En siitä tulkinnasta sitten kirjoittanut enempiä, kertyy mittaa herkästi, mutta nyt, nostalgiskotikaipuisessa mielenvireessäni kyllä muutoin muistelin, mitä siellä opin.
Täällä olemme Aamen-huutojen johdattamina saaneet yhtyä näkyihin tumman-ystäväkansanromanoboodos-kasteen-armoon-turvaavan-alatiematosien-synnin--- kuinsemenikään, mutta noh, siellä tämä kaste ei saanut erityisempää merkitystä eikä sillä ollut tekemistä ainakaan armon eikä etenkään uudestisyntymän kanssa. Kasteeseen luottaminen edusti itsepetosta siinä kuin kirkkoon kuuluminen. Kasteessahan vain pappi antaa lapselle nimen jonka vanhemmat valitsevat paitsi jos tekevät huonon valinnan. Silloin pappi ei annan nimeä ei ole mikään pakko.
Kristinuskon ytimessä me oivalsimme, ihmisen tulee tehdä vapaantahdonratkaisu Jumpun kutsuessa häntä ainutkerrallisesti, Jumppu ei odota eikä kutsu toiste jos ihminen kieltäytyy.
Tämän Jumppukutsun saatuaan henkilön tulee vetäitä isosta hihasta, ja näin tehdä tiettäväksi isoselle halunsa tulla uskoon. Tämän jälkeen isonen vie henkilön tapahtumien keskiöstä vaikka saunan taakse ja sanoo Jumpulle, vapaasti mukaellen tämän: Hyväjumala, henkilö tahtoo tulla uskoon. Aamen!
Tämän jälkeen on uskovainen, joka pelastuu
jos.
Tämän uskoontulossa tapahtuneen uudestisyntymän jälkeen painaa mieleensä, suun tunnustuksella pelastutaan joka tunnustus on yhtäkuin todistaminen uskoontulosta aina Jumppukutsusta isosen rukoiemiseen joka tuli päättää sanoihin "ei-siihen-mitään-tunteita-liittynyt". Sillä niin opetti kukin nulorisopastori, ei-tunteita. Todistaa sai kadulla, koulussa seurisnuorissa, mutta me olemme viides evankeliumi jota lukevat opettajat luokkatoverint sisarukset vanhemmat jne jne jotka eivät lue niitä neljää muuta ja meidän on vastuu tulevatko he ikinä uskoon.
Tämän otin raskaasti sen myönnän lähinnä koska olin joskus ärtisä enkä muistanut kaikkea tapahtunutta ja kukaan ei vielä tiennyt että se oli epilepsiaa (tuskin Jumppukaan)
Kuten niinikään:
Hän pysyy uskossa jossa ja jonka tähden (ja muutenkin jotta nuorten leirin perästä 9kk ei kuulu vastasyntyneen parku) tulee solmia mitä pikimmiten kristillinen avioliitto jossa molemmat ovat uskoontulleita. Jumppu osoittaa puolison kuten avaa ovet eri tiedekuntiin. Muista oppilaitoksista ei puhetta tullut amikseen katsottiin pääsevän ilmankin ja koska usko vaati älynlahjoja voitiin todeta että seurisnuoret kävivät oppikoulua ja lukiota ja tämä kääntäen joka kuitenkin oli nähtävä ehdonvallan asiaksi koska oli vain yhden nuorisopapin mielipide.
Kuten että hän
Lukee Ruttua kolme lukua arkisin viisi sunnuntaisin jossa epäämättä lankesin sillä en hoksannut tarkoitetun pyhäpäivisin.
.....................
Tämän ohessa teemaksi nousi säännöllisesti
Lopun Ajat joista rippikoululeireillä pidettiin kokonainen opetuspäivä kuitenkin niin ettei tehty muistiinpanoja eikä siitä kysytty tentissä. Lopun Ajat esitettiin graafisesti sekä kuvaamataidollisesti kellotaululla jossa kello osoittaa olevansa 1 m in vaille 24.00.
Siis., aikasuoran avulla, jossa Jumpumpoika syntyi jne ja PH vuosi. Sitten oli 1948 v tyhjää, jona vuotena syntyi Israelin valtio --- johon joukko Ruttupaikkoja viittaa. Samoin käsiteltiin naanjäristykset, sodat nälänhädät kulkutaudit sekä rauhanliikkeet jotka niinikään katsottiin Lopun Aikojen merkeiksi("Kun he sanovat nyt on rauha, rauha, ei ole hätää mitään" jne --- jossa minua vaivasi lankeemiseen houkuttava epäily, eivätkö rauhanliikkeet sanoneet päin vastoin, mistä vaikenin ja todistaessani ja kaduilla tästä puhuessani sanoin kuten pappikin rauhanliikkeistä sanoo, mitä nyt kylä ihmttelen siis, miksi niin tein?).
Tunsimme niinikään useat Ilmestyskirjan tapaukset ja tiedossamme oli EUn tai jonkin sitäedeltävän koalition merkitys -- vain sarvia oli kai liian vähän minua lohdutettiin niitä ehtivän tulla nopeastikin.
---------------------
Tällöin tapahtuu seuraavaa.
Uskovaiset katoavat yhtäkkiä ja vaikka taksi jossa oli uskissuhari, heittelehtii holtittomasti kun suhari häviää. Uskis tai minua uskovaisempi luokkatoveri katoaa yhtäkkiä pulpetista.
Seuraa tuhatvuotinen aika jona Saatana hallitsee ja yhä saattaa tulla uskooon mutta se on hyvin vaikeaa, maan päälle jätetään kuitenlkin muutamia jobinosaisia, so uskovaisia joilla on niin vahva usko että kestävät siinä tilassa ja evankelioivat. Sitten palaa, uhh, sovitaanko että Kristus maan päälle Öljymäelle, joka on jo rakennuskiellossa (siis 1973-1976 ainakin niin sanottiin olevan) koska se on epävakaa ja sen alla on jo löydetty makeanveden altaat että kun Jumpunpoika tulla tömähtää, se halkeaa ja vesi virtaa sinne tänne.
Tämä oli jo tapahtumassa enkähän minä vastaan väitä.
Kuitenkin minun tulee tunnustaa pelänneeni jäätävänhirveänkamalasti. Meidän luokalla oli 2 uskista Tarja ja minä, ja kerrankin Tarja löysi minut itkemästä ja vapisemasta kun hän oli yhtäkkiä k a d o n n u t -. Tarja joka oli siinä ,mielessä vähän kuin sekundauskis ettei ollut tullut uskoon vaan aina ollut, mitä se on, en tiedä, mutta oli minua verrattomasti parempi kiltimpi uhrautuvaisempi kärsivällisempi auttavaisempi ystävällisempi jne ihminen että Jla /Jumppu teki mielestäni huoniot kaupat jos jyvitti toisin päin, oli sikäli vähän sekunda ettei ollut ihan yhtä tiivis seurisnori eikä siis tietoinen viimeisimmistä profetioista jotka käytiin läpi lauantain nuorteniltojen jälkeen vapaamuotoisesti. Hän kysyi mikä minun on eikä tainnut oikein ymmärtää kun selitin että luulin että hänet on t e m p a i s t u.
Kyseisiä tempauskauhunhetkiä koin useasti kun läksin kirkkoon hivenisen etuajassa eli kun soitettiin varttia vaille kelloja, eikä läsnä ollut kuin muutama mumpsa. Istuin vapisevana kunnes kerran kirkkoon saapui pastorin kolmivuotias esikoinen jolloin helpotuin sillä ei ollut vielä kello lyönyt keskiyötä koska Tommia ei tempaistu. Rainerma ei yksistään olisi riittänyt vakuuttamaan.
------------------
Niin, siinä kaikki sitten olikin. Kristinuskosta.
Minun tulee kuitenkin tunnustaa, että meillä oli tätä kristillistä oppia lukuunottamatta hyvin hyvin hauskaa. Väkeä oli runsain mitoin ja määrin, että edelleen tunnetaan paikkaseudulla käsite 1970-luvun seurakuntanuoret. Muutamasta tuli pappi taikka lehtorikin, joskin varoimme eksymästä Suuren Baabelin Saatanan synagooaan jotta meidän ei käy kuten entisen Heikki Hurskaan: Alkoi Hengessä, lopetti Helsingissä.
Oma uskoontuloni noudatti kaavaa siihen hihasta nykäisyyn asti, sen jälkeen.... Mutta tarinasta tilee ihan loputon jos vielä jatkan. N iinikä-än jätän kertomatta uskostamenoni jonka toteutin ilman isosia vain sanomalla, ei hyvä Jumala minä en enää jaksa olla uskovainen, mutta tämänkin jälkeen tarina jatkuisi, eikä enää kiinnosta ketään. Suun kiuvikkeeksi kurkun kostukkeeksi
