On aina kiva tavata tavallisia ihmisiä, kun tulkitsee taidetta.
Varsinkin lapset ovat kaikista parhaita ja rehellisimpiä tulkitsemaan taidetta, esineitä, tauluja ja esityksiä ynnä jotain.
Mua jotenkin siunaa kun joku sanoo eikö olekkin hienot värit tässä postikortissa tai jossain.
Se aina laittaa ajattelemaan sitä henkilöä ja kohdetta josta hän puhuu ja se avaa uusia näkökulmia siitä teoksesta.
Ikävää että boheemit on tällä foorumilla lytätty, mutta jotain kai sekin kertoo
