Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII  (Luettu 456 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1324
Meillä jokaisella on elämänsä palapeli elettävänä. Oma palapelini on ollut aika yksinkertainen, tylsä ja paloja kovin vähän. Lapsuus, nuoruus ja 47 vuotta työelämää on tullut taaperettua suloisessa Suomessamme. :017:

Pauliaukusti Haapanen: Elämäni palapeli

Kirjan hyvänä alustuksena toimii AlfaTV:n ohjelma sielunrauha Pauliaukusti Haapanen https://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=110402701

Kirja Elämäni palapeli löytyy netistä pdf muodossa.  https://pauliaukusti.fi/wp-content/uploads/2020/01/El%C3%A4m%C3%A4ni-Palapeli.pdf

Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11453
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #1 : 21.10.22 - klo:06:28 »
Tein jotaun mitä ennen en.  Uskalsin lkea oman kirjani. Tavallosesti minua kauhistuttaa ja hävettää ja harmittaa, kun selailenkaan, Ei se tälläkwetaa ollukaan aivan niin surkea kuin aina tuntuu. Kai sitäkin oppii lum opetetaan tekemällä, Ja  :taistelu: :021: :seina: :repee2: :024: :024: :024: :kahvi:   Kiitos  1944!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18061
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #2 : 21.10.22 - klo:11:22 »

Kylläpä ilahduin, kun mainen minuuteni mainittiin myönteisessä merkityksessä. Kiitos on myös minun puoleltani. Oman alan fakki-idioottina mielelläni palvelen.

Seuraavaan kertaan!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20491
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #3 : 21.10.22 - klo:15:00 »
Mukaani tarttui Tove Janssonin kirja Bulevardi ja muita kertomuksia. Siihen on koottu ja suomennettu lehdissä 1934-1995 julkaistuja novelleja, ns unohdettua tuotantoa. Kirjassa on myös mielenkiintoinen kuvitus.

"Aurinko paloi rintahaarniskoissa ja maata viistävissä sulkakoristeissa, helmissä ja hopealaahuksissa. Me ulvoimme onneamme, sillä Pariisi oli meidän." Quatz' arts 1938

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31894
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #4 : 28.10.22 - klo:17:20 »
Tänään tulleen Henki-lehden aion lukea tarkkaan. Selailin sen ja totesin siinä kirjoitetun monesta itseäni kiinnostavasta asiata.

1. Hannu-Pekka Björkman ajatuksineen. Haastattelijana ja kuvaajan Laura Malmivaara.

2. Sivutoimikirjailija  rovasti Marja-Sisko Aallon haastattelu ongelmien ratkomisesta.

3. Hengelliset romaanit

4. Runotyttö-kirjat, niiden uskonollisuus.

5. Vaahteramäen Eemelin Taivaallinen juhlaöytä.

6. Sisko ja sen veli. Kirsti Manninen ja Jussi-Pekka Aukia.

Kosolan talon eläkkeelle jäävän työmiehen haastattelun jo lukaisin.

Nyt on Elämän makua lehdessä !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1485
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #5 : 28.10.22 - klo:19:46 »
Tilasin Salt&Timber -neulekirjan, jonka huomenna noudan postista, ja alan sitten tutkia ohjeita ja miettiä jonkin mukavan neulottavan vaatekappaleen sieltä.

https://www.larkspurknits.com/salt-timber
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31894
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #6 : 30.10.22 - klo:13:55 »
Eilen skippasin yhden joutavan naistenkirjan ja latasin tilalle Mika Waltarin Mikael Hakimin.

Olen kai hamassa nuoruudessa lukenut sen edeltäjä-osan Mikel Karvajan, vaikka en enää juonta muista, nimen vain.

Tässä Karvajalka, joka on saanut eurooppalailta nime Karvajal lähtee Venetsiasta pyhiinvaellykselle Jerusalemiin. Antti Veneenveistäjä ja koira matkakumppaneinaan alkaa seikkailu.

Veikko Honkanen lukee. Häntä jaksaa kuunnella. Sitä kimakkaa ja päällekäyvää naisääntä  joka veti Korvapuustikesän en sietänyt. Huh !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20491
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #7 : 30.10.22 - klo:14:09 »
Olen kai hamassa nuoruudessa lukenut sen edeltäjä-osan Mikel Karvajan, vaikka en enää juonta muista, nimen vain.

Muistan Mikael Karvajalan seikkailijana, joka kävi kaikissa aikansa Euroopan levottomuuspesäkkeissä, koki kaikki ongelmat ja tapasi henkilökohtaisesti liudan suurmiehiä. Waltarin tiiliskiviromaaneista teos on mielestäni sekavin ja pinnallisin - muutamista järkyttävistä vaiheista huolimatta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31894
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #8 : 30.10.22 - klo:14:18 »
Jaha.  Tämä äänite kestää 40 tuntia. Lukien en  ryhtyisi lainkaan hommaan.

No joo, tässäkin on jo tunnin aikana huijattu, riisuttu huntu, oksennettu ja päivä on putoillut  kun merirosvot kaappasivat laivan.

Sinuhen hienostunutta kerrontaa ei ole. Kumpi on aiempi teos ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20491
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #9 : 30.10.22 - klo:16:59 »
Mikaelit on kirjoitettu muutama vuosi Sinuhen jälkeen.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31894
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #10 : 31.10.22 - klo:11:28 »
Etenen Mika Waltarin kiinnostavassa romaanissa.  Merirosvo Turkinin laivalla Mikael pohtii itseään .  Hän on omantuntonsa rehellisyydessä sitä ja tuota, kuin Paavali Sitä hyvää mitä haluan , en tee, vaan sitä pahaa..

Hän ei saa muuta vastausta kuin Minä olen. Silloin hän tuntee Hänet joka myös itsessä toimii., antaen hyvin nopeitakin vastauksia.
Mielenkiintoista, sillä näitä samoja olen kauan pohtinut. Samaa on tapahtunut myös kun olen katsellu taivaan 'tähtihiekkaa' ja nähnyt tähtien putoavan.

Dosentti Jyrki Iivonen on yhdistellyt Waltarin pessimismiä myös myöhempii aikoihin:

https://www.tampereensuomalainenklubi.fi/blogi/jyrki-iivonen/
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11453
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #11 : 16.11.22 - klo:00:23 »
Muistan Mikael Karvajalan seikkailijana, joka kävi kaikissa aikansa Euroopan levottomuuspesäkkeissä, koki kaikki ongelmat ja tapasi henkilökohtaisesti liudan suurmiehiä. Waltarin tiiliskiviromaaneista teos on mielestäni sekavin ja pinnallisin - muutamista järkyttävistä vaiheista huolimatta.


Pidin eniten Johannes Angeloksesta. Enemmän kuin Sinuhesta. 

Rupesin kuuntelemaan elämäni ensimmäistä äänikirjaa, Areenassa on, illalla nukkumaan mennessä  Topeliuksen Välskärin kertomuksia.  Koska luin sen lapsena muistan ainoastaan muutaman henkilön,  Bertelskiöldin suvun ja Larssonin suvun ja kuningas Kustaa Adolfin kuparisormuksen.   


Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9868
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #12 : 23.11.22 - klo:05:46 »

   Friedell'in Uuden ajan kulttuurihistorian kertaus on lähtenyt lentoon, jahka selätin Olli Jalosen Stalker-vuodet. Sehän kertasi kiinnostavasti meikäläisenkin 70-lukua.
   Saako hän Finlandia-palkinnon kolmannen kerran?

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11453
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #13 : 23.11.22 - klo:09:56 »
Olen joskus jostain perinyt nuorille kirjoitetun ikivanhan Matti Hällin  Jäät lähtevät.  Tämä sai joskus ihan palkintojakin, ja kyl, ymmärrän. 

Teksti on hyvin ajatonta ja henkilökuvaus vain hyvin vähän jähnäävää, pojat uskottavia  sanavalintoja jää ajatterlemaan, sillä kuvatun maiseman näkee silmissään. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.