Ukraina on saanut esiin ihmisten hyvyyden ainakin sillä tavoin että apua on alettu lähettää monella tavoin.
En tiedä onko se hyvyyttä tai rakkautta että lähetetään Ukrainan armeijalle puolustustarvikkeita, aseita, lentokoneita ja muuta rautaa.
Mutta rahaa ja ruokaa sekä lääkkeitä tarvitaan nyt paljon, että ihmiset pärjäävät tämän vaikean ajan läpi.
Entä jälleenrakennus ? Kuka rakentaa ja mahdollistaa hävitettyjen kotien, koulujen, sairaaloiden ja teollisuuslaitosten korjaamisen ja uudistamisen ?
Olemmeko kestäviä auttamisessamme ? Onko koko läntinen maailma mukana avun antamisessa ? Siinä meitä mitataan.
---
Sain tänään hyvän mielen kun tyttärentytär toivoi synttärilahjakseen vähän rahaa jolla hän saa ostettua ruokaa Lahden ukraanalaisten tukipalveluihin. Ei mitään itselleen, vain apua auttamiseen.
Hän syntyi sinä päivänä, 28.4. kun saimme Suomessa tiedon Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksestä. Se oli illoin Venäjää, nyt Ukrainaa. Pian 37 v.
Minusta Jeesus opetti antamisesta, että sen tulisi mennä sen mukaan kun varoja on.
Jeesus oli vihainen, kun jotkut olivat antaneet ja sanonet, ei tämä tule sulle vanhus tai lapset vaan tämä kymmenykset on jumalalle. Jeesus totesi, että nyt kundi teki virheliikkeen.-Perheestä tulisi ensin pitää huolta ja omista veloista.
itse pienen ja ihan pienen roposen olen antanut sotamies ventsille, kun ukrainassa tekee sotatoimia, mutta näen asian tuosta kun riitta mummi kirjoitti, niin minusta parempi olisi katsoa sitä yhtä kun auttaa, kuin isoa kuvaa, mutta en tiedä useasti olen hakotiellä.
Riitta katsoo isoa kuvaa miten auttaa ja itse katson kaveriani, en tiedä mikä on fiksuinta, varmaan riitta on oikeassa, mutta minulla kyseessä tunteet, kuten varmaan äideillä lapsensa itkun kohdatessa, ei ne ajattele mailman hätää, kun pieni itkee ?
Auttaminen on taidelaji.