Minua vaivaa pahuksesti se mitä kirjoitin aamummalla tuonne toiselle saitille. Kunnioittaakseni Vaivatun Sielun oikeutettua toivomusta olla kaaostamatta teemasta käytävää keskustelua, jatkan tähän.
On merkillistä, miten joskus välit eivät sotkeudu ollenkaan, vaikka mielipiteenvaihto on miten kipakkaa. Itse ihmettelen sitäkin millä täällä aloitin: Kelpo tappelu sosiaalipolitiikasta muuan nimimerkin kanssa ja koko ajan hän on mielestäni oikeinkin ookoo. Ja kun näin on usein.
Ihan kuin olisi jokin raja jota toivoisi kunnioitettavan: Yksityisyys. Jos omaa henkilöä, ammattia ja tekemisiä nälvitään, on aika mahdotonta enää erottaa ihmistä ja hänen "mielipidettään" toisistaan - asenteestahan on kysymys.
Ja siihen kuuluu myös se, ettei nyt räiskittäisi
yksityisyyden piiriin kuuluvia, erittäin intiimejä asioita, vaikka ne eivät koskettaisi itseä. Seksuaalisuus on eräs näistä. On vaikea erottaa ihmistä ja hänen mielipidettään, jos hän koko olemuksellaan asettuu kannalle, josta itse on joutunut oppimaan kai sitten liikaa. Taitaa olla jälleen niin: Nyt on kyse asenteesta, josta onkin jo vaikeampaa keskustella kuin mielipiteestä jos kovasti kiivastellaan. Jostakin syystä homomyönteisyys on täällä pysynyt rauhallisempana - olisiko syynä sitten se että katsotaan matkan päästä ja uskalletaan heteroina sanoa ainakin: En tiedä. Vain sen tiedän ettei näillä asioillka ole leikkiminen. Julmuus väöhemmistöjä kohtaan on ainakin näkynyt - kauhistuttavassa mitassa.
Kolmas jolla tasavarmasti saa toiset ainakin pahoilleen on sen julistaminen kuka täällä on "suolaa" ja "valoa". Saattaa ollakin. Saatan jopa olla siitä samaa mieltä. Mutten sitten enää kun aletaan vaatia "kannanottoja esiin", ilmoittaudutaan itse "suolaksi" ja "valoksi", tai ruvetaan kaivamaan poteroita. Raamattiu taitaa olla yllättävän pyhä monelle? Voin kertoa ainoastaan sen mitä siitä olen selville ottanut tai penkonut, en enää ilmoittaa sitä, että joku toinen on tulkinnassaan ehdottoman väärässä.
Tässä kai alkaa ihminen ja mielipide liukua päällekkäin - hyvä olisi, jos ei. Mutta mitä tuohon haastamiseen tulee, ajattelen kyllä Getsemanen rukousta: Pidä heidät yhdessä, Isä, anna heidän olla yhtä.