Oikeastaan, olen pahoillani, että läsnäoloni on ollut koko ajan teille lähes sietämätön. En ole tarkoittanut pahoittaa kenenkään mieltä. Luulen, että olen suurin pirtein aina pystynyt olemaan täällä sekä rehellinen että kohtelias. Se on tietysti yhden tekevä teille kaikille. On ehkä joku poikkeus, ehkä se ainoa täällä, jonka kanssa olen vaihtanut ajatuksia henkilökohtaisesti kesäjuhlissa. Se puhuu paljon minun puolestani se, että se yksi ainoa täällä, jonka olen tavannut, pitää minua ystävänä. Se ainoa, joka tuntee minua, ei koe minua hirvittävänä häiriötekijänä niin kuin muut, jotka eivät ole tavannut henkilökohtaisesti. Toivottavasti en tule tapaamaan ketään muuta, koska inhonne saattaisi hälventyä ja menettäisitte tilaisuutta käyttäytyä rehellisen huonosti. Olisi sääli, jos rehellisyys pakottaisi teitä kohtelemaan minua kohteliaasti.
Luultavasti, Seppos ei ole samaa mieltä kansanne, vaikkei ole tavannut minua, kun kerran hän on laittanut Siioninvirsikäännökseni tänne pysyvästi nähtäväksi, vaikka hän on varmaan tietoinen siitä, että se ärsyttää teitä suuresti. En tosiaankaan nähnyt vaivaa niiden kääntämiseen siksi, että halusin ärsyttää teitä. Löysin ne eräästä kylästä, ihastuin niihin, ja siksi käänsin ne. Ihan vilpittömästi luulin, että joku, ehkä monikin, ilahtuisi siitä, eikä tullut mieleenkään, että se pahoittaisi kenenkään mielen. Pyydän anteeksi. Ei tosiaan ollut tarkoitus.
Nyt kun ymmärrän teitä lopultakin, en pysty suuttumaan. On pikemmin säälittävä. Säälini tietystä raivostuttaa teitä vielä enemmän. Sille en voi mitään.
