En ole piispoja haastattanut, mutta tarkkaan kuuntelin, kun pääsin kuulemaan evp piispa Eero Huovista ja jo siksi kannatti maksaa itsensä kipeäksi niistä matkoista. Eli roikuin säännöllisesti niin lähellä että kuulin puheensa. Juttunsa kanssa.
Parhaiten muistan kuitenkin hänen huumoripläjäyksensä katolisen kirkon ja meidän ekumeniasta. Hän painelee siellä ehtoolliselle, ellei satu kulkemaan piispan paidassa, kuultuaan kerran, että ehtona on ” ankara, ahdistava synnintunto” jos on siis akuutti hätä eikä luterilaista nyt vain paikan päällä. Se on kuule minulla jokapäiväinen tila, hän oli sanonut ja meni kanssa. Tuo kyllä lohdutti, sillä ei hän edes vitsiä laskenut ilman todellisuuspohjaa.
Onhan se niin, että siitä kun ” yhteinen julistus vanhurskauttamisesta” saatiin, tultiin hyvin lähelle, en sitten tiedä pitääkö virkateologia nähdä niin tolkuttoman estävänä että ei mikään käy... Se vanhempi kiista, kuin ikinä mikään naisten pääsy pappisvirkaan.
Kerran oli violetissa paidassa ja menee Pietarinkirkossa messuun. Silloinhan osoitetaan, että ei ole communioon oikeutettu asettamalla oikea käsi vasemman olkapäälle, silloin messun toimittaja kohottaa maljaa siunaten sillä. No tulee piispan vuoro ja hän toimii kuten pitäisi tietää. Vastarannan kollega huitoo että pois, pois, kun tunnistaa asun. No johan nyt hyvä mies, siunaa siinä, Huovinen sanoo mutta kai yhteisellä kielellä.
Saarnoista olisi kannattanut kirjoittaa heti muistiinpanot. Ehkä ne antoivat vähäsen apulantaa tälle ei niin kukoistavalle uskolle.