Pyhä Jumala, täällä Leena. Olen niin pitkään ollut onnellinen kiitollinen erittäin hyvin ruokittu että hieman jo huolestuttaa, anteeksi vain, Jumala. Mutta kun tällainen seikka, että oikein ruokit mannallasi on varsin usein edeltänyt jotakin iskua, jota nyt vain elämä jakelee, niin tajuat kai, että minä rupean varustautumaan vaikkei siinä järkeä ole... Pyhä Jumala, anna minulle järkeä päähän sitä oikein käyttääkseni.
Pyhä Jumala, minä kiitän siitä että olen saanut pitää vanhempani ja välit sen kun paranevat. Pyhä Jumala, kiitos maailman parhaasta sisaresta, ja kun sain vähän niinkuin veljen siinä oheen, ja äärettömästi kiitoksia Mette-Maariasta, Maijusta, Minervasta ja Matista. Sinä olet minua vienyt milloin tuleen, milloin veteen, eikä minun käynyt kuinkaan, sitä minä ihmettelen, Pyhä Jumala. Minä olin vakuuttunut, että käy huonommin kuin huonosti.
Kiitos siitä, että tutustutit minut Dosenttiin. Ja kiitos siitä miten herännäisyydestä löytyi minulle sija ja matkatovereita niinkuin tiedät, sitä ei pitäisi yksin vaeltajakaan, vaan seurakunnassasi, ja kirkossasi. Ja kiitos siitä lystikkäisyydestä, että valmistit minun tieni tänne jo sukupolvia ennen, että ne äidin veisaavat virret olikin Siionin virsiä, ja että hän löysi enonsa Siionin virret, niin että tämä tuttuus näyttäytyy aika perityltä.
Kiitos tästäkin sairaudesta vaikken minä näe mitään järkeä ajoituksessa.
Kiitos ylipäänsä sairaudesta. Yksi ortodoksi-isä minulle sanoi että se on ankara opettaja, ja olihan se keljua
ettei minun vanhempani saaneet tervettä esikoista, kuule, hyvä Jumala. Mutta jos se sitten piti suorittaa, se laajennettu oppimäärä, heidänkin.
Kiitos kovasti siitä että maassa on kelpo routa, tulee hyvä talvi. Kiitos noin talvea ajatellen, että se H2O on kiinteässä olomuodossa valkoisista valkoisin, ihan jumalanvaökoinen, pikkuisen sinistä minä luin, silloin tulee valkoinen. Vie vain se loppumatka, minä enää pyytäisin. Minä en ole koskaan nähnyt semmoista luntavalkeampaa valkeaa, kuin sitten kai, auta perille.
