan tarina on rakennettu häikäisevällä nerokkuudella ja inhimillisen tason ymmärryksellä (ts. uskottavuudella), johon en itse kykenisi. Siksi se on lajissaan mestariteos. Se ei muuta sitä tosiseikkaa, että Potterin oleellisin anti on siinä helposti käsiteltävässä juonellisessa tasossa.
-
Hyvä Jaakkoopuukkoo! Noin viisaasti en olisi asiaa osannut sanoa.
-
Tarkennan minäkin: kyse on käsitteiden määrittelystä. Itse asiassa pidän hiukan loukkaavana sitä, että sanot Potteria lastenkirjallisuudeksi.
Rowling itse määrittelee Potterit lastenkirjallisuudeksi, itse en määrittelisi niin suppeasti.
-
No huh huh. Itse en ainakaan antaisi Pottereita lapsille. Ehkä 10+ on sopiva ikä. Tai oikeastaan nehän taitaa vielä ollakin lapsia vähän aikaa. Kuitenkin nuortenkirja olisi minusta parempi määritelmä ja fantasiakirja paras.
-
Tuo vähän riippuu ketkä määritellään lapsiksi, ja mikä niistä kirjoista on kyseessä. ensimmäinen ainakin sopisi hyvinkin jo vaikka kahdeksan, yhdeksän vuotiaan luettavaksi. Kolmas jo on siinä hilkulla että antaisiko alle kymmenvuotiaan siihen koskea.
Viimeisiin ei kannattaisi antaa koskea edes kepillä. Jo sisällön ja huonon kirjoitustavan vuoksi. :wink:
-
Suosittelen lampimasti tarttumaan myos englanninkielisiin versioihin. Monille varmaan ovat tosi helppolukuisia, mut huonomminkin kielta taitavia helpottaa jos on lukenut kirjat ensin suomeksi. Kirjat on oivasti suomennettu, mut kylla alkuperainen kieli aina jotain uusia tasoja lukukokemukseen tuo!
-
Ei se siitä kielestä ja kirjoitusasusta ookkaan kiinni. Ne viimeiset vaan jotenkin tuntui kököiltä, kaikin puolin.
-
Mies valaan vatsasta uskaltaa hienosti ottaa taiteellisen kokemuksen arvioinnin perustelematta, kuten taiteen perusluonteeseen kuuluukin. Itse en silti ymmärrä kritiikkiä, minun mielestäni Potterien syvyys on kasvanut kirja kirjalta vääjäämättömästi siten, että ensimmäinen kirja oli varsin kevyttä hypistelyä ja viimeisessä päästiin sitten jo kaksin kourin käsiksi johonkin varsin oleelliseen.
-
Kyllä, komppaan Jaakkoa.
Mietin, että onkohan Joonan kohdalla käynyt niin, että olet lukenut ekat Potterit joskus nuorempana tai kun olit jopa vielä lapsi. Lapsena ei välttämättä vielä kritiikkiä osaa esittää, eikä muutenkaan mieti sellaisia asioita; kirja on joko huono tai hyvä, näin karkeasti sanoen. Mutta kun ikää tulee lisää, niin oma ajattelutyö kasvaa ja sitten huomaakin, että uusimmat Potterit eivät herätä sellaisia hyviä tunteita kuin ensimmäiset - kyse ei olisi kuitenkaan kerronnan köyhyydestä vaan omasta iällisestä kehityksestä. Enpä tiedä, tällaista vaan pohdin, kun ymmärtääkseni olet Joona 15-vuotias.
Niin kuin joskus jo mainitsinkin, itse olen lukenut kaikki Potterit aikuisiällä 21<, ja eniten kyllä pidin kolmosen ohella kuutoskirjasta. Se ei ole enää sellaista lastenkirjallisuutta vaan loistavaa kerrontaa, huumorintajuista, ihastuttavan monisäikeistä juonenkuljetusta. Esim. kun luin Narniat Pottereiden jälkeen, ja niin mukavia kuin nekin ovat, niin onhan juonellinen kuljetus paljon töksähtelevämpää kuin Pottereissa. Eihän niitä tietenkään mitenkään tarvitse verrata kirjasarjoina, mutta kun nyt puhe on juonenkuljetuksesta, niin siinä mielessä.
-
Kyllä jokaisen pitäisi saada lukea sitä, mitä itse haluaa. Itseäni ei kiinnostaisi pätkän vertaa mikään näistä vaalien alla ilmestyneistä vaalikirjoista (Susan Kurosen kirjasta puhumattakaan). Samoin tylsät jaarittelut eivät innosta. On mukava lukea historiallisia romaaneja, mutta Potterit ja muut ovat myös kivoja. Paras, kun lukisi mahdollisimman monipuolisesti, niin löytyisi oma tyyli ja senkin jälkeen voi aina väliin lukea muuta, niin on taas erimukava palata sen oman tyylin pariin. Itse en vieläkään ymmärrä, minkä vuoksi Pottereiden lukeminen luetaan jotenkin huonoksi lukemiseksi. Toiset tykkäävät fantasiakirjoista ja toiset eivät. Toiset innostuvat politiikan jauhamisesta ja toisten mielestä se on unettavaa. Mitä väliä? Kirjat ovat erilaisille lukijoille.
-
Yhdyn kyllä tuohon Johanneksen puheeseen ja An-nalle ja Jaakkoopuukkoolle vastaan että saatatte kyllä olal oikeassa. Vaikka en perustellutkaan tuota viimeistä mielipidettäni, tulee kylllä selville miksi olen sitä mieltyä, jos lukee edelliset kirjoitukseni.
Olen kyllä viisitoista vuotias, enkä voi väittää olevani kovinkaan kypsä monessakaan suhteesa tai että ajatustyöskentelyni olisi kasvanut vielä kovinkaan hyväksi. Kuitenkin olen lukenut ikäisekseni melko paljon kirjallisuutta ja pystyn niitä keskenään vertailemaan. W. Golding samoin kuin Asimov ovat minulle tuttuja, klassikkokirjoista puhumattakaan. Esim. kauhukirjallisuuden suurimmat teokset olen lukenut.
Eniten olen lukenut fantasiaa, sekä nuorille että aikuisille suunnattua. Fantasiaksihan monet Potterit luokittelevat? Lähinnä jo muihin fantasia kirjoihin verrattuna Potter on monessa suhteessa heikoilla, vaikka monessa muussa on huono suomentaja. Esimerkkeinä jo pelkästään Näkijän taru - trilogia, Sabriel ja sen jatko-osat, jne... Tämähän on siis vain minun mielipiteeni, mutta kyllä kun luin nyt vileä pikkuisen myöhemmin ne Potteritkin (ne ensimmäiset) ja vertasin edellä mainittuihin, niin kyllä Potterit siinä jäivät heikommille. Toisaalta, yksikään noista sarjoista ja kirjailijoista ei ole saavuttanut Rowlingin tasoista mainetta, mutta silti minun mielestäni ne ovat laadukkaampaa kirjallisuutta.
Lisäksi Potteria on aika osuvasti parodioitu muun muassa Michael Gerberin kirjoissa Barry Trotter ja Häpeämätön parodia, ja muut Barry Trotterit. Potterin "epäkohtiin" on myös osuvasti tartuttu ainakin yhdessä Terry Prattchetin romaanissa (missä, sitä en muista).
Eivät kommenttini siis pelkästään Potterien lukemisen perusteella ole tulleet, vaan kyllä niihin ovat vaikuttaneet kymmenet muutkin kirjailijat.
-
En pikaisesti etsien löytänyt kuin arvelun, että rikkaus on laiskistuttanut Rowlingia, maininnan: viimeisten kirjojen taso on laskenut kuin lehmän häntä ja viime sivulla tuo kaavamaisuus. Mielestäni kaavamaisuus ei ole heikkous, vaan olen nähnyt sen varsin suunniteltuna ominaisuutena. Kukin kirjahan kuvaa yhtä vuotta. Ihmisen elämähän kasaantuu kaavojen lokeroihin ja mielestäni R on varsin kutkuttavasti aika-ajoin tökkinyt noita kaavoja varsinkin nyt, kun moni keskeinen hahmo (kaavan osa) on kuollut.
Sitte tämä
Eivät kommenttini siis pelkästään Potterien lukemisen perusteella ole tulleet, vaan kyllä niihin ovat vaikuttaneet kymmenet muutkin kirjailijat.
ei vakuuta ollenkaan; olen ollut havaitsevinani, että sinulta löytyy paljon tukevampaakin argumentaatiota kuin auktoriteettiin vetoaminen.
-
Komppaan Jaakkoa. Row'han oli suunnitellut erittäin kattavasti tarinan kokonaisuudessaan jo alkumetreillä, ja esim. viimeisen kirjan viimeinen luku oli pitkään kirjoitettuna ennen koko kirjan kirjoittamisprosessin aloittamista. Eli siis se, että raha olisi laiskistuttanut ei minusta ole kovin pätevä argumentti -luulisi että julkisuus ja tuhannet intohimoset fanit päin vastoin haastaisivat kirjalijaa ylittämään itsensä yhä uudestaan riman alittamisen sijasta. Kaikki haastettelut mitä itse olen lukenut/nähnyt puhuvat myös tämän seikan puolesta; Rowilla on esim. sukupuut sivuhenkilöitä myöten hahmoilleen jne. Hän on sanonut, että hänellä haluaa osaavansa vastata jokaiseen kysymykseen, mikä hänen luomaansa maailmaa koskee, vai miten se menikään.
-
No, perustellaan sitten. Ei minun argumenteistani tarvitse pitää tai välittää.
Täytyy vielä tässä sanoa, että olen ehkä sittenkin jättänyt turhan paljon juttuja perustelematta. :oops: Anteeksi siitä. Kiitos kun huomautitte, niin palasin taas maan pinnalle.
Mutta siitä tason laskemisesta. En tiedä onko siihen ollut vaikutimena Rowligin rikastuminen vai mikä, mutta jyllä sitä on tapahtunut. Kirjoissa on alettu jaaritella täysyin epäoleellisista asioista. henkilöhamojen mielenkiintoisuus ja moniuloitteisuus on toki kasvanut samaa myötä heidän ikänsä ja Rowlingin kehittymisen myötä, mutta jotenkin niistä on tullut enemmän sellaisia "latteita". Ihmiset tuntuva luonnottomilta, ihan ihmeelisinä kohtaloineen, jotka usein myötäilevät turhan paljon fantasiakirjallisuuden kliseitä. Samoin juonesta, tapahtumista ja monista pikkuseikoista on alkanut löytyö myös varsin tökerösti tehtyjä elementtejä, jotka ovat toden näköisesti syntyneet sen jä
lkeen kun tarina on mietitty.
Lisäksi tarinasa, hahmoissa ja varsinkin monissa eläimissä on paljon aikaisemmilta fantasiakirjailijoilta lähes suoraan otettuja asioita. Pikkuisen on toki muuteltu, mutta osasta se plagiaatio paistaa läpi kuin hehkulamppu.
Pelkkää huono viimeisissä kirjoissa ei toki ole ollut. Harryn elämä ei ole enää ollut niin yksipuolista, vaan nuoren miehen kehitystä. Sen Rowling kuvaa uskomattoman hienosti, siihen nähden, ettei sitä koskaan ole itse kokenut. Siitä on pakko nostaa hattua. Silti tulee usein mieleen ettei kukaan oikeasti voisi missään tilanteessa käyttäytyä niin kuin Harry, mutta se on vain minun kantani, eikä tällä aisalla oikeastaan edes ole vaikutusta kirjan laatuun.
Kuitenkin kirjoista uuppuu sellainen "älykäs leikkiminen". Tällä en tarkoita mitään Harryn leikkejä, vaan sit, ettei kirja hirvittävästi tarjoa mitään sellaisia ongelmia tai "salaliittoja" tai jotain mikä saisi lukijan pohtimaan henkilöiden todellisia tarkoitus periä, syitä mitä vaikuttavat heidän toimintaansa. Tästä seuraa että lähes kaikki hahmot keskeisimpiä lukuun ottamatta jäävät sellaisiksi "paperinukeiksi", jotka vain kulkevat aika ajoin näyttämön poikki.
Toki kirjasta siis löytyy ongelmia, siis sellaisia hyvänlaatuisia. Itse ainakin pohdin muutamaa kymmentä asiaa, mikä jäi avoimeksi viimeisen kirja lopussa. Se ei vain riitä, sillä ne ovat sellaisia ongelmia joihin on helppo keksiä ratkaisuja, ei vain tiedä minkä kirjailiaj on sattunut valitsemaan.
Sitten on yksi Rowlingista täysin riippumaton tekijä, joka ainakin minun silmissäni on laskenut valtavsti kirjojen arvoa. Se hirveä hypettäminen, markkinointi ja krääsä, ovat oikein luoneet semmoisen inhon tunteen. Se taas ei johdu kirjasta, mutta se vaan on. Tähän myös lasken ne kaksi todella surkeaa elokuvaa, jotka on Potterin varjolla syydetty.
Sitte tämä
Eivät kommenttini siis pelkästään Potterien lukemisen perusteella ole tulleet, vaan kyllä niihin ovat vaikuttaneet kymmenet muutkin kirjailijat.
ei vakuuta ollenkaan; olen ollut havaitsevinani, että sinulta löytyy paljon tukevampaakin argumentaatiota kuin auktoriteettiin vetoaminen.
En nyt oikein ymmärrä mitä tässä tarkoitit, (anteeksi :oops: ) mutta tuolla tarkoitan sitä, että kun vertaan kirjoituksen tyyliä, kerronnan tasoa ja kaikkia muita seikkoja minkä vuoksi arvostan kirjaa, niin monia parempiakin löytyy. En tarkoita, että koska monet kirjailijat ovat sanoneet Potteria huonoksi, niin minäkin sanon.
Sitten haluaisin vielä kysyä erästä aisaa: Onko kenenkään muun mielestä se hirvittävä vouhka tymää, minkä aiheurtta jonkun päähenkilön kuolema? Tai edes se tieto, että joku kuolee. Olen monet makeat naurut tämän aiheen tiimoilta naureskellut, kun moneet ovat sen niin fanaattisesti ottaneet.
-
Riippuu, miltä kantilta katsoo. Jos pitää Pottereita lastenkirjoina, niin päähenkilöiden kuolemat ovat aika raskas juttu. Ja eikä välttämättä lapsillekaan; itse olen välillä niin äärettömän tunteellinen, että itkin sekä 5- että 6-kirjojen lopussa, varsinkin tässä viimeisessä. VAROKAA SPOILAUSTA 6-KIRJASTA! Se oli jotenkin, että kuin Harryn viimeinen luottohenkilö kuoli, niin sitä putosi itsekin jotenkin tyhjän päälle. Ei olekaan enää sitä "sen päällä niin kuin kallion, minulla turvapaikka on" niin kuin se henkilö oli Harrylle. Mutta juonellisesti sehän oli todella tärkeä liike, siinä mielessä vouhkaaminen ja jahkuminen on hyödytöntä. Saahan kirjailija tehdä hahmoilleen mitä huvittaa, varsinkin, jos se on juonen kannalta oleellista. Ja tokihan pitää kokoajan muistaa, että satuahan se koko kirjasarja on, ei liian vakavasti saa ottaa.
-
Henkilöiltä nirri pois vain, kun aika koittaa! Paskapuhetta semmoinen, että kersat ei kestä! Kersa käsittelee kuolemat sun muut aivan siinä missä aikuisetkin, ympäristöstä tulevasta turvasta riippuen jopa terveemmin. Eikä Potter ole mitään "vain satua". Se on hyvä tarina, ja hyvä tarina on aina totta. Niin tässäkin suhteessa; ihmisiä kuolee, jopa niitä mukavia ihmisiä.
Valaan vatsasta kaikuu aika tukevaa julistusta. Täytyy ehkä joskus lukea joskus kuutonen uudestaan. Olin sitä lukiessani aika herkässä mielentilassa ja olen huomannut, että sellaisessa tilassa käppäinenkin taide herkistää.
Ja siitä viimeisestä kommentista: Ymmärsin väärin, mutta siitä huolimatta argumentti ei ole kovin pätevä. Näkisin, että taidetta täytyy ensi sijassa arvostella vertaamalla itseen, omiin reaktioihin, maailmaan, eikä toiseen taiteeseen. Se voi usein olla täysin hedelmätöntä ja nurinkurista se semmoinen vertailu.
-
No onhan se satua, et sinä nyt voi sitä kiistää. Hyvä tarina se on, ja varmasti yhteyksiä monien ihmisten elämään ja eri elämäntilanteisiin, mutta henkilöt eivät ole todellisia, kirjat eivät ole oikeasti tapahtunutta. Sitä tarkoitin sadulla, niin kuin sillä sanalla nyt yleensä tarkoitetaan. Ei kannata ymmärtää tahallaan väärin :-? Lähinnä silloin pitää muistaa, että se on satua, jos sadusta tulee todellinen elämä, eikä enää erota sitä, mikä on oikeaa elämää ja mikä fantasiaa. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö fantasiaa saisi olla. Ai että kun näissä keskusteluissa on niin helppo ymmärtää väärin.
-
Väärin ymmärtäminen kun on niin ihanan helppoa. Sen seuraukset taas on sitten niin ikäviä.
Kun tuolla edella olen lähes pelkästään Potteria haukkunut, niin on vielä tähän lisättävä, että kyllä siitä ansioitakin löytyy. Niin kuin jo mainitsittekin, Potterin perimmäinen idea on mahtava. Tarina on aivan loistava, ja miljööt on rakennettu selvästikkin suurella antaumuksella. Ainakin itse olen niistä saanut kirjojen perusteella enemmän kuin monissa muissa kirjoissa.
Ja toimii Potter myös satuna. Ehkä usein enemmän kuin perinteisenä fantaisiana, siis jos ajatellaan näitten genrejen perupiirteitä.
Ja kaikesta huolimatta, vaikka se oudolta kuulostaa, minä pidän Pottereista. Niitä on vain yksinkertaisesti hauska lukea. Jo pelkästään sen takia, että etsii noita "epäkohtia"... :roll: Ei vaineskaan, vaan kyllä ne ovat ihan sujuvaa luettavaa muutenkin. Kirjan lukeminen ei ikinä mene hukkaan, oli se millainen tahansa.
-
Spoilereita!
Kyllä minusta on surullista kun henkilöitä kuolee. Tottakai se on tarinan kannalta olennaista jne. mutta kyllä taisi tippa linssiin tulla kun Sirius kuoli. Puhumattakaan Dumbledoren kuolemasta. Se oli vain niin järkyttävä kokemus. No, eläydyn ehkä vähän liikaa.
-
Tunnustan lukeneeni kaikki Potterit ja vieläpä pitäneeni niistä. Varsinkin alkupään kirjoissa minua vähän häiritsee sellainen tietty naiivius joissakin kohdissa, mutta kokonaisuutena tarina on kyllä minusta varsin onnistunut ja viihdyttävä. Kaksi viimeisintä kirjaa ovat mielestäni tähän mennessä parhaita.
Pitäisi kai joskus lukea koko sarja alkukielisenä, kun nyt on kokemus vain viimeisimmästä. Kyllä se vain on niin, että kaikkein paraskaan käännös ei aivan yllä alkuperäisen tasolle. Suomennoksessa minua häiritsee aika merkittävästi se nimien sekakielisyys, vaikka ymmärränkin, miksi Kapari on siihen päätynyt.
-
Sadulle on minusta lajityypillistä se, että satu on tiivistetty kertomus jostakin tietystä asiasta, sadussa ei luoda syviä henkilöhahmoja, vaan kerrotaan: tapahtui näin ja sitten tapahtui näin. Useimmiten sadussa on jokin opetus maailman luonteesta tai sitten ei ole. Mutta näkisin, että sadun ja tarinan ero on siinä, että tarina ei ole niin ohjelmallinen, yhteen asiaan keskittynyt. Lisäksi satu voi olla tyyten epäuskottava ja keinotekoinen. Sadussa se on sallittua, hyvälle tarinalle se on vahingollista.
Täten satua määritellen väitän, että Potterit ovat enemmän tarinaa kuin satua. Taiteilija kertoo valheen näyttääkseen totuuden, poliitikko kertoo totuuden näyttääkseen valheen, vai miten se nyt menikään.
-
Tottakai se on tarinan kannalta olennaista jne. mutta kyllä taisi tippa linssiin tulla kun Sirius kuoli. Puhumattakaan Dumbledoren kuolemasta. Se oli vain niin järkyttävä kokemus.
Please, ei juonipaljastuksia!!!
Siis onneksi olen jo lukenut nuo kirjat, mutta en halua sitä nyt uusimman kohdalla. Edellisessä tiesin, että joku kuolee, mutta en tiennyt, että se, joka siinä sitten kuolee (huomaa, etten sanonut nimeä..). Please, älkää paljastako liikaa, kun suomennokseen on kuitenkin vielä aikaa.
-
Minun määritelmäni sadulle on hieman toisenlainen; satu on satua ja tosi on totta. Kyllähän Jaakonkin määritelmä on ihan perusteltu ja pitää varmaankin paikkansa kirjallisuuden tyylien määritelmänä, mutta itse tarkoitin sadulla nimenomaan vastakohtaa todelle ja todellisuudelle. Samaan tapaan kuin useimmat tv-sarjat ja elokuvat ovat satua. Ehkäpä sitten parempi ja kattavampi sana olisi fiktio, tms., niin ei tule sekaannuksia!
-
Joo, ehkä meidän An-na pitäisi pistää peli poikki ettei mene saivarteluksi (taisi jo mennä :oops: ). Provosoin puolitahallani. Mielestäni ero todellisuutta ja totuutta tavoittelevan taiteen ja sitten keinotekoisen taiteen tahi viihteen välillä kannattaisi huomioida useammin. Siinä jaossa esimerkiksi Kauniit ja Rohkeat ja Aisopoksen eläinsadut jäävät samalle puolelle (keinotekoiset hahmot ja tilanteet luotu jotain tarinan ulkoista tarkoitusta silmällä pitäen).
-
Please, ei juonipaljastuksia!!!
Siis onneksi olen jo lukenut nuo kirjat, mutta en halua sitä nyt uusimman kohdalla. Edellisessä tiesin, että joku kuolee, mutta en tiennyt, että se, joka siinä sitten kuolee (huomaa, etten sanonut nimeä..). Please, älkää paljastako liikaa, kun suomennokseen on kuitenkin vielä aikaa.
No uudesta kirjasta ei tietenkään saa spoilata! Luulin, että kirjoista voisi vapaasti keskustella, kun ne jo aikoja sitten (Puoliverinen prinssi viime vuoden maaliskuussa) ovat suomeksikin ilmestyneet.
-
Please, ei juonipaljastuksia!!!
Siis onneksi olen jo lukenut nuo kirjat, mutta en halua sitä nyt uusimman kohdalla. Edellisessä tiesin, että joku kuolee, mutta en tiennyt, että se, joka siinä sitten kuolee (huomaa, etten sanonut nimeä..). Please, älkää paljastako liikaa, kun suomennokseen on kuitenkin vielä aikaa.
No uudesta kirjasta ei tietenkään saa spoilata! Luulin, että kirjoista voisi vapaasti keskustella, kun ne jo aikoja sitten (Puoliverinen prinssi viime vuoden maaliskuussa) ovat suomeksikin ilmestyneet.
Omasta puolestani nämä ovat jo vapaata riistaa. Siis sitä tarkoitin, että kun täällä nyt osa lukee sen englanninkielisen version, niin eivät kertoisi ennen suomennoksen ilmestymistä, mitä tapahtuu. ;)
-
No eihän nyt toki uudesta kirjasta lörpötellä :)
-
No eihän nyt toki uudesta kirjasta lörpötellä :)
Hyvä! ;) ;) ;)
-
Uuden Feeniksin kilta -elokuvan traileri löytyy Yahoosta (http://movies.yahoo.com/feature/harrypotterandtheorderofthephoenix.html). Mielipiteitä?
Ainakin upeaa Lontoo kuvaa löytyi. Ihan kutkuttava traileri, toivottavasti elokuva ei ole ihan mälsä, ainakin paljon varmaan on jouduttu tiivistämään.
-
Kyllä, mä ainakin tulin ihan fiiliksiin tosta trailerista, vaikken mikään erityinen Potter-elokuvien fani olekaan! Jotenkin vaan tuli mieleen se fantasiamaailma, mikä niissä kirjoissa ja elokuvissakin välillä on. Pitäisiköhän lukea taas kesällä kaikki kirjat läpi. Seiskaa on vaan pakko odottaa suomeksi, älkää paljastako englanninkielisestä mitään, jos luette (jahka se nyt ilmestyy)!
-
Ma taas en oo patkaakaan innoissani noista elokuvista. Kaks ekaa kavin kattoos ja ne oli ihan ok, mut nyt on kylla leffat kovin erilaisia kuin omat mielikuvat. Kirjoista sen sijaan oon sitakin innostuneempi. Aloitin sarjan lukemisen englanniksi ja se on kylla yllattavankin helppoa. Saas vaan nahda ehdinko lukea edelliset kirjat ennen ku vipa ilmestyy.
-
No nuo leffat on vähän mitä on. Omat mielikuvat ovat niin erialiset, että otan ne oikeastaan melko eri asiana jo lähtökohtaisestikin kuin kirjat.
Jason Isaacs sentäs tuossa uudessa esiintyy Luciuksena. Ihanuutta.
-
Viimeinen HP loppui äsken, oli aika mielettömät viimeiset sata sivua. Ei niin etten olisi lukenut kirjaa sopivassa mielentilassa, heräsin aamulla varhain heittämään Rheespun lentokentälle kuukaudeksi Unkariin ja sitten aikaisin auenneesta Prismasta kirja kouraan.
JKR kyllä osaa hommansa, ei kai muuta voi sanoa. Itkin ja nauroin hysteerisesti (useimmiten myös samanaikaisesti) mitä epätodennäköisimmille juonenkäänteille enkä päässyt lukemiselta edes ruokaa tekemään - koirat sentään piti käyttää.
Yksi pettymys kirjassa oli, se perinteinen kohtaus 9 3/4-laiturilla. En mene syvemmälle juonipaljastukseen, mutta kyllä vähän harmitti. Olisi jotain parempaa saanut Joanne siihen keksiä.
Mutta kyllä Deathly Hallows (saapa Kapari pienen pulman eteensä: kirjan sisällön oikea suhde ennakoituun suomalaiseen nimeen!) on mielestäni sarjan parhaimmistoa. Kimppuun, foorumilaiskollegat!
-
En lukenut Juden viestiä, koska en tiennyt, sisältääkö se juonipaljastuksia, en usko. Mutta esitän pyynnön: EI JUONIPALJASTUKSIA SEITSEMÄNNESTÄ KIRJASTA pienimmässäkään määrin. Ei sitten niin mitään. Jos haluaa siitä keskustella, on sille olemassa omat fooruminsa (esim. Vuotava Noidankattila). Itse aion odottaa suomenkielistä versiota, ja olla spoilaantumatta niin kuin onnistuin sekä viidennessä että kuudennessa kirjassa. En kuitenkaan haluaisi olla hyppäämättä tämän ketjun yli, joten sovittaisiinko, että täällä ei uudesta kirjasta keskusteltaisi ennen suomenkielisen ilmestymistä? No, toisaalta, jos haluan olla ylisuojeleva itseäni kohtaan, niin en siltikään taida lukea tätä ketjua enää :)
-
^ Kunnioitettakoon sitä toivetta.
Viidennentoista sivun kunniaksi tämäkin nyt lukkoon, ja jatkaa saa vol 2 -ketjussa, jahka sen perustaa.