Kirjoittaja Aihe: Tänään 75  (Luettu 9515 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18061
Vs: Tänään 75
« Vastaus #135 : 15.11.22 - klo:15:59 »
No sehän on mukava kuulla, mutta kaipaisin kyllä hiukan perusteita.

Mitäpä Sinä minun mielipiteistäni rikastuisit.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4345
Vs: Tänään 75
« Vastaus #136 : 16.11.22 - klo:18:46 »
Eilen istuskelin Bengt Sandbergin kansa eräässä Espoolaisessa kahviossa.
Benkku tarjosi.

Joitain aikoja sitten olimme syömässä Raxissa ja sen jälkeen teimme kävelyretken.

Keskusteluaiheita meillä on ollut useita, esim. Körttifoorumi, kuinkas muutoin.
Benkussa on mm. lämminhenkisiä, ystävällisiä ja empaattisia piirteitä.
Myös määrätietoisuutta, voimakastakin sellaista,  ja kaiketikin monen monen monta muutakin ominaisuutta löytyy.
Benkulla on ollut mielenkiintoisia työpaikkoja ja ammatteja.

Tarkoitus on mennä joulukuussa erääseen kahvilaan, jossa en muista, että itse olen koskaan ennen ollut.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20491
Vs: Tänään 75
« Vastaus #137 : 16.11.22 - klo:19:29 »
Kerro Benkulle terveisiä! Istuimme joskus tovin herättäjäjuhlien penkillä ja kohtasin silloin juuri tuollaisen Benkun.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31894
Vs: Tänään 75
« Vastaus #138 : 19.11.22 - klo:08:23 »
Joka-lauantainen ostosreissu Prismaan. Se koettelee, mutta sittepä on taas tehty ! Ja liki viikoksi on mistä ottaa .  Muutakin välillä tarvitaan kuin ruokia, niin nytkin.

Sitten talviurheilua telkkarista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16709
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tänään 75
« Vastaus #139 : 19.11.22 - klo:22:15 »
En tiedä tänään vai huomenna Leena Väyrynen-Si saa 50v täyteen

Runsaasti onnea ja siunausta   :kahvi: :kahvi: :055:
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31894
Vs: Tänään 75
« Vastaus #140 : 02.12.22 - klo:07:06 »
Heräsin jo klo 5 enkä ole sen jälkeen nukkunut. Olen tuumaillut joulun kummallista ilmassa leijailevaa olemusta. Mistä se tulee, milloin ja kenelle. Ei Matti ainkaan koskaan puhu siitä niin kuin minä. Kaikessa olemme kovin erilaiset. Mutta ilman häntä mnun on ikävä olla. Erilaisuus meitä yhdistää.

Sama on ystävien laita. Eivät juuri kukaan heistä ole kaltaisiani, mutta en anna sen estää . Ystävyys on muuta kuin samankaltaisuutta. Samanlaisen ihmisen kansaa on aika tylsää.

Aamun haja-ajatuksia. Nyt kahvinkeittoon. On aika aloittaa arki.    :114:  R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4345
Vs: Tänään 75
« Vastaus #141 : 02.12.22 - klo:18:59 »
Istuimme eilen Kauppakeskus Sellon eräässä kahviossa Benkun kanssa.
Benkku tarjosi teet, edellisellä tapaamisella Benkku tarjosi myös.
Keskusteluissa oli mukana ihmettelyä, Körttifoorumi ja tietysti erilaisia muitakin aiheita.
mm nimim. "luterilainen" mainittiin keskusteluissamme.
Minusta olisi mukava, jos hän tulisi joskus kauppakeskus Selloon kahville.
"Luterilaisesta" todettiin, että hän ei menetä malttiaan vaikka mitä tekstiä saisi vastaansa, harvinainen tapaus.

Noin puolitoista tuntia siinä meni istuskellessa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20491
Vs: Tänään 75
« Vastaus #142 : 02.12.22 - klo:19:23 »
"Luterilaisesta" todettiin, että hän ei menetä malttiaan vaikka mitä tekstiä saisi vastaansa, harvinainen tapaus.

Miksipä menettäisi, kun ei ole laittanut itseään lainkaan peliin. Kovin pinnallista ja ulkokohtaistahan hänen kaanaankielensä on. Toinen tapa, jota hän noudattaa, on muista lähteistä lainatut tiedotteet. Kotikokkiviestitkin ovat aikalailla 'hyvää päivää kirvesvartta' -tasoa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11453
Vs: Tänään 75
« Vastaus #143 : eilen kello 13:39 »
Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.  Älkää antako auringon laskea vihanne yli.

Nämä sanat opin lapsena.  Kotonani ei oltu uskovaisia eikä herännäisyyttä taidettu edes nimeltä tuntea, kun oltiin niin etelästä.  En voi kehua omaksuneeeni näitä Raamattua tutkistelemalla mutta kun meillä elettiin muutaman prinsiipin mukaaan ja tämä oli tärkein paits auringinlasku tarkoitti nukkumaanmenoa illalla.  Kukaan ei livahtanut uneen ennen kuin päivälliset kahakat oli sovittu.

Sitä ei  ryöstöviljelty kiljumalla pyydän anteeksi pyydän anteeksi pyydän anteeksi  koska noin ylisummaan teki jotain pahaa ajatuksin sanoin ja/tai töin, vaan loukattiin tai oltiin pahoilla mielin, kun tuli loukatuksi. 

Tämä selitykseksi sille, että lähdeviitteen  jätän ahkerammille Raamatun tutkistelijoille.  Huomatkaa, käännös vuodelta 1939.  Tosin, olenhan sitä funtsaillut kun sen kurahousuikäisenä omaksuin.

-----------------------
   
Mahtaisiko tuo ohje älkää syntiä tehkö, merkitä omassa mielessä hellittyjä vihamielisiä ajatuksia, nautinnoksi kasvatettua mässäilyä terävillä sanoilla ja tarkoituksellisia suunnitelmallisia ilkeyksiä, joista kasvaa sairaalloinen mielihyvä:  Sainpas sanottua, enkös sanonut tehokkaasti, siitä sai?  Nuo ovat yhtäläisesti vaarallisia kuin itsemurha-ajatukset. 

Ne johtavat harvemmin ilkivaltaan, joskus kyllä.  Mutta ne vahingoittavat oman persoonallisuuden kasvua. 

Ihminen on siitä  mielenkiintoinen, että lopulliseen, kypsään aikuisuuteen pääsemiseksi kukin joutuu jatkuvasti kamppailemaan --- me jäämme kuin viimeisen ja toiseksiviimeisen askeleen välille, ja joudumme taistelemaan päästäkseen kasvun päämäärään.  Useimmat joutuvat jopa taistelemaan sen kysymyksen kanssa, tahtooko ylipäänsä päästä perille, sillä sadomasokismi on kivaa.

Aikuisen maailmaan mahtuu vaihtoehtoja, eikä se ole mustavalkoinen. Hyvikset ja pahikset ovat vain vajavaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat anteeksiantoa ja myös, joilta on saatava anteeksi melkoisesti. 

Toiseksi viimeiseen askeleeseen tyytyvä tosin pärjää, ja käy terveestä. Jos tarjolla on jyrkkiä asenteellisia ryhmiä joihin liittyä, saattaa pärjätä hyvin.    Tosin kaikki näyttää mustavalkoiselta, ihmiset voivat olla vain hyviä tai pahoja, vain sen ja sen puolella tai minun ja meidän. 

Anteeksipyynnöt ja anteeksiannot tuntuvat nöyryyttäviltä pullamössöilyiltä, hyviltä ei tarvi eikä pahoilta kuulukaan pyytää anteeksi saati antaa. Valitettavaa on, ettei ihminen koskaan näe, millainen on, eikä sitä edes kysy.  Kelpo sadistit ovat jääneet tälle kohtaa, ja missä kohtaat masokistin, no, look for the knife, sanotaan. 

...................

En ole koskaan hyväksynyt hokemaa "synti on sairautta"  Syntiin on ehkä saamastani kasvatuksesta johtuen aina liittynyt valinta:  Päätänkö loukata, päätänkö uhata, annanko itselleni luvan päästää irti perkeleen itsessäni. 
Sillä ei ole mitään tekemistä mielenmaltin kanssa.

Suuttumista en voi pitää syntinä enkä sairautena, ihmiset suuttuvat joskus täysin oikeutetusti, joskus väärinkäsityksen seurauksena mikä lopputuloksen kannalta on sama mutta helpompi korjata.  Joku saattaa toki perusluonteeltaan olla niin herkkä kimmastumaan, että seurauksena muut alkavat varoa ja vältellä --- vihaiset ihmiset kun auttamatta ovat joskus pelottavia,  useimmiten herättävät vasta-aggression ja aina väsyttävät.  Kuitenkin, suuttuva ihminen on sentään aito.

..................

Meillä oli eräs nuorisopastori,  joka kertoi jokaiselle olevansa niin suuttumaton tyyppi, että sitä ihmetteli jo oma äiti.

Tämä enkelimäisen kiltti ihminen, jolla oli siis vihaisuus kokonaan poisjuurittu kai jo sikiämisen hetkellä.  harrasti ripareilla itsetutkistelua, mutta niin, että 14 isosta, ja leirin johto, siis toinen pappi, lehtorimme ja kaksi nuorisotyöntekijää, koottiin illalla toiseen luokkaamme rinkiin istumaan --- siis kun leiriläisille oli laulettu iltalaulut ja toivotettu hyvä yötä  Jeesus myötä kiitos tästä päivästä, kello oli jo paljon, ja koska herätys oli kuudelta, meidän olisi ollut järkevintä nukkua.   

Tarkoitus oli,   jokainen sanoo toisille, mitä rehellisesti ottaen heistä ajattelee. 

Siis, minun on myönnettävä, ettei ollut, rehellisesti ottaen, yhtään mitään sanottavaa.  Mitä minulta odotettiin? En tuntenut kaikkia isosia, nuorisotyöntekijöitä en ennen leiriä ollut edes tavannut. 


Onneksi sentään ei ollut mitään kiertävää systeemiä, jossa kaikkien olisi pakko puhua vuorollaan.   
Osoittautuipa sitten että tämä pastori yksin oli äänessä.  Hänellä riitti puhetta eikä se ollut ystävällistä. Kaikkein vaikeinta oli ymmärtää miten niin, kun hän selitti, että "tuossa Sirpassa ja tuossa Outissa olen vaistoavani semmoista kirpeää ja terävää arvostelua itseäni kohtaan".  Nämä tytöt tunsin, ja siis, kumpikaan ei todella arvostellut, ei terävästi ei tylpästi, tai piti suunsa niin kiinni ettei kukaan aavistanutkaan. 

Ehkä  hänellä oli sitten loistava mielenmaltti kun oma äiti niin oli sanonut.  Mutta parhaalla tahdollani en voi sanoa,  ettei hän olisi aggressiivinen, vihamielinen ja kyttäisi herkeämättä, kuka häntä arvostelee tai muuten on ikävä.  Sen ensimmäisen illan istuin ja kuuntelin, sitten ilmoitin että saavat vaikka potkia pois koko isospuuhasta, enää en tule kertaakaan.  Isosilla oli aika tavalla hommia, ja aioin joskus nukkuakin.  Vierailupäivänä sanottiin taas olevan tämmöinen sessio, sanoin jo ilmoittaneeni etten tule, menen ennemmin kotiin.  Noh, toiset leirin johtajista hyssyttivätr että tää on vähän erilainen ja meninhän minä katsomaan, ja  no joo, oli järjestetty limukkaa kori ja banaanipiiras ja jotain muuta sen aikakauden sipsiä  vastaavaa, ja istuttiin vain puhumassa mukavia ja mentiinm johonkin aikaan nukkumaan. Oli kuulemma Keijo mennyt liian pitkälle, no, niin voi todeta.

------------

Toivon todella, ettei luterilainen ajattele minun rinnastavan häntä tuohon pastoriin.  Eikä Karjalaisenkyösti liíoin.  Koko juttu liittyy muistoihini tuosta Raamatun sanasta, ja ripareita olen muistellut, kun muuten niin paljon olen muistoissani elänyt nuoruuttani ja kotikaupunkiani, kenties joulun lähestyessä.  Älkää syntiä tehkö.  Sitä sietää ajatella. 

Tuli taas niin pitkäkin, mutta, no ja olkoon.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16709
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tänään 75
« Vastaus #144 : eilen kello 14:40 »
jatkuu osassa 76
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi