Välikommentti.
Minusta on aina ollut omituista, että miehet ottavat niin voimakkasti kantaa kysymykseen, joka liittyy naisen ruumiiseen. Siis mielipiteitähän saa olla, mutta monet miehet olisivat valmiita tekemään aborttiasioissa päätöksiä ilman, että ovat kuulleet yhdenkään naisen mielipidettä interventiosta, joka kohdistuu aina naisen (eikä koskaan miehen!) ruumiiseen.
Miettikääpä muuten: ennen kuin keksittiin ne mainiot apteekin raskaustestit, monet raskaudet kävivät ilmi vasta kestettyään useampia viikkoja. Kun nainen huomasi olevansa raskaana, lapsi oli jo pitkälle kehittynyt. Naisten ei tarvinnut miettiä, mikä olisi heidän suhteensa neljän päivän ikäiseen solumassaan, josta ehkä saattaa kehittyä erkki tai liisa muutamien kuukausien kuluessa. Miettikääpä myös tätä: luonnostaan osa hedelmöittyneistä munasoluista ei kiinnity kohtuun tai abortoituu muutamien päivien tai viikkojen kuluessa. Jokainen hedelmöittynyt munasolu ei siis saa elää niin pitkälle, että se syntyisi lapsena. Muun muassa näistä syistä en osaa nähdä esimerkiksi jälkiehkäisyä kovin kummallisena toimenpiteenä. Pidän hyvänä käytäntöä, jossa nainen saa valita abortin tietyissä aikarajoissa (keskusteltuaan asiasta ja kuultuaan muista mahdollisuuksista).
Vaarana näen sen, että ihmiset alkavat pitää aborttia ja jälkiehkäisyä pelkästään lääketieteellisinä toimenpiteinä (vähän samaan tapaan kuin kitarisaleikkausta). Siis sellaisina toimenpiteinä, joihin ei liity sen kummempaa moraalista pohdintaa tai oman elämän tarkastelua. Tosin ymmärtääkseni monille naisille omalle kohdalle osuva ei-toivottu raskaus ei ole pikku juttu, joten tämä vaara vaanii lähinnä yleisissä keskusteluissa, joissa puhuvat miehet ja naiset, joilla ei välttämättä ole omaa kokemusta asiasta. Tästäkin syystä kannatan melko sallivaa aborttikäytäntöä, sillä luotan siihen, että asianosaiset naiset tuntevat vastuunsa.