Armeijapäiväkirja

[PekkaV]

Kävin armeijan Savon Prikaatissa. Olen vänrikki. Krh. Yhdessä kertausharjoituksessa olen ollut. Se kesti kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko oli teoriaa, toinen maastossa.
Sain kutsun viime vuonna RUK:n vuosijuhlaan, mutta yrityksistäni huolimatta en päässyt.
Kunnioitan Mannerheimia, jonka äitini on nähnyt silloin, kun Päämaja oli Mikkelissä, ehkä useampiakin kertoja Marskin kävellessä Seurahuoneelle lounaalle, äitini Tipulaan, Tyttölyseoon.
Jos minulle tulee vaikeita paikkoja elämässä, totean, että olen ollut vaikeammassakin paikassa. Ajattelen silloin - ja sanonkin, jos on tilaisuus – sotaharjoitusta, jossa univajeisena vedin täydessä lastissa olevaa ahkiota puolimetrisessä nuoskalumessa.
Yksi armeijakaverini asuu samalla paikkakunnalla.

[Penanpoika]

Minä astun palvelukseen ensi kuun erässä.

Katsotaan mitä haasteita asetetaan eteen.

[m.k]

Ikkään ei ole kyllä näin julumetusti jurppinu ku armeijassa, vaan alakaapa olla kassuaamut vähissä (4)... En kyllä turhempaan olis voinut 6 kuukautta elämästäni käyttää, vaan ompahan tuokin käyty, eikä taatusti v*tuta siviilissä juuri mikään tämän jälkeen.

[Salis]

Ikkään ei ole kyllä näin julumetusti jurppinu ku armeijassa, vaan alakaapa olla kassuaamut vähissä (4)... En kyllä turhempaan olis voinut 6 kuukautta elämästäni käyttää, vaan ompahan tuokin käyty, eikä taatusti v*tuta siviilissä juuri mikään tämän jälkeen.

Nuori mies purnaa ihan turhaan. Armeijassa on kysymys isänmaamme puolustamisesta.

[m.k]

Ikkään ei ole kyllä näin julumetusti jurppinu ku armeijassa, vaan alakaapa olla kassuaamut vähissä (4)... En kyllä turhempaan olis voinut 6 kuukautta elämästäni käyttää, vaan ompahan tuokin käyty, eikä taatusti v*tuta siviilissä juuri mikään tämän jälkeen.

Nuori mies purnaa ihan turhaan. Armeijassa on kysymys isänmaamme puolustamisesta.

No jaa. Ampua osasin jo ennen inttiä sen minkä osaan, en oppinut. Nuotion olen osannut tehdä niin kauan kuin muistan, intissä kyllä useimmiten esson kiehiset ollu apuna kun ei viitsi tuheltaa märkien puitten kanssa. Ensimmäistäkään kunnon taistelutilannetta ei oman palvelukseni varrelle sattunut, istuskelin telakuorma-autossa ja pyörittelin peukaloita, kun muut "taistelu"vaiheessa käppäilivät metsässä 15-20 kilsaa päivän aikana. Varmasti oppi jotakin siinä, nimittäin sen että Nokian saappaissa on aina enemmän reikiä kuin se yksi mistä jalka saappaaseen sujautetaan. Miljoonan euron harjoituksessa pystyteltiin telttoja pahasille paikoille, syötiin ja nukuttiin huonosti ja käppäiltiin metsässä, kuskit istuskelivat. Mielekästä tekemistä kyllä yritettiin itse sitten järjestää, oltaisiin käyty hieman kiusaamassa vastustajia, vaan kun ei omatkaan kouluttajat tienneet (!) muuta kuin sen, että jossakin 30 kilsan päässä majoittuvat. Ainoa uusi asia, minkä armeijassa opin, oli tekalla ajaminen. Suhteellisen kyseenalainen taito tuokin, eikä moisen takia minusta puolta vuotta kannattaisi armeijassa olla. Meneehän tuo armeijakin, mutta enemmän olisi hyötyä pyöritellä niitä peukaloita vaikka työpaikalla...

[An-na]

M.k sivariin jos haluaisi peukaloita töissä pyöritellä intin sijasta

Ei vaan, olen hieman hämmentynyt, ettet m.k halunnut pidempään (AUK, RUK) intissä olla! Luulisi sinulla jos jollakin olevan asennetta sellaiseen!

[Soopeli]

Monet (erityisesti sivarit) tuntuu hehkuttavan intin tarpeettomuutta sillä, että kun on jo ennestään niin monitaitoinen ja kypsä ihminen, ei intissä opi enää mitään uutta. Ehkä se onkin asenteesta kiinni; jos on sillä mielellä siellä, että pottu vieköön mitä hommaa, ja laskee aamuja, niin ei siitä varmaan saakaan niin paljon irti kuin jos yrittäisi ottaa hyödyn irti parhaalla mahdollisella tavalla. Monet hyödyllisiksi väitetyt puolet intissä olivat propagandaa, mutta paljon sellaista hyötyä oli, jonka huomasi vasta siviilissä. Henk.koht. tärkein hyöty oli ehkä se, että aina voi tosiaan muistella inttiä ja todeta, että harvoin yhtä kurjia ja potuttavia kokemuksia tulee arkielämässä vastaan kuin siellä.
Ja onhan se mukava juttu, kun kyseinen urakka on suoritettu ja takanapäin. Saa myhäillä rauhassa, kun tietää, ettei tarvi enää lähteä metsään tetsailemaan

[Salis]

Monet (erityisesti sivarit) tuntuu hehkuttavan intin tarpeettomuutta sillä, että kun on jo ennestään niin monitaitoinen ja kypsä ihminen, ei intissä opi enää mitään uutta.

Sivareiden suhtautuminen isänmaahan on hieman erilainen kuin enemmistöllä suomalaisista. He uskovat kansallisen historian vastaisesti siihen, että voimme puolustaa maamme koskemattomuuttamme aseettomasti. Lähihistoriasta ei ole otettu oppia tai ei haluta ottaa oppia tai ollaan niin idealisteja ettei maailman realiteetteja ymmärretä.

Armeijassa oppii puolustamaan aseellisesti isänmaata. Ja kun se oppii, saa paljon lisää osaamista, jota saatetaan tulevaisuudessa tarvita vaikkei sellaista toivoisikaan. Onhan asevelvollisuuden suorittaminen pottumaista, mutta niin on tarkoituskin. Sodassa kun on vielä pottumaisempaa. Pitkän rauhan ajan olot ovat vierannuttaneet etenkin monet nuoret ajattelemaan, ettei Suomi tarvitse aseellista puolustusta.

[m.k]

M.k sivariin jos haluaisi peukaloita töissä pyöritellä intin sijasta

Ei vaan, olen hieman hämmentynyt, ettet m.k halunnut pidempään (AUK, RUK) intissä olla! Luulisi sinulla jos jollakin olevan asennetta sellaiseen!

Joku jo pelit-lehden foorumilla mahtoi todeta, että RUK:n käymisellä on työpaikan saamisessa yhtä paljon merkitystä kuin penkkipunnerrustuloksella... Ei vaan, ihan tosi. Joskus p-kaudella olin vielä kahden vaiheilla, lähteäkkö aukiin ja mahdollisesti rukiin vai ei. Siinä sitä sitten ajan oloon kyllä alkoi kyrsiä siihen malliin koko touhu, että ei kyllä vuodeksi olisi meikäläisestä. Näin jälkikäteen ajatellen täytyy todeta, että melkoisen fiksu veto olikin tämä 6 kuukauden palvelus, enempää tuollaista turhanpäiväistä pööpöilyä ei olisi jaksanutkaan. Tuota johtajien touhuamista kun katselee, niin ainut asia mitä he itsenäisesti johtavat, on se että päättävät ruuanjakajat leirillä. Aivan höpöhommaa kyllä käsittääkseni koko johtajakoulutus näin äkkiseltään, kyllä tuolla meillä ainakin 75% aukin ja rukin käyneistä on sellaisia "johtajia", että ei kyllä oikein hommaan sovellu...

Minusta pienillä muutoksilla omaankin inttiin olisi saanut huomattavasti lisää haastetta ja todentuntua. Oikeat taistelut loistavat poissaolollaan täydellisesti, kuten jo aikaisemmin sanoin. Se on kyllä bonusta intin jälkeen, että yhtä surkeisiin hommiin ei kertakaikkiaan VOI joutua missään tilanteessa. Aina vaan jaksaa ihmetyttää, mistä ilmaantuu sellainen vatipää, joka käy korkeakoulun päästäkseen skappariksi ja tienaamaan alta kaks tonnia kuussa. Henk. koht. ennemmin kyllä ajaisin bussia ja tienaisin paremmin kuin touhuaisin kouluttajana armeijassa, mutta onhan se toki hienoa että joillakin oikeasti mielikuvituksen puute on edennyt niin pitkälle ettei oikeasti mitään muuta työtä keksi kuin upseerin...

[Salis]

Aina vaan jaksaa ihmetyttää, mistä ilmaantuu sellainen vatipää, joka käy korkeakoulun päästäkseen skappariksi ja tienaamaan alta kaks tonnia kuussa. Henk. koht. ennemmin kyllä ajaisin bussia ja tienaisin paremmin kuin touhuaisin kouluttajana armeijassa, mutta onhan se toki hienoa että joillakin oikeasti mielikuvituksen puute on edennyt niin pitkälle ettei oikeasti mitään muuta työtä keksi kuin upseerin...

Armeija tarvitsee ammattisotilaita. Upseerit käyvät sotakorkeakoulun. Monet suorittavat siinä sivussa muunkin korkeakoulututkinnon. Alkupalkka ei ole kovinkaan hyvä, mutta palkkaan kuuluu kaikenlaisia lisiä. Palkka kasvaa ylennysten myötä varsin hyvin. Jos on hyvä lukiokoulutuspohja ja erinomaiset arvosanat sotakorkeakoulusta, etenee nopeasti virka-asteikolla. Kaikki upseerit eivät toimi kouluttajina vaan joukossa on myös strategisteja ja tutkijoita. Ovat muuten usein parempia kuin yliopiston tutkimuslaitosten tutkijat.

[Liisa]

Kuulostaa nyt vähän siltä, ettei m.k kaikesta huolimatta tiedä mistä puhuu. Suuret on puheet, mutta sisältö jälleen heikko.
Todellakaan en voi nyt itsekään väittää tietäväni, mutta kyllä nyt tuntuu, että m.k yleistät aika heikolla otannalla.
- Kumma juttu, jos oma palvelusaikasi oli noin vähäsisältöistä, eikä taisteluita vastaan tullut.
- Voi sitä upseeri tykätäkin työstään. Eikä sitä silti välttämättä ole idiootti. Persoonia on erilaisia, hommia on erilaisia. Tiedä sitten kuinka poikkeukselliseen porukkaan sinä törmäsit, ja miksi.
- Peruspalkkojen päälle tienaa käsittääkseni helposti aika hyvät lisät (mm. leirivuorokausista).

[seppos]

Kuulostaa nyt vähän siltä, ettei m.k kaikesta huolimatta tiedä mistä puhuu. Suuret on puheet, mutta sisältö jälleen heikko.
Todellakaan en voi nyt itsekään väittää tietäväni, mutta kyllä nyt tuntuu, että m.k yleistät aika heikolla otannalla.
- Kumma juttu, jos oma palvelusaikasi oli noin vähäsisältöistä, eikä taisteluita vastaan tullut.
- Voi sitä upseeri tykätäkin työstään. Eikä sitä silti välttämättä ole idiootti. Persoonia on erilaisia, hommia on erilaisia. Tiedä sitten kuinka poikkeukselliseen porukkaan sinä törmäsit, ja miksi.
- Peruspalkkojen päälle tienaa käsittääkseni helposti aika hyvät lisät (mm. leirivuorokausista).

En kauheasti kommentoi, kun itse on yhden yön kasarmissa nukkunut ja senkin yli 40v.n iässä. Kelpoisuusluokalla C8b ei rauhan aikana joudu palvelukseen, mutta kompensaatioksi rivitalon seinänaapurina asuu Pertti Salminen kenr majuri ja sotakorkean rehtori, joten keskimäärin on ihan hyvin.

Minusta M.K:n asenne oli hiukan kypsymätön ja kuusi kuukautta lisää olisi tehnyt hyvää.

[Kristian]

- Kumma juttu, jos oma palvelusaikasi oli noin vähäsisältöistä, eikä taisteluita vastaan tullut.

Itse voin vahvistaa tämän osan m.k.:n sanomisista todeksi, sillä kuljettajilla on joskus leireillä vähän tekemistä, heitä kun ei oikein viitsi taisteluvaiheeseenkaan ottaa, koska se saattaa kestää niin pitkään, että jokin "kuskikeikka" menee ohi. Lisäksi varosäännösten yms. nojalla joidenkin kuskien on oltava päivystämässä yms.

Nimimerkki: itsekin teka-/c-kuski

[Mörtti-57]

Mulle kaas tua armeija -74 ei ollu mikään autuus. Epäsotilaallisena luantehena tua herroottelu ja pokkuroonti ei sopinu mun kuasihin. Pari viikkoa ku olin ollu, fundeerasin, notta täältä pitää lähtiä kunnialla, lyhyymmällä kaavalla ja nii pyriin lääkintämiäheksi.
Tua armeijjan aivottumuus tekemises miähistö pualella on yhtä turhauttavaa, ku Vaalimaan rekkajonotus kuskiilla. Jos sotaherrat viäläki hälys makuuttaa miähiä märiäs mettäs tuntikausia, muka orottamas irästä tulevaa hyäkkäystä, nii kaikki on ku ennenki.. Leirien erellä sairaalahan oli aina tunkua. Kuumemittareita viriteltihin naputtamalla ja jokku söivät tupakkia kuumehen aikahansaamiseksi ym. Pahimmat lusmut paisutti raajojaan lyämällä niitä märiän rätin pehemustamalla kapulalla!
Siviilipalavelusmiästenkin olis paree tulla hyätyhommista armeijjahan huutamahan SARRJJAA! SARRJJAA! Seleviääsivät 13kk sijasta 6kk:lla.

[Salis]

Itse voin vahvistaa tämän osan m.k.:n sanomisista todeksi, sillä kuljettajilla on joskus leireillä vähän tekemistä, heitä kun ei oikein viitsi taisteluvaiheeseenkaan ottaa, koska se saattaa kestää niin pitkään, että jokin "kuskikeikka" menee ohi. Lisäksi varosäännösten yms. nojalla joidenkin kuskien on oltava päivystämässä yms. Nimimerkki: itsekin teka-/c-kuski

Olen sotilaalliselta koulutukseltani rannikkojääkäri. On pakko todeta, että joukko-osastossamme oli jatkuvia taisteluharjoituksia ja lisäksi maihinnousuesityksiä ulkomaisille sotilastarkkailijoille. Oli maihinnousuja mm. Hangon rannikolle, saariin, saarien valtauksia, mutta myös pitkiä polkupyörämarsseja maihinnousujen jälkeen. Sotilaskoulutus oli niin kovaa, että yleensä porukka ei jaksanut sotkuunkaan lähteä illalla palveluksen jälkeen. Alokasvaiheen jälkeen kunto oli niin hyvä, että RAUK ja RUK tuntuivat leikiltä. Tiedän myös, että Lapin rajajääkäreiden ja laskuvarjojääkäreiden koulutus on fyysisesti kovaa ja henkisesti rassaavaa.

Jos siis haluaa kovan sotilaskoulutuksen, siihen pitää pyytää ja useimmiten myös pyrkiä.