Rupesin tätä miettimään ja erottelemaan suoraan sairasåusoireina tulevan ärtymyksen sitten tavallisemman elikkä sairausoireista jonkin mutkan kautta tulevan, kuten että aika usea ihminen on kipeänä ärtyisä, eteniin jos hänen silloin pitää suorittaa suorituksia ja tehtäviä, joita ei jaksaisi. Kipu vielä lisää masennusta ja joskus saattaa sitä aiheuttaakin.
Sitten olen nyt ajattelemassa muuta ärtymistä. Sellaista jonka taustalla on omaa persoonallisuutta vastaan kolahtavat, kenties hyvinkin olemattomat asiat, joiden edessä auttaisi kärsivällisyys ja koettu tieto: Vuoden kuluttua nauran koko jutulle. Tai minua ottaa aivoon, kun en keksinyt älykkäämpää tapaa toimia, sellaista joka vie eteenpäin, meninpä sitten tekemään jotakin oikein dramaattista. Asia ei nuuttunut kuin hullumpaan suuntaan.
Minulla on itselläni erikoinen elämänmeno päällä. Olen mietiskellyt jotakin Veijolan tekstiä, jossa hän kirjoittaa teologian opiskelun aiheuttamasta ahdistuneisuudesta, ja miettinyt olenko siksi tällä haavaa kiukkuinen eritoten erisuuruisille teologeille. Minä ajaudun herkästi törmäyskurssille: Eipähän, enhän minä nyt sitä tarkoittanut, ja huvittikin kun löysin itseni eksegetiikan tentin jälkeen täältä kotoa riitelemästä itseni kanssa. No onhän se tietysti niin. Mutta millä perusteella. Juu juu tämä on välttämätöntä, mutta mussä se tulkintayhteisö on mitä vastahan tai sisällä nyt ollaan historiallisia ja kriittisiä, joku epäperäinen hypoteettinen Pihtiputaan mummo vai.
No ja varmasti ulkoluku hyödyttää, ei se ole ymmärtänisen vastakohta vaan lähtökohta ( saamarin tonttu, voi tyhmyyttä).
Jokin tässä saa vierastamaan kirkkoa ja ärtymään siihen tulkintayhteisönä ja nämä käytännölliset kirjat pitäisi maallikon kirjoittaa...
Eli sellaiset asiat ärsyttävät nyt mitkä eivät ennen.
Jumala on vetäytynyt tähtitarhain tuolle puolen sommittelemaan galakseja ja kaavailemaan versumeita, tahi okemattomuuteen ja Docens
pakeni kirjahyllyyn.
On vähän tilanne kuin aina uudessa. Toisaalta minä mietin, Katso, minä luon uutta, se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Tämä on Vanhassa Testamentissa jollakin profeetalla. Ehkä uudelle taimelle puhkeaa jokin aivan muu tässä kuin asioiden ymmärtäminen uudelleen mikä ei sinänsä olekaan juttu ja käy nopeasti. Analyysissa aina olin ahdistunut ennen kuin ymmärsin uutta, ja useasti kiukuttelin analyytikolle.
Odotan nyt. Uskoni mukaan Jumala jaksaa odottaa kun minä taas tulen sieltä sommittelemasta galakseja ja ryhmittelemästä versumeita. Sillä kumpi meistä välillä vetäytyykään?
