Kokemuksia lestadiolaisista

[Kalistaja]

Saliksen vastineesta viisveisaajalle ihan äsken tämän foorumimme toisessa ketjussa sai minut lopullisesti kirjoittamaan otsikon, joka tuossa yllä on nähtävissä.

   Aloitan omalla kokemuksellani: Elettiin 1970-lukua. Asuin tuolloin Nivalassa. Yhtenä sunnuntaina kirkonmenojen yhteydessä olin kirkon sakastissa sekä isäni ( pappi ) että oman tehtäväni ( kirkon opas ) vuoksi. Saarnavuorossa kirkossa oli lestadiolainen kansanopistonjohtaja ja pappi, ankaran oloinen kolmentoista lapsen isä. Kyseinen pappi rupesi sättimään minua pitkästä tukastani ( oletan myös, ettei muodikas vaaleansininen mokkanahkatakki, tätini tekemä ) ollut hänelle mieleen. Kyseinen lestadiolaispappi sätkätti tukastani, huusi ja käski minun välittömästi mennä leikkauttamaan se pois. Olin ällikällä lyöty. Kukaan ei ollut koskaan tuota ennen - eikä ole ollut tuon tapauksen jälkeen - ollut niin "riemastunut" hiuksistani.

   Kerron kohta toisen tapauksen, Nivalasta sekin... Kunhan jotkut muut kertovat kokemuksistaan ensin. Sananvapauden ja monipuolisuuden nimissä tässä pitää olla muutakin kuin Kalistajan kalistelua.

[Liisa]

Sananvapautta sopii harjoittaa kuitenkin vaan siinä määrin, ettei tyystin pelkäksi haukkumiseksi mene. Yritetään ne huonot kokemuksetkin jotenkin kuitenkin asiallisesti esittää. (Kyllä, täällä ei ole 100% sananvapautta. Mutta kukinhan on vapaa kirjoittamaan omalla julkaisualustallaan 100% vapaasti. Tosin siihenkin sanelee toki laki omansa.) Körttifoorumin säännöissäkin muiden uskonliikkeiden kunnioittamisesta on yritetty muistuttaa.

Olisi hyvä kuulla siis jokin positiivinenkin sana... On meillä körteilläkin toki huonot puolemme ja yksilöinä meistäkin on jokainen tehnyt törkeyksiä. Onneksi vaan körttiläisyys ei näy niin selvästi päälle päin, että niistä koko Suomen körttiläissakki tulisi leimatuksi.

[Kalistaja]

Liisa: otsikkona on kokemuksia lestadiolaista. Ei siinä lue esimerkiksi k i e l t e i s i ä kokemuksia... Hyvänen aika: jos joku on kokenut runsaasti ihania hetkiä lestadiolaisten parissa, niin siitä vaan sanat suihkimaan. Ilokseni tuommoista luen. Jokainen kertokoon sitä mitä nähnyt ja kokenut on.  Itse asiassa toivon, että joku lestadiolainen tulee tänne kertomaan omalta kannaltaan jotain tai antamaan vastineen johonkin mahdollisesti - ja toivottavasti - esille tulevaan asiaan.
 :wink:

[Liisa]

Jep, ihan totta. Aavistelin vaan, että tästä voi huonoa seurata - perinteisesti kun on tavannut kuulla körttien suusta täällä enimmäkseen niitä huonoja kokemuksia, millä tämäkin ketju alkoi. Se oli ikään kuin ennakkovaroitukseksi, mutta toivottavasti turha.

Ja teki myös mieli huomauttaa tuosta sananvapausharhasta... Sananvapaus ei siis tarkoita sitä, että täällä voi kirjoittaa mitä vaan mistä vaan. Tätä rajoittaa mm. alaotsikko "keskustelua herännäisyyden tiimoilta".

[Kalistaja]

Liisa! Täsmennän: sananvapauden yksi mahtavimmista asioista on aito moniäänisyys. Eli tässä tapauksessa: toivon mahdollisimman monen lähtevän nyt mukaan tähän ketjuun, ettei tästä tulisi pelkkää kalistelua - tai liisattelua - sillä  minulla on, kuten vihjasin, otsikkooni laittamastani asiasta sanottavaa...

   Mutta: ennen kuin palaan 1970-luvun Nivalaan, niin kehun lestadiolaisten ahkeruutta: Pohjois-Suomen ( Oulu ympäristöineen, it- asiat ja muu uusteollisuus ) maallinen vaurastuminen pohjaa aika isoksi osaksi lestadiolaisten työteliäisyyteen. Noin minulle kerrottiin vuosia sitten, ja haasteellisesti vähän tutkailin asiaa, muun muassa sukunimien kautta, ja noin se taitaa olla; Keski-Pohjanmaalla asuessani opin tietämään kymmeniä ja taas kymmeniä lestadiolaissukuja. Toinen asia: lestadiolaiset käsitykseni ja havaintoni mukaan huolehtivat hyvin lapsistaan, vaikka niitä on paljon...

[jUHOMA4]

Tähän aiheeseen on aivan pakko vastata.
Voisin sanoa tuntevani suuren joukon Lestadiolaisia Ylivieskan ajoiltani.
Koko Klemetin perhe Heino, Eljas, Toini olivat erittäin hyviä ystäviämme. Milloinkaan emme puhuneet uskon asioista, mutta keskustelut olivat lämpimän sydämellisiä.   Jo heidän vuokseen en voi sanoa Lestadiolaisista pahaa sanaa.

[jUHOMA4]

Jatkan vielän tästä tärkeästä aiheesta:
Jokainen Raudaskylässä tunsi Reino ja Mandi Singon perheen.  He olivat varmaankin ahkerimpia Opistolla kävijöitä. Jos Liisan perheestä joku sattuu tämän lukemaan, niin kerro kaikille terveiset.   Jussi

[Pena]

Joskus 60-luvussa pelmahti Lähetysseuran kurssikeskukseen Päiväkumpuun, jossa niihin aikoihin usein luuhasin, bussillinen Lestadiolaisen lähetysyhdistyksen kirjavahuivisia ja -mekkoisia mummoja. Rupesivat hymyssä suin selittämään minulle liikkeensä jakautumista monituisiin heimoihin ja alalajeihin. Tuli mieleen Linnén kasvioppi, joka taisi olla itse Lars Levillekin läheinen asia (umbelliferae, campanulaceae jne.). Onko olemassa sellainen lestadiolaisjoukko kuin Kolkuttajat?

[Lars Mikael]

Kuulin kerran erään tuiki tutun körttimiehen ja erään hänen naapurinsa keskustelun. Körtti ei ollut suostunut naapurinsa käsien päällepanon kautta saamaan syntejään anteeksi. Naapuri tapasikin kysyä usein: "Aikooko naapurini  mennä talonpoikaismallisen tasatukan ja körttipuvun avulla taivaaseen". Körttimies oli tällä kertaa ilmeisesti valmistellut vastauksensa kun sanoi tähän tapaan: "Olen säästänyt monta lanttia, kun ei ole tarvinnut käydä parturissa. Laittaa vaan pikkupadan päähän ja ajaa yli tursuavat jouhet pois. Uutta vaatettakaan ei ole ollut varaa ostaa. Täytyy pitää tätä vanhaa körttipukua, kun eivät laske haalareissa joka paikkaan sisälle. Olen ymmärtänyt Jumalan sanasta, että taivaassa - jos sinne tällainen syntinen pääsee - annetaan vaatteet ilmatteeksi. Tukkakin leikataan varmasti sopivaan kuosiin. Taitaa tuo ainainen polttoöljyn kanto kaminaankin, olla menneen talven lumia."

Minulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan. Heissä on paljon ystäviäni. Keskustelut voidaan käydä ilman oppikysymyksiä.

[hm]

Jatkan vielän tästä tärkeästä aiheesta:
Jokainen Raudaskylässä tunsi Reino ja Mandi Singon perheen.  He olivat varmaankin ahkerimpia Opistolla kävijöitä. Jos Liisan perheestä joku sattuu tämän lukemaan, niin kerro kaikille terveiset.   Jussi

Onkohan tuo sukunimi Sinko?

Aikoinaan oli Suolahden kirkkoherrana Martti Sinko, joka oli ihan lämminsydäminen mies. Hän kuului jompaan kumpaan näistä pienemmistä lestadiolaisryhmistä - rauhan sanaan tai uusheräykseen.

Muistan hänen olleen meillä kotona siioninvirsiseuroissa, eikä varmaankaan vain viran puolesta, koska muitakin pappeja siellä oli. Ainakin Alpo Järvi, Eero Holma ja ehkä joku muukin.

[jUHOMA4]

Kyllä oli Sinko.   Kyseinen pappi oli Reino Singon veliveli. Muistan Reinon näin kertoneen.     (Sinko onko Singon)  :wink:

[Lars Mikael]

Jokainen Raudaskylässä tunsi Reino ja Mandi Singon perheen.

Istuin usein poikasena Mandin kanssa Nurkan portailla Löytynperällä.

[jUHOMA4]

Hätiköidessä kirjoitusvirhe  = veli

[Liisa]

Aikoinaan oli Suolahden kirkkoherrana Martti Sinko, joka oli ihan lämminsydäminen mies. Hän kuului jompaan kumpaan näistä pienemmistä lestadiolaisryhmistä - rauhan sanaan tai uusheräykseen.

Muistan hänen olleen meillä kotona siioninvirsiseuroissa, eikä varmaankaan vain viran puolesta, koska muitakin pappeja siellä oli. Ainakin Alpo Järvi, Eero Holma ja ehkä joku muukin.

Tunsin minäkin. Joulun alla oli tapana luonaan vierailla perheen kanssa.
Suolahdessa on pitkään ollut tapana, että pyrkivät saamaan aina jonkun seurakunnan papeista paikalle näihin eri liikkeiden seuroihin ym. tilaisuuksiin. Liekö jo silloin ollut sovittu käytäntö.

[Kalistaja]

Mahtavaa! Tämä ketju alkaa näyttämään siltä mitä ketjua aloittaessani kaavailin. Lisää vaan väkeä mukaan!

   Konkreettisesti lestadiolaisuus on ollut vahvasti olemassa kahdella elämäni asuinpaikkakunnalla: Nivalassa ja Oulussa. Nivalassa olivat sekä körttiset että lestadiolaiset vahvasti vaikuttamassa kunnan toiminnassa ja monessa muussa aika isossa asiassa. 1970-luvun alkupuolella - 1973 tai 1974 - Nivalassa lestadiolaiset, sanokaamme, terästäytyvät omaan väkeensä nähden. Nivalassa oli tuolloin televisioratsioita, ote opista tiukkeni.

  Kylätutuissani- esimerkiksi koulutovereina ja vapaapalokunnassa - Nivalassa oli lestadiolaisia, ajatuksia vaihdettiin, kaikesta mahdollisesta. Oulussa olin pariin otteeseen sanomalehtimiehenä 1980-luvulla. Tuolloin lestadiolaisuus putkahti esiin sieltä sun tuolta. Suviseuroissa olen - valitettavasti - käynyt vain yhden ainoan kerran, 1980-luvun lopulla, jossain pääkaupungin liepeillä, lienee ollut Nurmijärven Klaukkalassa.

   Nivalan kirkkoherranvirastoon tuli lestadiolaisten lehti Päivämies. Luin sitä säännöllisesti. Ehkä eniten tykkäsin nimimerkki Paimenpojan pakinoista.

    Koko elämänjuoksuuni verrattuna kohtaamiseni lestadiolaisten kanssa on ollut loppujen lopuksi aika vähäistä. Lukenut toki heistä olen, mutta kanssakulkemista Lars Levi L:n väen kanssa minulla on vähän.

    Mutta, ihmiset, kertokaa! Odottelen jo tekstejänne.