Mutta mitä varten tämä vaivan- ja velanalainen tila on niin edullinen? Se on sentähden, että vaivattu ja velanalainen ja hänen päämiehensä pääsevät siinä niin lähelle toisiansa. Ne tulevat olemaan yhdessä. Ja siinä syntinen nauttii jokahetkistä syntien anteeksiantamista Kristuksessa - joka on kaikkein ihanin asia maailmassa, mitä olla taitaa. Tästä ei raukka ole itse hetikään aina tietoinen, mutta niin se on. Sen Kristus itse todistaa vuorisaarnansa alussa, kun Hän lausuu: "Autuaat ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen" - ja luettelee, mitä etuja siitä on: ovat siveät, ovat rauhantekijät nämä tämänmieliset ihmiset. Niistä koituu rauhantekijöitä ja maan suoloja. Se on senkaltainen asia juuri, ettei silloin kerkiä niin paljon tuomioita langettamaan toisista, kun on itsellä kylliksi velkaa. Mutta sillä, jolla ei ole velkaa, ei ole hengellisesti köyhä ja murheellinen, sillä on tuomion mieli toisia vastaan. Sen aika menee siinä, josta elämän Herra sanoo: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja taas sanoo: "Joka itsensä tuomitsee, ei häntä ensinkään tuomita."

Juho Malkamäki

Synnintunnustuksen sanoin olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen, isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnen. Turhahan siinä on ruveta yksilöimään syntejä. Ainakin se on turhaa, että listaisi niitä syntejä, mitä muut ovat tehneet, mutta itse ei ole. Pelkästään laiminlyöntien syntilista on pitkä. Juho Malkamäki puhui vaivan- ja velanalaisuudesta, josta herännyt ihminen ei pääse irti. Hän puhui myös siitä, että Jeesus on vain vaivan- ja velanalaisten Herra.

Taikka: "Rahat loppuu, tarttisin lisää helpolla tavalla, ja tuo teidän duuni kuulostaa juuri siltä mikä olisi minulle helpointa ja luontevinta."     Tuo ainakin olisi rehellistä.

Herännäisyyteen kuuluu murhe omista synneistä ja usko siihen, että Kristus on nimenomaan murheellisten ja syntisten pelastaja.

Oikein tai väärin, kunhan rahat käärin sanoi Roope Ankka.

Monenlaista julistusta sitä kuulee ja monenlaista tulkintaa Raamatusta.

Muistan ikuisesti kun kerran istuin jossain seurakunnan penkillä ja sinne tuli joku saarnaaja jostain pakolaisleiriltä Afrikasta, jossa oli kaikenlaista puutetta ja nälkää ja kuolemaan ja ties mitä, öö nö sortoa väkivaltaa ja ties siis mitä.
-Tämä saarnaaja sieltä niin kovasti ihmetteli meidän seurakunnan ja kristittyjen touhua yleensäkin Euroopassa.
Hän erityisesti ihmetteli miksi me riidellään ja miksi on niin paljon eripuraa ja erityisesti armahtamattomuutta ja kovasydämisyyttä.

Jotenkin on kuva Jeesuksesta hämärtynyt kristittyjen kohdalla.
Nähdään uhkaa tossa opissa ja porukassa ja tossa puheessa tai saarnassa ja siinä ja siinä opissa.
Jeesus rukoili että he yhtä olisivat, mutta kuva Jeesuksesta on muuttunut ihan oudoksi.

Syvää hengenyhteyttä olen kokenut matkoillani ympäri maailmaa, milloin katolilaisten milloin luterilaisten milloin jopa helluntailaisten keskeltä.
Uskoa voi löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista.