Tätä virttä kuuntelin 80-luvulla usein ajaessani iltavuorosta kotiin. Se oli kaipausta oman isäni ja Taivaan isäni luo. Ehkä siinä oli omaa isää enemmän? Lapsuuden isää. Nyt me miehet olimme tahoillamme. Me emme kaivanneet mitään. Me painoimme duunia. Ja se oli siinä. Perheelle piti saada ruokaa. En minä joutanut enkä halunnut senhetkistä isääni konsultoimaan. Lapsuuden turvallista isää kaipasin.
Baritoni Jorma Hynninen veisasi autossa Oi Isä vanhuudessa mua auta heikkoa.
Ja veisaa vieläkin. Mua kohta riirutaan, tää maja puretaan / Oi Jeesus minut kanna luoksesi kunniaan*).
*) Muistinvaraisesti. Hynnisen versio on edellisen virsikirjan.
