Kirjoittaja Aihe: Hiljaista pohdiskelua  (Luettu 47195 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Melodious Oaf

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 3
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #90 : 02.11.22 - klo:23:53 »
Minulle ei jostain syystä paholaisen tai pahuuden pohtiminen ole tähän mennessä ollut vahvimmin puhuttelevaa.

Melkein ajattelen sitä jonkinlaisena temperamenttierona tai sen suuntaisena ihmisten välillä. Joillakin on taipumus tai lahja nähdä vääryyttä, pahuutta tai tämänsuuntaisia asioita erityisen selkeästi ja vahvasti. Kuvittelisin että sitäkin kautta kulkee arvokkaita polkuja ja teitä.

Kun luin Kirkko & Kaupungin artikkelin tämän ketjun linkin vuoksi, heräsi ajatus, että joillekin taas tuollaiseen liittyvät jutut voivat olla enemmän haaste ja vaikeus, kun taas toisille ne voivat myötäillä jotakin luontaista ja tuntua melko selkeitä.

Totta kai omalla kohdalla ja omassa elämässä on vajavaisuutta ja muuta sen suuntaista, mutta minulle on ollut jollain lailla puhutteleva katsantokanta, että se mitä itse pitää huomionarvoisena tai itseltään erityisen huonona tai vahingollisena ei ollenkaan välttämättä ole oikeansuuntainen kuva siitä, mikä omassa toiminnassa tosiasiallisesti on eniten aiheuttanut haittaa, vaivaa tai kärsimystä. Tätä on itse asiassa lähes mahdoton selvittää.

Jos pitäisi maalata kuvaa siitä, miksi kristinuskossa puhutaan Saatanasta ja on langenneita enkeleitä ja muuta tällaista, mieleen nousee myös taide: Wes Andersonin Taivas Berliinin yllä -elokuvassa ohimennen todetaan hyvyyden olevan arkista ja ns. mitäänsanomatonta. Rauha ja se mitä se todella on ei kiinnosta ketään tai siitä ei saa todella sykähdyttävää ja evokatiivista kuvausta. John Miltonin runossa Kadotettu paratiisi useat paholaista tai helvettiä koskevat jaksot ovat erityisen vetoavia, kun taas Jumalalle on vaikea asettaa vuorosanoja tai tällaista ylipäätään on vaikea kuvata mitenkään.

Kuvataiteen näkökulmasta voisi sanoa että ilo tai hyvyys tai muukaan tällainen ei ole mikään yksi väri, vaan se syntyy ja tehdään kuvaksi kontrasteista.

Vielä viestin alkuun palatakseni: Ihmisten kirjossa vahvuudet ovat erilaiset. Jos esillä on tällainen kuva kontrasteista ja läsnä on langenneita enkeleitä sun muuta, ei jätetä käyttämättä sitä, miten se resonoi jollekin ja miten myös sitä kautta voi nähdä, ymmärtää, oivaltaa tai kokea jotakin olennaista.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31900
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #91 : 03.11.22 - klo:08:40 »
Kiitän alkuun hiljaista pohdiskelijaa, Melodius Oaf´s !

Kävin läpi tämän keskustelu- ( ! )ketjun linkit ja ajattelen ehkä sinun tarkoittavan tätä :

Adolf Eichmann ja pahuuden arkipäiväisyys
Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä herätti ilmestyessään 1963 suurta huomiota. Arendt kertoo kirjassa Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä Israelissa 1961.[2] Kirjan keskeinen väite on, että Eichmannia ja hänen kaltaisiaan rikollisia ei luonnehdi jokin poikkeuksellinen tai erityislaatuinen, muulle elämälle vieras pahuus. Pahuuden ongelma onkin päinvastoin juuri siinä, että Eichmannin tapaiset rikolliset ovat tavallisia ihmisiä, jotka sortuvat hirmutöihin ajattelemattomuuttaan seuratessaan byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.[2][6] Eichmannilta puuttui Arendtin mukaan moraalista mielikuvitusta – hän ei osannut pohtia tarkoin, mitä oli varsinaisesti tekemässä, eikä näin ollen myöskään kyseenalaistaa ylhäältä annettuja ohjeita. Näin Arendt haluaa suunnata eettisen huomion siihen, miten hyvän ja pahan välinen ero voi riippua varsin banaaleista arkielämän seikoista.lähde?


Nyt meille lähes kaikille on käynyt selväksi pahuuden valta Vladimir Putinissa. Mistä se saa ravintonsa ?
Ehkä kateudesta, ehkä menneisyyden haavoista, alemmuudentunteesta tai hekilökohtaisista pettymyksistä.

Uskontien alussa  ollessani viidesläisyyden parissa ja vieraillessani vapaissa suunnissa kysymys hyvän ja pahan olemuksista oli paljon enemmän esillä kuin nykyisessä hengellisessä kodissani körttiläisyydessä.
Silti, omakohtaiset kokemukset todistavat niiden selvän olemassaolon eri muodot ja ilmiöt.

Helluntailasuudessa puhuttiin Henkien erottamisen lahjasta. Sanottiin sen olevan tarpeellinen mutta harvinainen.
Tiedä häntä, onko minussa se vai liekö vain ns. HSP-ominaisuuden tuntemuksia.

Olen käynyt luterilaisen papin kanssa keskustelun tästä, sillä itseäni on jo kauan hiukan pelottanutkin tällainen 'näkeminen'. Ennakkoluuloja pappi oletti enimpien olevan. Mutta silti...

Oletan useimpien erottavan hyväluontoisen ihmisen ilkeästä ja pahansisuisesta tyypistä. Mitä heidän syvällä sieluissaan on, onkin salaisuus myös itselleen, useimmite.
...
Nämä vaikeat asiat on viisainta viedä kanssakäymiseen Vapahtajamme kanssa. Rukoilla että se hyvä, mikä minussa Häntä on, saisi elää , ja se saatanan olemus joka  tunkee sorkkansa mukaan kuolisi lopulta kokonaan ristin veren voimasta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Melodious Oaf

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 3
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #92 : 04.11.22 - klo:17:00 »
Kiitos pohdinnasta Riitta-mummille.

En ajatellut Eichmannia, vaikka se sopiikin tähän yhteyteen hyvin, vaan esimerkiksi tätä tietyn elokuvan kohtaa, jossa vanha kirjailija tai runoilija kirjastossa mietiskelee itsekseen saksaksi. Elokuva on suureksi osaksi tajunnanvirtaa, eikä tässä varmaan sinänsä ole järkeä, eikä puhuja varmaankaan vaikuta pelkästään sympaattiselta. Lainaan silti alle pienen pätkän suomenkielisestä tekstityksestä:

Lainaus
Tarinointi suojaa minua
tämän ajan sekavuudelta -

ja säästää
tulevaisuutta varten.

Enää en aloita kaukaa
niin kuin ennen, - käy eestaas läpi vuosisatojen.

Enää osaan ajatella
vain päivästä toiseen.

Sankareitani eivät ole
enää soturit ja kuninkaat, -

vaan rauhan välineet, -
yhtä hyviä joka ikinen.

Kuivumassa olevat sipulit -
yhtä hyvin
kuin suon yli johtavat pitkospuut.

Kukaan ei kuitenkaan
ole vielä onnistunut -

virittämään rauhan eeposta.

Mikä kumma rauhassa on, -

kun se ei jaksa
innostaa pitempään -

ja kun siitä ei oikein voi kertoa?

Täytyykö minun nyt luovuttaa?

Jos luovutan, - ihmiskunta
menettää kertojansa.

Ja kun ihmiskunta
kerran menettää kertojansa, -
se menettää myäs lapseutensa.

Missä ovat sankarini?
Missä olette, lapseni?

Missä ovat minun ihmiseni, -
ne hidasälyiset, -

alkuperäiset?

Kohtaus oli jostain syystä minulle jäänyt mieleen ja koskettanut jollakin tavalla. Elokuva on siis nimeltään Der Himmel über Berlin.

Poissa Melodious Oaf

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 3
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #93 : 04.11.22 - klo:17:01 »
Kiitos pohdinnasta Riitta-mummille.

En ajatellut Eichmannia, vaikka se sopiikin tähän yhteyteen hyvin, vaan esimerkiksi tätä tietyn elokuvan kohtaa, jossa vanha kirjailija tai runoilija kirjastossa mietiskelee itsekseen saksaksi. Elokuva on suureksi osaksi tajunnanvirtaa, eikä tässä varmaan sinänsä ole järkeä, eikä puhuja varmaankaan vaikuta pelkästään sympaattiselta. Lainaan silti alle pienen pätkän suomenkielisestä tekstityksestä:

Kohtaus oli jostain syystä minulle jäänyt mieleen ja koskettanut jollakin tavalla. Elokuva on siis nimeltään Der Himmel über Berlin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31900
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #94 : 04.11.22 - klo:18:16 »
https://www.youtube.com/watch?v=_Zih4o6NLCc

Olen kyllä nähnyt tuon elokuva, ja muistan sen tehneen syvän vaikutuksen.
Näistä kuvista varmaa muutkin sen nähneet muistavat , mutta itse en muista yksityiskohtia.

En voi siis ryhtyä keskustelemaan tuosta.
...

Elokuva joka on minuun vaikuttanut on Babettes fiest.  Olemme siitä kauan sitten vähän Penan kanssa puhuneet ja Pena kiteytti Raamatun sanoin mikä siinä on niin puhuttelevaa. Ohjaaja on Gabriel Axel, ja suomalainen nimi on Ranskalainen ilallinen. Kokkaavana mummina nautin myös muusta annista paljonkin.

https://www.youtube.com/watch?v=vgO9v_7DaB4

Psalmi 23: 6

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2501
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #95 : 28.11.22 - klo:04:20 »
Riitta voisi hiljaa podiskella, oliko se oikein valehdella eilen, että viisveisaaja oli pyytänyt postistaan anteeksi. Nimittäin, anteeksipyyntö ei löydy. Tosaalta, sitä ei tarvitsekaan, en ole ainakaan itse toivonut enkä odottanut sitä. Sensijaan, odotin rehellisyyttä sinulta ja asiallista toimintaa ylläpidolta, jota oli turhaa odottaa. Olinpa hölmö.
Ymmärrän, että mielestäsi on lupa valehdella, koska minä olen muka anteeksipyynnön velassa. Anteeksi vaan, en ole anteeksipyynnön velassa. Olen käyttänyt kovempaa ja kovempaa kieltä, mutta te ette tunnu ymmärtävän sitäkään kieltä, jota olen kopioinut sinun ystäviltäsi, ja jota tuomitset minun suussani ja rakastat heidän suussaan (tai et ainakaan silloin valittanut siitä tai vaatinut anteeksipyyntöä). Nimittäin, on sopimatonta julkisella foorumilla vainota ihmistä, joka on ystävällisenä eleenä kääntänyt siionin virret. Laiton vapisten linkin tänne, koska se tarvittiin. Ihmiset pyysivät tietoa. Hyppäsitte taas hyökkäämään siitäkin samoilla vanhoilla satanalisilla (on tarkka sana eikä kiroilua) syytöksillä: käänsin muka narsisismin nimissä, siis, etsien rahaa, kunniaa, asemaa, kultajalustetta jne. niin kuin olette väittäneet täällä jo vuosikausia ja yhteisvoimin. Tartuitte ilkeydessänne tilaisuuteen, yrittäen murskata ihmisen, joka oli tehnyt hyvän (vaikkei tärkeää) työn ystävällisenä eleenä. En tosianikaan ole anteeksipyynnön velassa, niin tämä tekosyy valehteluusi on tosi virheellinen.
Jos joku muukalainen on sinun tykönäs teidän maallanne asuva, ei teidän pidä sitä ryöstämän. 3Moos. 19:33.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21526
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #96 : 28.11.22 - klo:19:36 »
Morjensta!

Piipahdin tänne hetkeksi samalla kun jalkapalloa seurailen.

On täällä viime päivinä ollut kovasti kirjoittelua, ja millaista, en ole körtti niin en tiedä onko ollut körttihengen mukaista...ehkä ei...
Muistan hyvin ajan muutaman vuoden takaa täällä foorumilla, ja muistan hyvin muutaman kirjoittajan joita ei täällä enään ole.
Silloin kirjoitusten sävy oli ymmärtävä, rohkaiseva, sovinnollinen, yhteistyökykyinen, ainakin selkeä enemmistö näin.
Tänään tilanne on toinen.
Mistä tulee apu, vai tuleeko, koitetaan etsiä.

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2501
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #97 : 28.11.22 - klo:20:25 »
Morjensta!

Piipahdin tänne hetkeksi samalla kun jalkapalloa seurailen.

On täällä viime päivinä ollut kovasti kirjoittelua, ja millaista, en ole körtti niin en tiedä onko ollut körttihengen mukaista...ehkä ei...
Muistan hyvin ajan muutaman vuoden takaa täällä foorumilla, ja muistan hyvin muutaman kirjoittajan joita ei täällä enään ole.
Silloin kirjoitusten sävy oli ymmärtävä, rohkaiseva, sovinnollinen, yhteistyökykyinen, ainakin selkeä enemmistö näin.
Tänään tilanne on toinen.
Mistä tulee apu, vai tuleeko, koitetaan etsiä.

Totta. Sävy oli ymmärtävä, rohkaiseva, sovinnollinen, yhteistyökykyinen, kunnes päätettiin murskata vanhojen Siionin virsien kääntäjää jos mahdollista. Siksi Jumalan Henki on ajat sitten poistunut körttifoorumista. Apu ei tule mistään ilman mielenmuutosta, ja nyt enemmistö on sitä mieltä, että Siionin virsien kääntäjää on edelleenkin murskattava.
Jos joku muukalainen on sinun tykönäs teidän maallanne asuva, ei teidän pidä sitä ryöstämän. 3Moos. 19:33.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20493
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #98 : 28.11.22 - klo:21:01 »
Kukaan ei halua murskata sinua tai työtäsi, Thomas McElwain. Olet saanut pääsi kipeäksi puskemalla itse rakentamaasi muuria vasten. Vaihda suuntaa ja tule ulos vapauteen.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16710
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #99 : 28.11.22 - klo:21:12 »
Kukaan ei halua murskata sinua tai työtäsi, Thomas McElwain. Olet saanut pääsi kipeäksi puskemalla itse rakentamaasi muuria vasten. Vaihda suuntaa ja tule ulos vapauteen.

Näin on.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi