"eivät arvostele muiden uskoa" Tämä ei pidä kirjaimellisesti paikkaansa ja on helppoa todeta tätäkin foorumia lukiessa.
Körttiläisyys arvostaa hiljaisuutta. Tästä johtuen körttiläiset hyväksyvät hiljaisuudessa tapahtuvat erilaiset uskontojen harjoitukset.
Meteli hyväksytään, jos se ei liity uskonnollisuuteen.
Railakas ja meluisa ravintolailta alkoholijuomien yms. lieveilmiöiden kanssa ei herätä juurikaan (jos ollenkaan) pahennusta körttiläisyydessä.
Sitä ymmärretään.
Kukaan ei ainakaan sellaista ryhdy arvostelemaan.
Sama meteli vähän fyysisesti raittiimmassa (=alkoholittomassa) karismaattisessa uskonnollisessa tilaisuudessaa taasen herättää pahennusta ja se saakin körttien piiristä joskus raikuviakin soraääniä ja arvostelua sekä tuomion sanaa.
Nämä kertomani seikat voi tosiaankin havaita foorumin tekstejä lukemalla.
Körttiläisillä on oma maailmankuvansa, kuten muillakin eri ryhmittymillä.
Körttiläisyydessä hyväksytään näkemykset, jotka ovat yhteneviä omien näkemysten kanssa.
Mitä kauempana joku näkemys on omasta uskomuksesta, sitä enemmän arvostelevaa ja tuomitsevaa meteliä se saa körttiläisyyden piirissä aikaan.
Tässä suvaitsevuus-suhteessa körttiläisyys ei eroa edukseen taikka epä-edukseen muista uskonsuunnista.
Tälläkin foorumilla välillä mainostetaan sitä, että "me körttiläiset olemme hyvin suvaitsevaisia".
Tällä oman huomioni mukaan tarkoitetaan sitä, että suvaitaan hyvin kaikkia niitä näkemyksiä, jotka eivät kovin paljoa sodi omaa maailmankuvaa vastaan.
Ns. maailmallisuutta körttiläisyys hyväksyy enemmän, kuin esim. vapaissa suunnissa.
Ns. tosiuskovaisuutta taasen hyväksytään vapaissa suunnissa enemmän, kuin körttiläisyydessä.
Seuratilanteessa kannattaa vain puskeutua jonkun sopivannäköisen tyypin seuraan ja alkaa jutella vaikkapa ilmoista. Tutustumiseen pätevät samat säännöt kuin ylipäätään ihmisten kanssa kommunikointiin missä tahansa. Saa sitä rukoillakin, että Jumala johdattaisi sopivia ihmisiä kohdalle. Luulen, että moni foorumilainen rukoileekin puolestasi, mutta ei kuitenkaan mainosta sitä täällä. Se (rukoilemisen mainostaminen)ei kuulu körttiläisten tapoihin.
Körttiseuroissa ihmiset ovat oman havaintoni mukaan ystävällisiä ja hyväntahtoisia ja varsin vanhan polven edustajia.
Itse olen yleensä aistivinani jonkinlaisen hyväntahtoisuuden ja leppoisuuden ja ilon täyteisen ilmapiirin siellä.
Monesti joku tulee vaihtamaan sanan taikka parin.
Jos jaksaa paljon käydä körttisuroissa, saattaa joskus tömätä jopa evankeliumin sekä lain julistukseen.
Lain ja evankeliumin esiintymistodennäköisyys körttiseuroissa on suurempi, kuin esim. karismaattisissa seuroissa.
Körttiseuroissa ei rukoilla perinteisellä tavalla ääneen, jottei kukaan siitä ylpistyisi.
Jos vahingossa tulee maininneeksi, että rukoilee jonkun puolesta säännöllisesti, seuraavassa lauseessa on ehdottomasti mainittava, että "olen sangen huono rukoilija, jos en nyt sentään maailman huonoin, niin ainakin kirkkaasti tämän seuraväen huonoin."
Rukous kuuluu körttiseuroihin Siionin virsien sekä henkilökohtaisten äänettömien rukousten muodossa.
Jonkinlainen lievä vainoharhaisuus tuntuu myös sävyttävän körttiläisyyttä ainakin tällä foorumilla.
Koska opettajia ja joitain toisuskoisia pelätään kovasti, joskus ainakin tällä foorumilla syntyy paniikinomaisia tilanteita, jossa kuorossa huudetaan pelonsekaista huutoa, koska nähdään opettajia&opetusta sekä liiallista uskovaisuutta jokaisen puun takaa.
Jos joku paljastuu opettajaksi taikka tosiuskovaiseksi, saattaa foorumiväki savustaa henkilön ulos foorumilta.
Jos toisuskoinen yrittää parhaansa ja välttelee tietyjä sanontoja ja aiheita, ei ole juurikaan vaaraa joutua savustuksen kohteeksi.
Jonkinlainen kollektiivinen huono itsetunto tuntuu myös olevan luonteenomaista körttiläisyydelle.
Onko se jonkinlainen perintö menneitä vuosisadoilta, jolloin kirkko suhtautui körttiläisyyteen kovin nuivasti, vai onko se vain ylikorosteista suomalaista luonnetta?
Huono itsetunto ilmenee mm. siinä, että körttiläisyydessä on hyvin tärkeää se, että "muut ajattelevat meistä hyvää".
Seurataan aktiivisesti tiedotusvälineitä ja varsinkin sitä, mitä siellä körttiläisyydestä kirjoitetaan.
Yritetään myös toimia siten, että muut saisivat körttiläisyydestä mahdollisimman hyvän kuvan.
Ainakin menneinä vuosina muistan helluntalaisuudesta myös ilmiön, että oli kovin tärkeää, mitä muut meistä ajattelivat ja haluttiins aada mahd. hyvä julkisuuskuva.
Tämä huono itsetunto siis tuntuu vaivaavan (tai on vaivannut) ehkä useitakin suomalaisia liikkeitä.
