Televisio-ohjelman vuoksi

[1944]

Kyllä , kiitos Shalom.

[vn]

Täälä on ollut syvällistä keskustelua.   

Haluaisinpa itsekin osallistua jos kykenisin.

Tuo Riitan laittama SV 92 on mielivirsiäni ko. kirjassa ehdottomasti, vanha numero
oli muistaakseni yli 200 jotain, no voin muistaa ihan väärin.
Täytyy tunnustaa että itse olen yleensä lauleskellut muista kirjoista, vaikka hienojahan SV:t
toki on, monet aika haastavia niekkuineen, mutta kun pääsee sisälle niin ok.

Veli Veneheitto jakoi muistoja, ikäviä, mutta usko, toivo ja luottamus mukana, voimia Sinulle Veli!

Ihmisen eloon kuuluu kaikenlaista...iloa ja surua...katkeruutta, vihaa, häpeää, itkua...vaikka mitä.
Tänään sain taas lauleskella yksin toista tuntia sydämeni kyllyydestä, niin teen aika usein
kun on sopiva tilaisuus, en siis laula edes vaimon kuullen, etten ole häiriöksi, ehkä joskus...

Itselläni luopuminen on rankkaa.....
Kari Haapalan yksi laulu kertoo tästä aiheesta, hänellä aika suorasanaisia ja kohti käyviä,
elämän raadollisuudestakin kertovia lauluja.
Tänään mulla oli työstettävänä pari Jukka Salmisen laulua "Hiljaisuuteen vie" ja
"Kaipauksen rannat". Edellisen sanat varsin selkeät, jälkimmäisen sanat sellaiset että jokainen
laulaja ja kuulija tulkitsee ne eri tavalla, oman elämäntilanteensa mukaan, Jukalla taito tehdä
sellaisia. Harmi kun näitä ei ole tuubissa, pdf-nuotit mulla on kyllä.
Noita(kin) lauluja laulaessani välillä itku keskeyttää, en voi mitään.

Niin, tuo luopumisen tuska....
Haluaisin vielä olla terve, liikunnallinen....kaikkea minkä olen saanut tärkeänä kokea...
Mutta riisutaan, vähitellen...antakoon Jumala minulle ymmärrystä, tyytymistä, tyyntymistä.

[1944]

Kiitos, ajattelinkin, että koska referoisit. Olen kuin kuiva takiaispallon siemenkota, tai miten se virallisesti kirjoitetaan. Kaikki haavat ovat auki.

En kykene lähestymään järjellisesti ketään, joten kirjoittelen mitä kirjoittelen ja onhan ylläpidonkin reagoitava, koska siihen suuntaan olen nöyrä, olen ainaa kunnioitanut esivaltaa. Mutta nyt on erllaista. Tuntuu kuin korkeat kaluunaherrat kostaisivat. Onko yleinen mielipide niin vahva, että sitä poliisin pitää palvoa. Olen paljon muistoesineitäni polttanut ja kuvia, että osaisin ottaa sen lopun, mitä elonpäiväni antavat, kiihtymättä tai uikuttamatta kuin pitää, niiden muiden laisieni lailla.

Ylläpito annetaan olla,

[Pena]

Ylläpito on tukenasi. Jos saat näin taakkaasi edes hiukan kevyemmäksi, foorumilla on ainakin yksi hyvä syy olla olemassa.

[1944]

Kiitos.

[PekkaV]

   Hyvät herrat!
Postauksenne olisivat olleet kaunis päätös tälle ketjulle. Asian vakavuuden tähden haluan kuitenkin lisätä:
Aiheen siirryttyä julkisen dokumentaation tasolle koko Suomen kansa jakaa, 1944, ahdistuksesi. Jaettu ilo moninkertaistuu, jaettu suru lientyy, ehkä jopa hälvenee. Ehkä et ajattele samoin. Suru rakkaasi menetyksestä ja raivo viranomaisia kohtaan ovat sinulle kipeän henkilökohtaisia. Loukkaako tunteisiisi osallistuminen yksityisyyttäsi? Koet Körttifoorumin kuitenkin turvallisena alustana avautua.
Jatkan mielelläni keskustelua, mikäli aihetta ilmenee.
Kiitos, että ruokit sanoillasi.

[1944]

Olen vain ihminen. En ole ihmisinstanssi kuin yksityinen syyttäjä on, kuin jo oikeusaste. Poliiseistahan on paljon huonoa tietoa. Ei minulla ole mahdollisuutta yleisiin medioihin.

Huomenta R-M, veljelle tapahtui lapsus.

[Riitta-mummi]

Hyvää huomenta !  Miksi anteeksipyyntö ? En ymmärrä.

[1944]

Olen muistavinani, että Sinä pukeudut hameeseen.

Pekka tituleerasi koko köörille Hyvät herrat.

[1944]

Jonkinlaisen avoimuuden tunteen saan, kun täällä kirjoittelen. Katselin, mitä viisi vuotta sitten kirjoitin. Voin todeta, että aika tarkasti tiesin missä mennään. Olin kirjoittanut kirje Ruutille eka osio, että "oma tyttäresi pani pahan paulan". Nythän komisario sen todistaa, kun tiedän, että hän käyttää tyttären kertomusta alussa. Tiesimme perhepiirissä äidin ja tyttären huonoista väleistä, jonka vuoksi tytär muutti omilleen heti, kun pääsi. Vihasuhde söi äitiäkin, mutta ei hänen sopimisyrityksiään noteerattu. Kun nyt poliisi sai kertoa omaa tarinaansa, niin kait minäkin sitten täällä. En häpeä, enkä halua salailla, sellainen syö sisikuntaani.
Olen hengellisesti varma, että tytär on Perillä Siellä, jossa ei ole enää itkua. Miten voin näin kirjoittaa? Kun saan muistoihini meidän viimeisen eronhetkemme Oulun rautatieasemalla, niin se tunnelma minut oikeuttaa näin kirjoittamaan, eikä minulta mitään voida ottaa pois. Saan uskoa, että iki-ilossa me muistelemme sitä, mitä entisessä elämässämme tapahtui. Eikä tämä liene enää nykykörtillekkään liian leuhkaa tekstiä. Minua saa tässä asiassa ojentaa.

[vn]

Niin...yritän olla sanattomana myötäeläen, huokauksin mukana.   

Jukka Salminen on sanoittanut: "hiljaa kuuntelen, hiljaa paranen".....ja ko laulun kertosäe:
"Salaisuutesi edessä vain painuu pää. Nostat katseeni ja sanot: Tähän jää,
suureen rakkauteen, armon ihmeeseen."

Voimia ja jaksamista Sinulle Veli raskaissa muistoissa!  Meitä kannetaan perille asti.

[1944]

Jehovan kansa kirjoitti lakiinsa "silmä silmästä, hammas hampaasta". Ruut lavensi tämän omalle kohdalleen "ja henki hengestä". Eivät maallisen vallan edustajat olisi näin kovaa tuomiota hänelle saaneet, vaikka olisivat todisteluissaan menestyneet. Poliisin olisi tullut pitää tytär hengissä, saattaa hänet käräjille ja siellä olisi syyttäjä komisarion papereilla valtiota edustanut. Näin olisi ollut oikein.

Nyt levitellään salaisen arkiston paperaita. Olen kymmenen vuoden päästä uudelleen saman asian edessä, jos elän.

Eihän lapsen tarvitsisi isää ja äitiään vastaan todistaa. Nyt vihassa tehdään todistusta. Kyllä tytär vaarilleen soitti, kun kävi huonosti: "olen ollut poliisin kanssa yhteydessä, mutta en tarkoittanut, että näin olisi käynyt, että ette tämän vuoksi alkaisi minua vihata" suora lainaus päättyy.

Eihän tässä ole vihaamisesta kyse, tytär oli sukunsa asialla isänsä puolelta ja kyläyhteisön. Näin oli ennen villissä lännessaä, mutta siellä ei tarvinnut itse hirttoteiliään rakentaa, sen tekivät kyläläiset.

[vn]

Vielä toinen asia, myös tähän ketjuun: "Televisio-ohjelman vuoksi"
....voi olla että asiani lähtee jopa samasta ohjelmasta mitä veli katsoi, eli tuo missä
kerrottiin surmattujen omaisista, perheistä, siitä että luvattuja tukirahoja ei tule.
Ohjelmassa oli mukana imatralainen Jukka Leminen ja tyttärensä.
Jukan puoliso ammuttiin Imatralla kahden muun kanssa jokunen vuosi sitten.
Minua vaan kiinnosti onko Jukka Erkki Lemisen poika. Yritin sitä tutkia mutta en löytänyt
tietoa, viisi lasta Erkillä on, 3-4 poikaa (Markku, Ari-Pekka, Arto....ehkä myös Jukka?)
Jukan ulkonäkö ja ikä sopisi kyllä.

[1944]

Veli Vn Sinulla on lohduttavaa tekstiä, mutta nyt joudut lukemaan minulta jumalattomaa tekstiä, koska olen psyykkeeltäni loukattu. Mea culpa.

[vn]

Näin tietenkin on, ihminen joutuu välillä tuntemaan ja kokemaan liian raskaita asioita,
silloin kapinoimme myös Jumalaa vastaan, mutta Hän pitää meistä silti kiinni.