Ketjun ohi näytän, millaisen jenkan sanoitin Riitta-mummin tyttären kriikunoista:
Päijännettä verrata ei voine järveen muuhun.
Kanavalla Vääksyn saadaan herkkupalat suuhun.
Punaisia kriikunoita kasvaa tytön puuhun
ja sieltä niitä ravistella joutaakin.
Syksyisillä markkinoilla onhan hupilupa,
tyttärellä naapurina kun on Jenkkatupa.
Lapikasta lattiaan on siellä lyödä hupa.
Sen sen lisäpotkun sieltä moni noutaakin.
Sävel menee näin, jos joku tajuaa tästä jotain:
G /d.d:d.m|r.r:r.m/d.d:m.m|s:s/f.f:f.r|t,.t,:l,.s,/d.d:m.m|s:s/
d.d:d.m|r.r:r.m/d.d:m.m|s:s.s/f.f:f.r|t,.s,:l,.t,/d:d|d:-//