Hyviä elokuvia on paljon, mutta pari on ylitse muiden.
Ehdottomasti paras on Gohatto (tai Tabu). Se kertoo japanilaisesta samuraikoulusta vuonna 1865. Kouluun saapuu kaksi uutta oppilasta ja kuinkas sitten käykään. Aivan mahtava musiikki, joka myötäilee täydellisesti elokuvan hidasta rytmiä ja kaunista kuvitusta. Armottomuudestaan huolimatta suorastaan viiltävän kaunis elokuva.
Toisena tulee Fisher King. Aikamoista kohellusta, jouppoja ja hulluja, elämänsä sivuraiteille joutuneita ihmisiä, Graalin maljan metsästystä ja onnellinen loppu. Se vaan on niin hyvä. Hit the Road, Jack.
Ja on vielä mainittava Viisi vuodenaikaa. Se on rytmiltään hidas ja kaunis, kuten Gohattokin. Aiheeltaan kyllä täysin erilainen. Juuri tällaisia elokuvia minä rakastan.