Tulkinnoista tulee aina vahvasti esiin eräs seikka; ei omin voimin, töin ja toimin...josta minä iloitsen körttiläisyydessä.
Juttelin tässä taannoin - taisi olla viime viikolla - erään jo vuosia uskonnollisuuden piirissä olleen henkilön kanssa.
Hän kertoi puhelimessa, että körttiläisyydessä hänen mielestään hienointa on se, että saa tehdä mitä haluaa (=hyvää taikka pahaa) ja armo kattaa kaiken.
Ei tarvitse enää yrittää vältellä syntiä, vaan voi olla oma itsensä ja tehdä, mitä huvittaa.
Hän on kertonut, että helvetti tosin välillä pelottaa, mutta tuon kaiken kattavan armon kautta hän nähdäkseni yrittää tuosta helvetin pelosta irtautua.
On tainnut ainakin osittain jo onnistuakin tuosta pelosta eroon. Ajanoloon päässee varmaan kokonansa siitä eroon, kunhan tottuu tuohon armoon.
Hän on ollut vasta jonkinaikaa körttiläisyyden vaikutuspiirissä ja ei aio kait kulumallakaan siitä enää pois lähteä, koska on tehnyt tuon uuden löydön: armon.
Hyvin osaa kaveri jo omaa huonouttaan korostaa ja sitä, että hän saa tehdä mitä haluaa, eikä hänen tarvitse kantaa siitä omantunnon tuskia.
Jospa tuo kaveri saisi minutkin käännytettyä, niin omakin elämäni helpottaisi, koska tuo helvetti aina silloin tällöin vähän kaivertaa mieltäni.
