Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 29.06.21 - klo:10:28
-
Minun historianharrastukseni on tällaista arkista,ilman sen syvempää opiskelemista.
Luen kyllä, kun tapaan mielenkiintoisen asian tai kuvan.
Nyt tähän ketjun aloittamiseen innoitti näkemäni elokuva, The dig. Tekstin saa käännettyksi suomeksi kun näpäyttääKäännä tämä sivu-tekstiä.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Dig_(2021_film). Tositapahtumiin perustuva hieno historiallinen löytö Suffolkissa juuri ennen II Maailmansotaa.
Etsin googlesta, mistäpä muusta Sutton Hoon tiedot:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sutton_Hoo
-
Tässä lisää Sutton Hoo-aarteista ja niiden lahjoittajasta Edith Prettystä:
https://www.google.com/search?q=Edith+Pritty&oq=Edith+Pritty&aqs=chrome..69i57j46i13j0i13l7.7010j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8
-
Olen viettänyt rentouttavaa aikaa kuuntelemalla Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarina- sarjaa. Nyt on menossa 4.osa, Ruokarouva. Eletään Sortokauden viimeisä vuosia Espoon Albergassa.
Kirja käy läpi Kultakauden taidehistorian merkkimiehiä: Sakari Topelius, Jean Sibelius ja Albert Edefelt ovat sankarittaren työnantajia. Ville Vallgren ja Viivi Paarmio, sekä Akseli ja Mary Slöör- Gallen-Kallela ovat naapureita, Eino ja Kasimir Leino ruokavieraita. Pääosassa on Alberga, Leppävaara ja sen tapahtumat.
Edesmennyt rakas ystäväni oli 1960-luvun alussa Leppävaaran asemalla Postipankissa töissä, ja muisteli minulle noita aseman seutuja. Niistä Enni Mustonen on sijoittanut kirjansa Albergan kartanon lähelle, aiva Valgrenien huvilan vierelle jyrkän kallion kupeelle.
On historiaa että Venäjä tsaari rakennutti sinne kiinalaisilla orjilla linnoitusta.
Tämä kuvasarja kertoo mm. vm. asumuksista:
http://www.lepuski.fi/images/PDFt/KAMU_kuvia_kansalaismuistipiiri_010218_kor_1.pdf
On kuvia myös asukkaiden lemmikki-porsaista, jollainen oli myös Viivi Paarmiolla, Sika-Pelle.
Enni on saanut ehkä idean näistä valokuvista.
-
Innostuin kaivelemaan opettajani Kuisma Pesolan sukujuuria, jotka näkyvät liittyvän myös Alahärmään, kuten tässä kuvien alapuolen historiikistä käy ilmi.
Kuvissa Kuisma Pesola istuu kotinsa Soinin Vanha-Pesolan takkakivellä, juuri sen näköisenä kuin hänet muistan.
Myös rehtori Tuomo Pesola oli lahtelainen elämänsä myöhemmissä vaiheissa. Jalkarannan koulussa , mutta myöhemmin samassa Renkomäen koulussa jota kävin Kuisma Pesolan oppilaana.
Muistellessa tulivat lapsienkin nimet mieleen. Pojat oliva Jaakko ja Seppo, ja tytär Sirkku Samanniminen tytär oli säveltäjä, kuoromies Väinö Pesolan suvussa.
Nämä ovat eri sukua, lähtöisin Varsinais-Suomen Kaarinasta.
https://www.jarviseutu-lehti.fi/uutiset/online-uutiset/pesolan-opettajasuvun-vaikutuspiirissa-pekka-pukkila-kirjoittaa-soinilaissyntyisen-kosti-pesolan-opettajasuvun-vaiheista-ja-vaikutuksista-1.15445472
-
YLE tarjoilee ajoittain mukavia juttua synnyinseudultani Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta.
Rajakivestä' löytyi 'hymiö':
https://yle.fi/uutiset/3-12095022
Tätilän lähellä Virolahden Tiilikkalassa ( Säkäjärveä )Lepkankaan mäellä on Uudenkaupungin rajan rajakivi. Sitä kipaistiin toisinaan katsomassa.
http://metsapolkuja.blogspot.com/2015/07/lepkankaan-kivi.html
-
Harald Kaunotukka (muinaisnorjaksi Haraldr hinn harfagri, islanniksi Haraldur hinn harfagri, norjaksi Harald Harfagre), eli v.850-933. Norjan perustaja ja ensimmäinen kuningas oli Norjan kaakkoisosan kuninkaan Halvdan Mustan poika. Tosiasiassa Harald hallitsi vain rannikkoalueita ja muualla valtaa pitivät paikallispäälliköt. Haraldilla oli kuusi poikaa, joista yksi, Eerik Verikirves surmasi muut viisi veljeään.
Luin äsken vanhaa skottilaista runoutta, joissa monissa mainitaan skandinaavien kanssa taisteleminen. Siitä innostus tähän viestiin (tosin olen ollut viikinkien historiasta ennenkin kiinnostunut.)
-
Harald Kaunotukka (muinaisnorjaksi Haraldr hinn harfagri, islanniksi Haraldur hinn harfagri, norjaksi Harald Harfagre), eli v.850-933. Norjan perustaja ja ensimmäinen kuningas oli Norjan kaakkoisosan kuninkaan Halvdan Mustan poika. Tosiasiassa Harald hallitsi vain rannikkoalueita ja muualla valtaa pitivät paikallispäälliköt. Haraldilla oli kuusi poikaa, joista yksi, Eerik Verikirves surmasi muut viisi veljeään.
Luin äsken vanhaa skottilaista runoutta, joissa monissa mainitaan skandinaavien kanssa taisteleminen. Siitä innostus tähän viestiin (tosin olen ollut viikinkien historiasta ennenkin kiinnostunut.)
Sivullinen oli tosi kuvottava, kun hän kirjoitti tähän foorumiin, että kääntämäni vanhojen Siionin virret ovat kamalia ja täynnä kuvottavaa pappisvihaa, hihhulimaisia, ja koska ne ovat täällä esillä, pitäisi kieltää körteiltä seurakunnan tilojen käyttö. Se, että kukaan ei pystynyt kirjoittamaan olevansa eri mieltä on kamalaa ja kuvottavaa.
-
Sivullinen oli tosi kuvottava, kun hän kirjoitti tähän foorumiin, että kääntämäni vanhojen Siionin virret ovat kamalia ja täynnä kuvottavaa pappisvihaa, hihhulimaisia, ja koska ne ovat täällä esillä, pitäisi kieltää körteiltä seurakunnan tilojen käyttö.
Nyt niputat turhaan Sivullisen kannanotoista irralliset asiat yhteen. Malmivaaran virret, sinun käännöstyösi ja pappisviha ovat kolme eri asiaa. Hihhulimaisuus taas on kannannottona aivan asiaton. Nettikeskusteluissa on tapana jättää tällaisiin provokaatioihin vastaamatta, ette 'ruokittaisi trollia'.
-
Nyt niputat turhaan Sivullisen kannanotoista irralliset asiat yhteen. Malmivaaran virret, sinun käännöstyösi ja pappisviha ovat kolme eri asiaa. Hihhulimaisuus taas on kannannottona aivan asiaton. Nettikeskusteluissa on tapana jättää tällaisiin provokaatioihin vastaamatta, ette 'ruokittaisi trollia'.
Tämä on hävytön vastaus. Tässä postissa viittasin Sivullisen kannonottoon erittäin tarkkaasti. Voit minua moittia, mutta et ole häntä moittinut. On hävytöntä.
-
Nyt niputat turhaan Sivullisen kannanotoista irralliset asiat yhteen. Malmivaaran virret, sinun käännöstyösi ja pappisviha ovat kolme eri asiaa. Hihhulimaisuus taas on kannannottona aivan asiaton. Nettikeskusteluissa on tapana jättää tällaisiin provokaatioihin vastaamatta, ette 'ruokittaisi trollia'.
Pystyt minua syyttämään trollauksesta, kun huomautan, että Sivullinen on sanonut käännökseni kamaliksi (jota hän on tehnyt) ja myös sanonut, että käännökseni ovat täynnä pappisvihaa (jota hän on sanonut) ja että ne ovat hihhulimaisia (jota hän on sanonut). Kolme asiaa, jota hän on sanonut käännöksestäni ja josta olen loukkaantunut sekä siitä, että hän niin kirjoitti julkisesti ja myös siitä, että olette ilmeisesti kaikki samaa mieltä, koska minua vain moititaan siitä eikä häntä.
Joku teistä painosti häntä muka pyytämään anteeksi. Niin hän kirjoitti "Jos minä..." Ei jositella anteeksi pyynnöissä. On myös kuvottavaa, kun ei tarkoita sitä. Sen jälkeen hän on vain jatkanut samaa hyökkäystä, joten olen oikeassa kun rupean taas valittamaan siitä.
-
Joku teistä painosti häntä muka pyytämään anteeksi. Niin hän kirjoitti "Jos minä..." Ei jositella anteeksi pyynnöissä. On myös kuvottavaa, kun ei tarkoita sitä. Sen jälkeen hän on vain jatkanut samaa hyökkäystä, joten olen oikeassa kun rupean taas valittamaan siitä.
Ei minua kukaan ole painostanut pyytämään anteeksi. Monestiko pitää pyytää: anteeksi. En ole myöskään jatkanut samaa hyökkäystä. Minusta on aika erikoista, että vähän päästä aloitat tämän saman valituksen. Voinhan kyllä lopettaa täällä kirjoittelun, koska en ole oikein tänne sovelias. Toisaalta ei minun rauhaani kyllä järkytä yhtään, vaikka en tänne kirjoittelisikaan. Aikaahan tähän menee.
-
Tämmöistähän tämä on ollut jo kauan. Ei mitään körttistä ymmärrystä ja vain halutaan jatkaa samaa rataa.
Ylläpidon tulisi tehdä toiminnan tarkistus, että kukin pysyisi kuosissaan ml ylläpito itse. Körttinen liike on kirkollinen so hengellinen liike.
-
Pystyt minua syyttämään trollauksesta, kun huomautan, että Sivullinen on sanonut käännökseni kamaliksi.
Nyt ymmärsit aivan väärin. Tarkoitin, että sivullisen hyökkäyksiä voi pitää trollauksena, jotka olisi ollut hyvä jättää vaille huomiota.
-
Nyt ymmärsit aivan väärin. Tarkoitin, että sivullisen hyökkäyksiä voi pitää trollauksena, jotka olisi ollut hyvä jättää vaille huomiota.
Niin, ymmärsin väärin. Tässä vaiheessa, ymmärrän kaikki hyökkäyksenä. On tullut huonoksi tavaksi. Mistäkän se johtuu?
Tässä vaiheessa paras ratkaisu on vaieta kuoliaaksi vanhojen Siionin virsien käännös, josta on tullut pelkkää harmia eikö iloa kenellekään.
-
Ymmärrän että kirjoitat varsin syvällisesti viisaita ajatuksia.
En osaa tuohon kirjoittajan, kääntäjän, lukijan vastuuseen mitään lisätä.
Jokainen ihminen on mielestäni ainutlaatuinen, ainutkertainen, Jumalan luoma persoona.
Meillä jokaisella on oma historia, oma ympäristö, omat olosuhteet, omat ajatukset.
Etsimme Jumalan johdatusta, elämän tarkoitusta, sisältöä.
Näistä lähtökohdista myös täällä foorumilla luemme ja kirjoitamme, emmekä aina ymmärrä
toisiamme, mutta olemme omalla paikallamme, omassa tehtävässämme, olemuksessamme.
Erilaisuus lienee rikkautta.
Iloitaan tänään aurinkoisesta syyspäivästä, kauniista ruskasta.
-
Tämä on meille kaikille :
Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
VK 386:5 ja SV 100:1
-
Tampereen Herättäjäjuhlien 2018 alla oli Aamulehdessä liikkeen kistoriaa ja nykypäivää.
Lopussa on vertailu eri liikkeiden tunnuksista.
https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000007454716.html
-
Musiikinhistoriaa tämäkin. Kuvat kertovat missä mentiin
https://www.youtube.com/watch?v=O2TQ2ehSsKs
Goodbye Odessa - Yiddish Song. Ehkä veli-Veneheitto on tämän jakanut. :017:
-
Jos yhtäkkiä vanhat Siionin virret niin kiinnostavat, niin laittakaa tänne alkuperäiset suomenkieliset. Nekään ei löydy mistään.
-
Musiikinhistoriaa tämäkin. Kuvat kertovat missä mentiin
https://www.youtube.com/watch?v=O2TQ2ehSsKs
Goodbye Odessa - Yiddish Song. Ehkä veli-Veneheitto on tämän jakanut. :017:
Kyllä yhden kerran, muistini ei ole tarkka.
-
Selasin läpi jäsenluettelomme ja yllätyin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, että täytyy vain syntisenä porskuttaa menemään.
-
Mikä oli yllättävää ? Minä olen monta kertaa selannut sen ja katsonut esim. foorumille liittymispäiviä ja kirjoitusten kpl-määriä, jotka eivät sinänsä merkitse paljonkaan.
Paljon on rekisteröityneitä jotka eivät ole yhtään kertaa kirjoittaneet. Sitäkö tarkoitat ?
-
Omaa tekstiäni lähinnä, koska se ei ole ollut mieltä ylentävää. Riitaisuuttani olen yrittänyt suitsia.
-
Jaa sitä ! Me olemme laisiamme, ja siinä meillä on työtä että muuttuisimme.
Mielemme uudistus on meillä kesken matkalla, vasta sitten tiedämme kun pääsemme portille. Toivotaan, että se avataan.
Meille tulisieluisille tämä on sopiva Siioninvirsi:
SV 15 Suo sydämeni temppelin
1. Suo sydämeni temppelin
aueta, Jeesukseni.
Sanalla, esimerkillä
käy opettajakseni.
Minulle, Jeesus, kirkasta
ristisi salai-suutta.
Henkesi anna armoa,
elämän voimaa uutta.
2. Taas tahdot minut, oppilaan,
sanasi kouluun panna.
Tee minut tarkkaavaiseksi,
Marian sydän anna.
Suo hyvä osa valita
juuressa jalkojesi.
Myös anna voimaa kulkea
jäljissä askeltesi.
3. Sokea tässä haluaa
sinulta johdatusta.
Siis aukaise mun silmäni,
valaise yöni musta.
Jo Hengen valo sytytä,
suo sanas kynttiläksi,
ja tahtoasi selvennä,
tee minut näkeväksi.
4. Arkana anon armoa
ja kärsivällisyyttä.
Vastaasi silti rimpuilen.
Tarvitsen ystävyyttä.
Sinulta pyydän lääkettä,
paranna sydämeni.
Sen älä anna jäätyä,
suo armo lämmökseni.
5. Kun sielun sota ahdistaa,
tee siihen rohkeaksi
ja vaeltajaa uupuvaa
lepoosi suostuvaksi.
Suo arkkiin tulla kyyhkysen,
se väsyy lentoihinsa.
Vain haavoissasi syntinen
saa turvakaupunkinsa.
6. Vieraaksi vaadi pöytääsi
suurissa pidoissasi.
Viinisi kaada maljaani,
ravitse mannallasi.
Laumaasi saanko kuulua,
lempeä Paimeneni?
Kun tiellä tahdon horjua,
oikaise askeleni.
7. Helmeä etsin kallista
aarteeksi sydämeni.
Se helmi olet ainoa,
Herrani, Jeesukseni.
Jos kaiken voisin antaa pois
luokseni tullaksesi,
niin sydämeni olla vois
aittana aarteillesi.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1894, VK 1938, VK 1986, M. Nuorva 2016
-
Kiitos!
-
Toketubilaiset ovat erikoinen joukko. Siellä kulkevat samassa rintamassa mielenosoituksessa holokaustin kieltajät ja Israelin ystävät.
YLEn mukaan
Minulle tuli YouTube sivulle historiallisesti mielenkiintoinen video: https://www.youtube.com/watch?v=0deVorp2288
jossa kerrotaan Poleseyn ( Polesian ) juutalasista Pinsk´n kaupungissa.''
Pinsk:
https://en.wikipedia.org/wiki/Pi%C5%84sk_Ghetto
-
Melkeinpä kaikki historialliset sotaelokuvat on käyty läpi. Vaimoni on tässä toisella pöytää oman tietokoneensa kanssa. Pian minulla alkaa nyyhkytys. Vaimo sanoo, että ota yksi vaan sotaelokuva päivässä. Siinä on pseudopohjalaisen karski arki.
-
Minä käyn läpi sarjoina ja elokuvina Englannin kuningashuonetta , johon liittyvät myös Winston Churchill ja Margaret Tchatcher. The Crown´n näyttelijätyö on paikoin loistavaa.
Sotaleffoista en niinkään välitä, paitsi jos niihin liittyy ihmisen tarina, kute Pelastakaa sotamies Ryan. Vanhat länkkärit kelpaavat hyvin. Historialliset dokumentit kiinnostavat kuten historialliset henkilöt.
-
Viikingit antoivat meille viikonpäivät, ms-taudin, joulupukin ja kansalaisyhteiskunnan.
https://www.ts.fi/kulttuuri/1074181074/Viikingit+antoivat+meille+viikonpaivat+mstaudin+joulupukin+ja+kansalaisyhteiskunnan
-
Olivatko viikingit 'muita' vai 'meitä'? Ehkä joukossa oli venekuntia meidänkin rannoiltamme.
-
Olivatko viikingit 'muita' vai 'meitä'? Ehkä joukossa oli venekuntia meidänkin rannoiltamme.
Enimmäkseen muita olivat, mutta täältäkin on muistaakseni todistetusti ollut yksittäisiä seikkailijoita mukana. Meren ranta oli noihin aikoihin paljon edempänä sisämaassa kuin nyt on; erityisesti Pohjanmaan rannikolla maan kohoaminen on nopeaa, joten oli varmaan helpompi lähteä mukaan. Pyhä Olavi teki teinivuosinaan ryöstöretkiä rannikolle, josta sikäläiset asukkaat ajoivat viikingit pakosalle. Toinen voitto "meille" tuli muinaislöytöjen mukaan nykyisen Inkoon paikkeilla. Olavi julisti Norjan kristityksi maaksi, mutta tätä ei oikein kansa hyväksynyt, joten he kutsuivat Tanskan viikinkikuninkaan Knut Suuren avuksi, joka voittikin Olavin saadessa itse surmansa taistelussa. Tämän tappion seurauksena Norjasta tuli kristillinen vasta noin 100 vuotta myöhemmin. Olavi Pyhä on haudattu Trondheimin tuomiokirkkoon ja on Norjan kansallissankari.
-
Minua viikingit kiehtovat samalla tavoin kuin intiaanit. Heistä on kirjallisuutta ja museoissa jotakin. Suomessa on Hiittinen-Rosala matkalla käyty Viikinkikylän ulkopuolella. Se ei ollut silloin aukin kun siellä matkailimme.
Trondheimissa olen myös käynyt tuomiokirkon ulkopuolella, ja lisäksi karsoin Netflix-tuotannon Viikingit -sarjaa kunnes se kävi liian veriseksi minun makuun.
Myös englantilaisissa historiallisissa kirjoissa kerrotaan viikinkien Esat-Angliaan noususta.
Ja, Upsalassa olemme käyneet viikinki-pääliköiden haudoilla. Ne ovat valtavan suuria nurmettuita kumpuja Vanhassa Upsalassa.
-
Minua viikingit kiehtovat samalla tavoin kuin intiaanit.
:eusa_clap:
-
Viikingeistä en kerää Pinterest-kokoelmaa. Ei niitä taida löytyäkään paljon.
( Täytyypä katsoakin heti ) :003:
-
Jotain on, mutta en ala itselleni keräämään. Tässä muutama näyte:
https://fi.pinterest.com/pin/690106342894088519/
https://fi.pinterest.com/pin/3377768462634292/
https://fi.pinterest.com/pin/23221754315924245/
https://fi.pinterest.com/pin/674625219189272878/
-
Historia on eräs mielenkiintoni kohteista, mutta vielä kiintoisampaa on johdatus joka yhdistelee lankoja toisesta toiseen. Näin kävi tänään:
Valitsin rukouksen kautta Siionin virren iltahartauteen ja huomasin sen kirjoittajan sukunimen olevan minulle tuttu. Virttä en ole koskaan kuullut enkä lukenutkaan.
Virsirunoilija on ruotsalainen Catharina Christiernin . Nimi tuli kohdalleni vuonna 1972
kun vierailimme Nostoväkinäyttämön kanssa esittämässä Porvoon kouluille näytelmää Huumepiikki.
Kaupunki oli järjestänyt meille erinomaisen oppaan, vanhan herran nimeltä Georg Christiernin. Hän tunsi kaupungin historian ja rakennukset . Opastus kierteli monessa paikassa, Raatihuoneen torilta ranta-aitoille, katuja ristiin-rastiin, mm oman kotinsa Jokikadulla. Jatkoimmea linja-autolla Linnanmäelle ja palatessa kirkkoon, josta siirryimme Runebergin kodille. Siellä oli oma talon opas. Voi mikä nautittava päivä ! Ja oppaamme oli silloin jo 85 vuotias.
Mutta nyt tuli nimi eteen vanhasta Siioninvirrestä. Googlailin hetken ja sitten löytyi enemmänkin tarinaa:
https://www.youtube.com/watch?v=LSfOHMJJBjw
Vielä on tutkimatta onko Catharina sukua Georg´lle.
-
Historia on eräs mielenkiintoni kohteista, mutta vielä kiintoisampaa on johdatus joka yhdistelee lankoja toisesta toiseen. Näin kävi tänään:
Valitsin rukouksen kautta Siionin virren iltahartauteen ja huomasin sen kirjoittajan sukunimen olevan minulle tuttu. Virttä en ole koskaan kuullut enkä lukenutkaan.
Virsirunoilija on ruotsalainen Catharina Christiernin . Nimi tuli kohdalleni vuonna 1972
kun vierailimme Nostoväkinäyttämön kanssa esittämässä Porvoon kouluille näytelmää Huumepiikki.
On teeskentelyä ruveta kehumaan historiaa, kun olette ajaneet historialliset Siionin virret pois foorumista. Mikään neuvottelu ei auttanut. Niin luulisi, että hävettäisi viitata mihinkään historiaan.
Kaupunki oli järjestänyt meille erinomaisen oppaan, vanhan herran nimeltä Georg Christiernin. Hän tunsi kaupungin historian ja rakennukset . Opastus kierteli monessa paikassa, Raatihuoneen torilta ranta-aitoille, katuja ristiin-rastiin, mm oman kotinsa Jokikadulla. Jatkoimmea linja-autolla Linnanmäelle ja palatessa kirkkoon, josta siirryimme Runebergin kodille. Siellä oli oma talon opas. Voi mikä nautittava päivä ! Ja oppaamme oli silloin jo 85 vuotias.
Mutta nyt tuli nimi eteen vanhasta Siioninvirrestä. Googlailin hetken ja sitten löytyi enemmänkin tarinaa:
https://www.youtube.com/watch?v=LSfOHMJJBjw
Vielä on tutkimatta onko Catharina sukua Georg´lle.
-
Tanskainen viikinkisoturi Knop tuli Suomeen. Knop on sukunimi. Knop on ollut Tervajokisten (Vähäkyrö) mielestä vaikea. Knopista tuli Knooppi. 1700-luvulta lähtien Tuomas Knooppi vaihtoi nimensä Eleniukseksi. Minä olen ylpeä viikinkisoturin perillinen.
-
Mylläxin välirauhan ylösalasin ja kaiken tapahtuneen nyt viimeks.
Kuka ties että Kotka oli sotatoimialuetta. Kyl revähti silmäni avoimeksi. Miksei mulle ennen kerrottu. :icon_cool:
.....................
Kyl taas ryhdyn muihinki historioihin kun kerkiän :icon_cool:
-
Mie tiäsin mitä äiti kerto ilmavalvonnast Kotkan rannikol. Muuta en tient. Ja äitil meni hermot siellä ja hää siirty muonittajaks.
-
Kuka ties että Kotka oli sotatoimialuetta.
Saksalaisen sotalaiva Nioben tuhon Kotkassa olen tiennyt 'aina'.
-
Ainakin minua kiinnostavaa merenkulun historiaa Porvoosta, ja Porvooseen.
https://www.youtube.com/watch?v=3GX5sBEXQpg
Olen alkanut saada Porvoon museolta videoita, johtunee siitä kun olen muutaman itse löytänyt ja katsonut.
-
Rönsyilevänpuoleisesta ammattikasvatusta käsittelevästä väitöskirjasta poimittua (nämä eivät ole tutkijan omia havaintoja, vaan hän nojaa lähteisiinsä):
Ruotsi-Suomessa rajoitettiin käsityöläisammatin harjoittaminen kaupunkeihin vuonna 1546 annetulla säädöksellä. Kun kaupungissa oli vähintään kolme samaa ammattia harjoittavaa mestaria, he saattoivat muodostaa ammattikunnan, jota varten heidän tuli anoa oikeutta maistraatilta. Vuonna 1720 annetulla asetuksella ammattikuntalaitos järjestettiin saksalaisen esikuvan mukaan.
Tuon asetuksen mukaan tuli jokaisen, joka aikoi antautua harjoittamaan käsityöliikettä, käydä läpi kaksi valmistautumisastetta, oppipojan vuodet ja kisälliaika.
Tie saattoi katketa jo oppipojaksi ottamisvaiheessa. Pyrkijän tuli olla aviollisten ja kunniallisten vanhempien jälkeläinen. Joidenkin ammatinharjoittajien, mm. tullimiesten, oikeudenpalvelijoiden, soittoniekkojen, yövahtien, haudankaivajien ja mestaajien, lapsia ei pidetty soveliaina oppipojiksi. Edelleen saattoi uskonto tai vieras kansallisuus olla esteenä. Siten ei mustalaisten, juutalaisten saati sitten turkkilaisten lapsia päästetty oppipojiksi.
Viimeisen kappaleen rajoitukset eivät lakisääteisiä, vaan ammattikuntien omia määräyksiä. Eläköön kukin säätynsä mukaan, ts. vanhempiensa säädyn!
-
^ Mestaajien ammattikunnan hommia hoitaa nykyisin mm. 7päivää lehti :icon_sad:
-
Espanjantaudin historiaa, ensin epidemia sitten pandemia :
https://areena.yle.fi/1-50938475
-
Äitini sisarusparven esikoinen kuoli pienenä espanjantautiin. Viimeinen siitä ikäpolvesta - enoni vaimo - kuoli koronaan. Tietty historian kaarihan tässäkin.
-
Historia tulee kiinnostavaksi silloin kun sen tapahtumat ovat kohdanneet omia läheisiä ihmisiä.
...
Olen tietystä syystä muistanut pienen asian omasta, ei niin hirveän vanhasta , elästäni. Sen saattavat toisetkin iäkkäämmät nais-ihmiset muistaa, mutta nuoremmilla ei ole aavistustaan mitä tehtiin kun vietiin sukat silmukoitavaiksi.
Siihen aikaan kun mummo oli nuori, olivat nailonsukat arvokkaita ja niitä ei ostettu jokaisena palkkapäivänä kuten nykyisiä sukkahousuja.
Vaan kun sukkaan tuli silmäpako, ja niitähän tuli väkisinkin jos ohut sukka osui vaikka johonkin tikkuun, joka repäisi reijän. Siitä lähti silmäpako. Se saattoi kulkea pitkän matkan. jopa alhaalta ylös asti, tai toisin päin. Nämä sukat eivät olleet sukkahousun mallia, vaan reiteen ulottuvat jotka kiinnitettiin korsettiin.
Siis, jos sattui silmäpako,
mikä neuvoksi ?. Kaupungeissa ainakin oli naisten alusvaateliikkeitä jossa ikkunassa saattoi olla pieni ilmoitus: Sukkien silmukointia tai Sukkien silmäpakoja korjataan. Ei se ilmaista ollut, mutta paljon halvempaa kuin uuden sukkaparin hankinta.
Silloin korjattiin vatteita. Paikattiin , ommeltiin nappeja ja tehtiin napinläpiä, äytettiin kanttinauhaa liinavatteiden valmistuksessa ja kuminauhaa etenkin alushousujen vyötärön paikallaan pysymiseksi. Vielä varhemmin lasten sukat pysyivät kiinni liivissä, ja sukat ilman 'makkaroita' kun sukka kiinnitettiin sen reijästä liivin nappiin.
Voi, näitä muistoja alkaa nousta iltahämärässä. Nimittäin näitä askareita tehtiin kotona iltapuhteella . Äidi opettivat tyttäriä, ja taisi olla poikiakin joilta paidan napin ompeleminen sujui.
Mitään ei helposti heitetty pois, vaan kierrätettiin. Viimeiseksi vaate-materiaali pääryi matonkuteiksi. Kodeissa käytettiin enimmäkseen räsymattoja.
-
Kun olin pieni, kyllä minunkin äitini joitain vaatteita oli minulle itse tehnyt.
Housuja paikattiin , kun polviin tuli reikä.
-
Kiitos jälleen Porvoon museolle kahdesta mukavsta videosta:
https://www.youtube.com/watch?v=ddaOgFqEcPM
sekä
https://www.youtube.com/watch?v=29EqHymuxy4
1. Videossa on tuttuja esineitä lapsuudestani. Kuparipannu, savi-astiat, tuohiset, sopa sokeritopan tiesi. Meillä oli kotona sokerisakset jolla äidin kotona oli pienitty toppasokerista irrotettuja palasia.
Vispilänkauppaa en ole harrastanut, mutta koululuokkana kävimme koivunvarpuja keräämässä ja kuorimassa. Omatekoisella vispilällä olen vispannut kesämökilläkin.
2. Video kertoo suuresta meteoriitista ja poliittisesta historista sekä maailmanlopun enteistä.
-
Kannattaa unohtaa ainakin herännäisyyden historia ja jos mahdollista piilottaa todistusaine.
-
Olen viime päivinä lueskellut 1700-luvun kansanherätyksistä netistä ja uutta tietoa ei enää oikein löydy. Pitänee mennä joku päivä kirjastoon etsimään lisää. Lähinnä olen kiinnostunut Länsi-Suomessa tapahtuneista asioista. Rukoilevaisuus on lestadiolaisuuden ohella ainoita, jotka ovat säilyttäneet herätysliikkeen tunnusmerkistön muitten painuessa kirkollisuuteen. Herännäisyys muuttui "jyrkästi kirkolliseksi" körttiläisyydeksi, eikä paljon enää jaksa kiinnostaa. Itä-Suomessa Lapinlahden Telppäsniityn tapahtumat ja Paavo Ruotsalaisen herääminen mm. 1700-luvulla kuuluvat samaan kansanherätyksen jatkumoon, kuin tapahtumat lännessä. Rukoilevaisuudessa on ollut ainakin sen nykyiseen kokoonsa suhteutettuna eniten maallikko- ja unissasaarnaajia kuin muissa liikkeissä. Mainittakoon vaikka Matti Pukanhaava ja kirkolliseen rukoilevaisuuteen päätynyt Matti Paavola. Häneltähän on yksi virsikin nykyisessä virsikirjassa. Tosin 1800-luvun puolelle ja lestadiolaisuuteen en ole vielä päässyt. Liisa Eerikintytär rukoilevaisuudessa ja Lapin Maria lestadiolaisuudessa ovat olleet alullepanevia voimia herätyksissä omilla tahoillaan. Naisten osuus rukoilevaisuuden vaiheissa on ollut huomattava ja se on ollut huomattavampi Länsi-Suomessa kuin itäosissa maata. Laitan tähän lopuksi Wikipediatekstin unissasaarnaaja Anna Rogelista. Hän kuoli jo 33-vuotiaana ja hänen kohtalonsa järkyttää minua. Anna Rogelille on pystytetty muistomerkki hänen kotiseudulleen Merikarvialle ja hänestä on tehty siellä myös näytelmä "Sairaan kaunis elämä."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Rogel
Rukoilevaisuutta on tutkittu vähemmän kuin muita herätysliikkeitä. Näin luin netistä. Lestadiolaisuutta sen sijaan on tutkittu paljon ja seuraavaksi menenkin 1800-luvulle ja sen kimppuun. Eiköpähän tässä pidä siirtyä Pohjois-Ruotsin puolelle ja Pajalaan.
-
Olen viime päivinä lueskellut 1700-luvun kansanherätyksistä netistä ja uutta tietoa ei enää oikein löydy. Pitänee mennä joku päivä kirjastoon etsimään lisää. Lähinnä olen kiinnostunut Länsi-Suomessa tapahtuneista asioista. Rukoilevaisuus on lestadiolaisuuden ohella ainoita, jotka ovat säilyttäneet herätysliikkeen tunnusmerkistön muitten painuessa kirkollisuuteen. Herännäisyys muuttui "jyrkästi kirkolliseksi" körttiläisyydeksi, eikä paljon enää jaksa kiinnostaa. Itä-Suomessa Lapinlahden Telppäsniityn tapahtumat ja Paavo Ruotsalaisen herääminen mm. 1700-luvulla kuuluvat samaan kansanherätyksen jatkumoon, kuin tapahtumat lännessä. Rukoilevaisuudessa on ollut ainakin sen nykyiseen kokoonsa suhteutettuna eniten maallikko- ja unissasaarnaajia kuin muissa liikkeissä. Mainittakoon vaikka Matti Pukanhaava ja kirkolliseen rukoilevaisuuteen päätynyt Matti Paavola. Häneltähän on yksi virsikin nykyisessä virsikirjassa. Tosin 1800-luvun puolelle ja lestadiolaisuuteen en ole vielä päässyt. Liisa Eerikintytär rukoilevaisuudessa ja Lapin Maria lestadiolaisuudessa ovat olleet alullepanevia voimia herätyksissä omilla tahoillaan. Naisten osuus rukoilevaisuuden vaiheissa on ollut huomattava ja se on ollut huomattavampi Länsi-Suomessa kuin itäosissa maata. Laitan tähän lopuksi Wikipediatekstin unissasaarnaaja Anna Rogelista. Hän kuoli jo 33-vuotiaana ja hänen kohtalonsa järkyttää minua. Anna Rogelille on pystytetty muistomerkki hänen kotiseudulleen Merikarvialle ja hänestä on tehty siellä myös näytelmä "Sairaan kaunis elämä."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Rogel
Rukoilevaisuutta on tutkittu vähemmän kuin muita herätysliikkeitä. Näin luin netistä. Lestadiolaisuutta sen sijaan on tutkittu paljon ja seuraavaksi menenkin 1800-luvulle ja sen kimppuun. Eiköpähän tässä pidä siirtyä Pohjois-Ruotsin puolelle ja Pajalaan.
Hei, vanha Kamu! Mitä kuuluu?
-
Hei, vanha Kamu! Mitä kuuluu?
:icon_eek: No, aurinkohan tässä paistaa niin hyville kuin pahoillekin, mutta Tuomion päivä on lähempänä kuin eilen.
-
:icon_eek: No, aurinkohan tässä paistaa niin hyville kuin pahoillekin, mutta Tuomion päivä on lähempänä kuin eilen.
:eusa_angel: Näin on. Tästä on hyvä jatkaa, kun pidetään Jeesus mielessä.
-
Kun nyt luen Väinö Linnan Pohjantähteä hiljalleen, olen vasta 2.osan siinä kohdassa jossa punaiset voitettin Lahti-Lammi maantiellä ja koottiin Fellmannin pellolle.
Tähän liittyen aloin etsiä paikkoja kotikaupungistani joissa sotatoimia ja teloituksia tapahtui huhtikuussa 1918.
Sitä en ollut tiennytkään, että kun saksalaiset vyöryivät Renkomäen ( ensimmäinen kotikyläni Lahdessa ) kautta rautatieasemalle, he saivat vastaan kovan tykkitulen Radiomäeltä ( jonne meidän maanpäällinen matka päättyy ) punaisten aseista, kuten ao artikkeli kertoo.
Fellmannin pellolta vietiin päivittäin teloitettavaksi vankeja. En vain tiedä mihin 'mäkeen' heidät ammuttiin.
Sitäkään en tiennyt että paikalliset punaiset eivät taistelleet saksalaisten kanssa, vaan pakenivat. Punaiset jotka kävivät Lahden taistelut olivat länsisuomalaisia, Turun suunnalta enimmäkseen.
Hannu Takala kertoo turkimuksistaan: https://www.omalahio.fi/2018/04/anttilanmaella-marolassa-ja-kullankukkulalla-taisteltiin-sisallissodassa-jaakarit-ja-valkoiset-eivat-taistelleet-lahdessa/
Marola on myös minulle hyvin tuttu paikka. Sen emäntä Kyllikki Marola oli sotilaskodin hengellisen jaoston pj.
Nyt Marolan pihapiiri on Lahden Kotielänpiha .Lapsiperheiden ja muidenkin mieluisa käyntikohde
-
Löysin toisen tutkimuksen josta löytynee lisää 1918 Sisällissodan paikkoja Lahdessa.
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=116423&ttyyppi=pdf&kansio_id=398
-
Kuvista saan paremman käsityksen millainen oli isäni kotipitäjä Karjalassa.
Issäin kotikylä Mutajoen laaksossa, Suontaka:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk5072.jpg
Kauppa, kylä ei manittu:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk475.jpg
Kirkko, Ilmari Launis:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk470.jpg
Koira ja tyttö kirkonkylästä:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk472.jpg
Suojeluskuntatalo ennen paloa:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk91.jpg
Hyö saattaat olla issäin serkkui, Talikaisen tyttöi. Etunimet täsmää.
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk4937.jpg
Äikään ( Äikäs ) poikii ja auto:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valk2580.jpg
Tietoa Valkjärvestä:
https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/valkjarvi/valkjarvihist.htm
Asukkaita oli 7760 v. 1939 alussa.
-
Välireuha on hyvin mielenkiintoinen aina Moskovan rauhasta maalisk. 1940 alkaen. Olen vaivannut pääparkaani kysymyksellä, luiskajtiko Suomi jotenkin vahingossa jatkosotaansa vai hyökkäsikö Saksan rinnakka. Kun siihen perehtyy, joutuu toteamaan ettei oiujein kumpaakaan, vaan kyseessä oli suuressa määrin tietoisuus siitä, että on täysin turhaa olettaa että rauha tosiaan kestöö.
Kannattaa lukea aikakauden poliitikkojen ja sotilasjohdon muistelmia. Jos milloin on yritetty istua kahdella tuolilla niin silloin.
-
Hirvitys tuota tekstiä. Ei sais kirjoittaa pimeässä, menee arvailuksi näppäimistö. Mutta tuota mieltä olen --- on täysin mahdotonta ymmärtää jatkosotaa ellei tunne Moskovan rauhanehtojen noudattamista ja noudattamatta jättämistä ja vielä suuremmassa määrin koko välirauhan ajan ilmapiiriä.
Olen aika hyvilläni siitä, että minun oli pakko siihen paneutua. Tilanne oli suuresti Ukrainan sotaa muistuttava, tosin suomalaisilta todella loppuivat aseet ja ruoka ja rauha oli varustautumista ja uuteen hyökkäykseen valmistautumista varten täällä välttämätön.
-----------------
Kuka tietää, miksi Talvisodan aikana pommitettiin Koskenkorvan seutua niin vimmaisesti? Kas kun siellä oli tämä viinatehdas ja Molotovin coctailit niin varsin usein tehtiin kossupulloihin, luulivat että tämä made in Finland on kokonaan sieltä.
Eihän se.
Oli kiinnostava oppia missä koko tälleen nimetty polttopullo keksittiin kun se sattui olemaan Kymenlaaksossa, tarkemmin Korialla eli vähän Kouvolasta länteen, seuraavan junapysäkin maisemissa.
En minä ole sotainen, tartuin vain tähän aiheeseen kun halusin sijoittaa yhden nuortenkirjan Kotkaan ja sen seudun historiaan. Ettei tullut nuortenkirjaa, no, joskus niin vain käy.
Opin kyllä paljon, sellaisiá asioita joita kuvittelin tietäneeni, ja kissat. Hyvin vähän tiesin.
------------------
Vladimir Vladimirovits ei ole ainakaan historiasta oppinut juuri paljoa. :icon_rolleyes:
-
Mielestäni polttopullo on kehitetty v. 1936 Espanjan sisällisodan vaiheissa. Toisaalta tuossa espanjalaisessa pullossa ei ole ollut molotovin cocktailin ainesosasia.
-
Mielestäni polttopullo on kehitetty v. 1936 Espanjan sisällisodan vaiheissa. Toisaalta tuossa espanjalaisessa pullossa ei ole ollut molotovin cocktailin ainesosasia.
olin epätarkka, kirjoitin Molotovin coctailista. En tiedä oliko muualla --- epäilen että polttopullo on vielä tuotakin vanhempi --- myöskään kylkeen kiinnitettyä pitkää tulitikkua, johon raapaistiin valmiiksi tuli. Erilaisia polttopulloja on muöhemmissäkin yhteenotoissa kiteytynyt verkkokalvolloe, ainakin Ukrainassa kamera oli napannut kuvaa jossa nesteeseen oli upotettu kangassuikale, kiedottu sitten pullonkaulan ympärille. Joku nimitti niitäkin Molotoveiksi. Noh, ei nimi pulloa pahenna kun se on oikeassa käytössä. :icon_cool:
-
Herman Lindqvist - Ruotsin historia, jääkaudesta tulevaisuuteen. Suomennettu ruotsinkielisestä alkuteoksesta Historien om Sverige - från istid till framtid, Suomentanut Seppo Hyrkäs.
"Sinulle, joka olet osa Ruotsin historiaa, asuit sitten Ruotsissa, Suomessa tai missä muualla hyvänsä"
Kirjassa on 805 sivua, joten voi olla, että jos kiinnostaa lukea kokonaan, niin joudun uusimaan lainan. Alun muutama kymmenen sivua jotka olen nyt lukenut, on todella kiinnostavaa tällaiselle, jota kiinnostaa esihistoria ja varhaiskeskiaika.
-
Olen kertoillut molempien vanhempieni kotikylien muistoja. Äidin kotipitäjän Virolahden Orslahdesta minulla on äidinkertomia ja kirjoittamia muistoja, mutta isän Valkjärven Salokylästä on vähemmän.
Tosin Laila Hietamies on kirjoittanut salokyläläisistä kirjasarja alk. Mäeltä näkyy toinen mäki.
Tietoja L H:lle on kertonut opettaja Karin Tikka.
Äsken siivosin lipastosta yli 20 vuotta vanhempia papereita. Paljon jouti pois, mutta ruskea puolen arkin kuori oli yllätys. Se sisältää isän serkun, mielisairaahoitaja Aino Turkin minulle lähettämän muistelma kotikylästään. Aino oli isän serkku.
Muistelma kertoo kylän taloista ja suvuista. Taloja oli 40 ja sellaiset minulle tutut sukunimet kuin:Hännikäinen, Talikainen, Temonen, Sällinen, Kaivolainen, Kopra,Oinas, Uosukainen, Turunen, Pekki,Pulkkinen ja Tikka, joka viimeisin on oma sukuni. Myös Sälliset ja Talikaiset tiedän sukulaisiksi.
Varsinaisesti lähes kaikki viljelivät maata ja pitivät karjaa. Muitakin ammatteja harjoitettiin laajalti.
Oli kauppa, pärehöylä,kotitarvemylly, seppiä, ajokalujen valmistajia, kuten isoisäni ja hänen veljensä. Pietariin ajopelit myytiin.
Ompelijoita oli useita, neulomakone oli Uosukaisella, suutareita, hierojia . Seppä Jooseppi Sällinen iski suonta.
Erikoinen lisä-ansio saatiin keräämällä muurahaisenmunia. Sitä isovanhempanikin tekivät. Muistan mummon käyneen meillä kyläillessän säkin kanssa Simolan metsässä pesiä keräämässä. Munat seulottiin jollakin menetelmällä erikseen . Tavara myytiin ymmärtääkseni apteekeille.
Metsät olivat marjaisia ja marjoja kerättiin myös myyntiin.
Koululla, joka oli kylään saatu 1919, pidettiin monenlaisia tilaisuuksia, kuten kaiketi kaikkialla maassamme.
Aino-täti kirjoittaa:Koululla toimivat Martat, Lotat ja Suojeluskunta voimakkaasti.
Opettajat olivat 1919 - 1939 Helen Pulkkinen, Karin Tikka ja Otto Sihvo.
Nurisolle oli juhlia Laskiaisena, Pääsiäisenä ja Juhannuksena. Mäenlaskun, keinumisej ja kokon polton ollessa huvina.
Japaninlähetys toimi kylässä, Tahvo Miettisen ollessa sen sydän.
Sama mies yhdessä Tuomas Temosen ja Kaapre Talikaisen kanssa piti pyhäkouluja
kiertäen taloissa. Sitä käytiin aina rippikoulu-ikään asti.
Seuroja pidettiin parin viikon välein( ilm. evankelisia).
Kirkkotie ei kyläläisiltä nurmettunut. Kävellen mentiin useimmiten 10 - 12 km matka.
Kylän sosiaalihuolto oli emäntien käsissä. Aino-täti muistelee kuinka hän vei liinasen sisälle pakattua uunijuustoa tai muuta viemistä, uutisleipää ym.
Saadut kiitokset ja siunaukset hän kertoo siunanneen koko elämäänsä.
Loppusanat kuuluvat vuonna 1990: Nyt on asiat aineellisesti paremmin täällä, ja olisivat Salokylässäkin jos olisimme saaneet olla siellä.
-
Liikuttava esihistoriallinen hautalöytö Outokummusta.
https://yle.fi/uutiset/74-20003451
-
Kiitos linkistäsi, nyt kiinnostuin jo lukemaankin. Olin nähnyt otsikon, mutta on ollut pientä hoppua hiihtokilpailujen ja ruokatouhujen kanssa.
Sielläkö Outokummussa asut ? Se liitty minuunkin sillä tavoin, että isäni oli rakentamassa Outokummun kaivosta 1940 - 1950-luvun paikkeilla.
Myös toinekin yhteys on sinne sillä tavoin että pitkäaikaisimman lapsuudenystävän tyttären sinne avioliitto vei. Hän ajoi kolarin ja kuoli parikymmentä vuotta taapäin.
Pieni poika jäi orvoksi ja mies leskeksi. Aina ystäväni tästä asiasta puhuu kun tavataan. Tyttäremme ovat ( olivat ) lähes samanikäiset.
Samalla tavoin kun tuon hautalöydön lapsen kuolema liikuttaa, liikuttaa myöskin kun nuori äiti kuolee ja häntä jäädään kovasti kaipaamaan.
-
Sielläkö Outokummussa asut ?
Edelleen Joensuussa :) Olen ollut kiinnostunut jo vuosia esihistoriasta ja lukenut siitä paljon. Syntymäkotikunnassani on tehty lukuisia kivikautisia löytöjä; mm. asuinpaikkalöytöjä ja esinelöytöjä. Tärkein ehkä muinainen peuranpyydys, jonka Museovirasto sai viime hetkillä pelastettua soran otolta. Se on nyt kai Kansallismuseossa. Niitä tunnetaan vain kaksi. Toinen löydettiin muistaakseni Kainuusta. Löytöjen runsaus johtuu siitä, että kivikauden ihmiset, jotka liikkuivat silloisessa Suomessa (valtioitahan ei tietenkään ollut) joko perhekunnittain tai pienissä ryhmissä, hakeutuivat mielellään vesistöjen varsille (kalastus) ja niitä syntymäkunnassani riittää. Tuhannet vuodet ovat muuttaneet ja muokanneet usein maaston nykyisin tunnistamattomaksi. Harmi, että Museovirastolla olisi paljon kiinnostavia tutkimushankkeita, mutta ei rahoitusta.
-
https://www.youtube.com/watch?v=enm5gN21sQc
Isäni kotipitäjän esittely.
-
Isä näkyy takana oikealla kohdassa 5.57 vasempaan käteen haavoittuneena. Se tapahtui Valkjärven asemalla . Kuva on kenttäsairaalan potilaista.
-
Sukuni on lähtöisin Hämeenkyröstä. Pitäjästä on laadittu perusteellinen kuvaus jo 1851. Kirjoittajana ei ole kukaan sen vähäisempi kuin Yrjö Koskinen.
https://fi.wikisource.org/wiki/Kertomus_H%C3%A4meenkyr%C3%B6n_pit%C3%A4j%C3%A4st%C3%A4
-
Tunnettuja hämeenkyröläisiä:
Hämeenkyrössä syntyneitä tai siellä vaikuttaneita merkkihenkilöitä
Irwin Goodman, muusikko
Arthur Hildén, agronomi, maanviljelysneuvos
Veli-Matti Järvenpää, muusikko
Katri Helena Kalaoja, iskelmälaulaja
Aleksi Jaakkola, moukarinheittäjä
Mikko Kuukka, jääkiekkoilija
Anni Kytömäki, kirjailija
Kapo Manto, näyttelijä
Helena Miller, laulaja
Jyri Niemi, jääkiekkoilija
Hannu Osara, vänrikki ja nihtilipuston päällikkö Nuijasodan aikaan
Nils Arthur ”Nisse” Osara, professori
Arvo Veikko Pentti, poliisineuvos, kansanedustaja ja ministeri, Mannerheim-ristin ritari
Klaus Pentti, kansanedustaja
Tapani Perttu, näyttelijä
Markku Petander, muusikko
Matti Pitko, toimittaja ja jalkapalloilija
Matti Raipala, kansanedustaja
Panu Rajala, kirjailija
Frans Emil Sillanpää, kirjailija
Silja Sillanpää, kirjailija ja TV-esiintyjä
Tauno ”Tappi” Suojanen, musiikkivaikuttaja
Arvo ”Poika” Tuominen, poliitikko
Uniklubi -yhtye: muun muassa Jussi Selo ja Pasi Viitala
Joonas Valtonen, jääkiekkoilija
U. W. Walakorpi, kirjailija
Elina Ylivakeri, malli
Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Suomen senaatin jäsen ja historioitsija
Matti Yrjölä, kuulantyöntäjä
Paavo Yrjölä, kymmenottelun olympiavoittaja
Pentti-sukunimi esiintyy myös Väinö Linnan Pohjantähdessä, Onko Somerolla sukulaisia ?
-
Arvo ja Klaus Pentti eivät ole sukua. Pentti on sukunimenä 807 ja entisenä sukunimenä 283 ihmisellä.
-
Suojärvi:
https://www.youtube.com/watch?v=Y1HjOle6Ls4
Korpiselkä:
https://www.youtube.com/watch?v=xiiE10_LRSc
-
Välirauhan rajaloukkaukset.
https://www.youtube.com/watch?v=aSzRhSH8oqo
Tämä on Leena-special ! :023:
-
Osittain padasjokelaisena olen tästä erakosta kuullut ja lukenutkin:
https://www.youtube.com/watch?v=j4ZX1aGZTVo
-
Osittain padasjokelaisena olen tästä erakosta kuullut ja lukenutkin:
Korjasin virheen. Pitääpä tutustua erakkoon.
-
Kuhlmey ja hänen lentoeskadroona on suomalaisessa sotakirjallisuudessa ristiriitainen asia. Suomalaiset sotilaslentäjät sanovat, että Kuhlmey on lentäjinensä pelastanut Suomen.
-
Ilomantsilaisten evakkotie:
https://www.youtube.com/watch?v=1yDWsR9J_k8
Tämä on osin myös Matin ja minun historiaa. Matti syntyi Sonkajärvellä.
Synnytys tapahtui Iisalmessa, mutti koti sijaitsi Sukevalla. Suku on padasjokelaista, haarautuen myös Ruotsiin, Faluniin.
Minun juureni 1600-luvulla olivat Ilomantsin suunnalla.
Edellisessä vieossa oli tuttuja nimiä: Torikka ja Eronen niitä tutuimpia.
-
Kohti Syväriä:
https://www.youtube.com/watch?v=TnpF8MwOYsI
-
Sekalainen kuvasarja suomalaisuuden perinteistä:
https://fi.pinterest.com/pankkirouva/suomalaisten-historiaa/suomalaiset-perinteet/
Pinteret on maailmanlaajuinen kuvien kokoomus, joten suomalaisista löytyy melko vähän.
Suomen itsenäisyys-aiheita:
https://fi.pinterest.com/pankkirouva/suomalaisten-historiaa/suomen-itsen%C3%A4isyys/
-
Pitkäperjantain suurpommitus on ohi. Tuuli siirretään takaisin Klamilaan ilmavalvontatehtävään ja Marja keskeyttää koulunkäyntinsä. Mie olen Tuulin kanssa täs sodas. Kesä lähestyy, raskaan ratkaisun ja tappioitten kesä.
Jonkun täytyy kasvaa aikuiseksi, ja pysyä paikallaan vaikka isästä ei kuulu mitään, eikä isoveli kirjoita. Sama etäinen ukkosen kumu, joka edelsi Talvisodan viimeisiä taisteluita, lähestyy. Jos Klamila evakuoidaan, menette mukana, minä haen kaikki käsiini kun pääsen on isä kirjoittanut. Silloin, kun isä vielä kirjoitti.
-
Itsenäisyyspäivinä olen nyt vanhemmuuttani alkanut yhä enemmän nauttia Juhlajumalanpalveluksesta kuin paraatista tai Linnan juhlista.
Jari Jolkkosen saarna oli paras ja rohkein saarna joka on korvilleni tarjottu. Lisäksi hänen armolahjansa, läsnäolo ja huumori tukevoittivat sanoman entistä suuremmaksi.
https://areena.yle.fi/1-3757226
Kirkkokansa hörähti kun Jolkkonen kertoi pikkupojasta joka piispanristin nähessään kysy: Oletko sä joku räppäri ?