OOOhops, onpas Leena ollut kiihkeä joskus toistakymmentä vuotta taapäin, Muistan kyllä ne ajat.
Ilahduin kohdatessani vanhan tuttavani Dietricus Docens eksokörtin, totta kyllä.
Ihmisyys? mysteeritapaus, joka kätkeytyy syvemmälle hämärään mitä lähemmäs sen ymmärtämistä pyrin. En osaa filosofiaa.
Katsellessani sen aikaisen leenan silmälasien läpi ja nykyisten, mietin onko ihmisyys funktio. "Jostakin syttyy kipinä. Se tulee -- mistä? Minne se katosi?" Jotain tällaista Risto Santala kysyi seitsenvuotiaan poikansa kuolinvuoteen vierellä.
Huomaan ponnistelleeni kohti ajatusta, joka on varmasti tuttu. Ihmisyys on jotakin
toista varten ---eikä puu pala yksin. Me olemme liekki pimeässä, emme tuhotaksemme, vaan valaistaksemme ja näyttääksemme tietä eteenpäin, niille jotka tänne jäävät meidän lähtiessämme.
Pieni Ismo, joka näin kuoltuaankin puhuu, olisi kahdenkymmenen vuoden kuluttua todennäköisesti voitu pelastaa elämälle. Siitä syystä, että ihmiskunnan yhteiset ponnistelut ovat tuoneet ulottuvillemme uusia mahdollisuuksia hoitaa ja auttaa.
....................
Olenpas tänään runollisella päällä. No, vielä tarvittaisiin kontrollitutkimuksia terveyskeskuksessa mutta se on aivan tukossa eikä netti pelaa, pitää mennä ten yksityisesti ne otattamaan, onneksi hyvin ystävällinen lääkäri ne järjesti ja kertoi taksankin. Hinta hieman hirvittää, r
hkä
isä vippaa....
Olen ilmeisesti toipumassa munuaistulehduksesta ja vajaatiminnasta, koska nykyään osataan se diagnosoida --- vaikka taivas mitä sähläystä paperien perusteella se tutkiminen ja ihmetteleminen muuan perjantai-iltapäiänä (loistavaa) näkyy olleen täällämain muuan poliklinikalla. Ne uurastivat ja takuullA väsyneinä kunnes saivat j o t a i n tolkkua.... Ja kaksi hyvää ystävää täällä totesi, että oisko ihan pakko saada tänne ambulanssi...
Sellaista on, kun tuli ei tuhoa, vaan valaisee, Kiitos niille siellä Haartmannissa.
