Katoavaa kansanperinnettä. Sananlaskuja, sutkauksia ym. osa 3

[Mauno]

Puulla on syynsä. (Wersovoodin mainos)

[Pirska]

Tosi kuin vesi ja pitää kuin seula.

Kun Kusti polkee niin posti kulkee.

[Pyryharakka]

Näin sikalentusua odotellessa voisi kysyä:

Yksikseskös yskiskelet?   

[Salis]

Elämä on kuin vuorelle kiipeämistä.
Mitä vanhemmaksi tulee,
sitä laajemmat ovat näköalat.

[Pirska]

Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.

[Pyryharakka]

Parista muusta ketjusta muistui mieleen:

Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä, jopa ruotsia puhuvissa, joskus. 

[Pena]

Lasse Liemolan raittiuslupaus: Ei kioskaan enää ... maanantaisin ... aamupäivisin ... luulisin.

[Mauno]

... ainoastaan niinä viikonpäivinä, joissa on on r-kirjain: maanantai, tirstai, keskiviikko, torstai, perjantai, rauantai, sunnunrai ...

[Pyryharakka]

Restaurantti on meidän pankki.

[Pirska]

Pappi lukkari talonpoika kuppari
rikas rakas köyhä varas

Onko kanttorilla ja lukkarilla jotakin eroa?

[Pena]

Kuvittelen lukkarin tulevan ruotsin kielestä (klockare) ja tarkoittavan kellonsoittajaa. Kanttori tulee latinasta (cantor) ja tarkoittaa laulajaa.

[Sanneli]

Mulle tulee lukkarista mieleen lukujärjestus ja unilukkari, joka pätkii kepillä nukkuvia ihmisiä sormille. 

[Pirska]

Ai että lukkari kellonsoittaja? Meillä päin puhuttiin ennen lukkarista ja minä kuvittelin aina, että se tarkoitti kanttoria. Mikä sitten oli Seitsemässä veljeksessä, olivatko he lukkarin koulussa?

[seppos]

Ai että lukkari kellonsoittaja? Meillä päin puhuttiin ennen lukkarista ja minä kuvittelin aina, että se tarkoitti kanttoria. Mikä sitten oli Seitsemässä veljeksessä, olivatko he lukkarin koulussa?

Tämä on hassu juttu, mutta Pena on oikeassa sanojen synnyt osalta ja Pirska sanojen käytön. Molemmille täydet pisteet.

[mt]

Seppos tuomaroi asian oikein, sillä lukkarilla oli aikoinaan myös laulunjohtovelvollisuuksia, vaikka taidot eivät välttämättä siihen riittäneetkään. Esim. Porvoon hiippakunnassa ei 1700-luvun lopussa päässyt lukkariksi, ellei ollut laulunopettajan (director cantus) antamaa todistusta. Lukkarit olivat todellisia moniosaajia, sillä maaseudulla heidän tehtäviinsä kuului myös suoneniskentä, rokottaminen ja haavurin työt. Seurakunta arvioi kyllä laulutaitoakin. Kannaksella kahden yhtä kovaäänisen lukkarikandidaatin välillä tehtiin ratkaisu laulunäänen kantavuuden perusteella. Valitsijamiehet kävelivät kirkolta pois ja kuuntelivat. Kun laulu lakkasi kuulumasta, lyötiin tien oheen tolppa, ja sitten oli toisen mylvijän vuoro. Vuoden 1869 kirkkolaissa lukkarin virasta tuli virallisestikin muusikon virka nykyistä kanttoria vastaavin tehtävin. Kanttori tuli virkanimikeeksi vasta vuoden 1939 kirkkolaissa.

Mt