Kirjoittaja Aihe: ajasta iäisyyteen  (Luettu 70755 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vasenkätinen

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
ajasta iäisyyteen
« : 02.04.06 - klo:15:30 »
Ajattelin kysäistä teiltä mielikuvia kuolemanjälkeisestä elämästä. Taitaa olla toki niin että asia on täysin salattu, eikä ihmisen kannalta ole olennaista ehkä ladata iankaikkisuutta mielikuvilla jne jne. Mutta ainakin minä joskus ajaudun mitettimään tätä iankaikkisen elämän probleemaa ja huomaan pyöritteleväni mielessäni erilaisia ajatuksia. Tyhjyys/täyteys...?

Jukka Kemppinen on sanonut:

"Jos subjektiivinen tietoisuus säilyisi jollain tavalla kuoleman jälkeen, ainakaan minä en haluaisi sellaiseen taivaaseen."

Tässä on jännä ajatus: usein tuonela tai psalmin "hiljaisuuden maa" (Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa... Ps. 94) mielletään täydellisenä tyhjyytenä tai vaikkapa elämän sammumisena, mutta taivas sen sijaan elämän jatkumisena. Kemppisellä ajatus on päinvastainen

En voi tietää, haluaisinko Kemppisen kanssa samaan helvettiin/taivaaseen, mutta olen yleensä taipuvainen kyllä uskomaan, ettei subjektiivinen tietoisuus kuolemanjälkeen säily. Mitäs muut ovat mieltä? Mielestäni ilmaisu "ajasta iäisyyteen" on hieno.

Vasenkätisin terveisin

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #1 : 02.04.06 - klo:16:01 »
Minä ainakin elän "jälleennäkemisen toivossa" eli odotan jo ennen minua ajasta siirtyneiden tapaamista uudelleen. Se tarkoittaa kai tietoisuuden säilymistä tai syntymistä uudelleen. Leikilläni olen sanonut, että tartun harppuun vain, jos saan soittotunteja Harpo Marxilta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #2 : 02.04.06 - klo:17:13 »
Emme tule koskaan tietamaan mita siella perilla on jos emme paase sinne.
Rajalla kayneet puhuvat valoisasta tunnelista, mutta se on vain tien alku ja loppua ei kukaan tieda. Uskon kuitenkin sen olevan ihanaa, toinen kotimaa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #3 : 02.04.06 - klo:18:27 »
Itsekin olen joskus miettinyt taivaan olemusta. En ole sen kummempiin johtopäätöksiin tullut, vaan asia on vähän auki. En tietysti meinaa, että koskaan tässä elämässä tietäisinkään, mutta että mitä minä siitä ajattelen. Tällä hetkellä kuitenkin taivas on minulle paikka, jossa kaikki on hyvin, eikä ole mitään huolia. Ja ennen kaikkea; kaikki minulle tärkeät jo poisnukkuneet ihmiset ovat siellä.

Joskus olen muuten miettinyt semmoistakin, että aina kaikissa virsissä ja semmoisissa puhutaan ikuisista taivaan juhlista. Mietin vain, että eiköhän semmoinenkin ole pitemmän päälle aika tylsää.  :lol:  Ei makeaa mahan täydeltä siis. Pienempänä ajattelinkin, että elämä jatkuu taivaassa, kuten täälläkin. Nyt olen kai jotenkin ajatellut, että siellä ei enää tylsisty koskaan, vaan jaksaa aina riemuita. Siis tämmösiä keinoja selvittää itselle asiaa, ettei tuntuisi niin toivottomalta. Lopullista vastaustahan ei kukaan tiedä, mikä onkin jo tullut tässäkin ketjussa ilmi.  :wink:
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Lentoaura

  • veisaa: "...Armahda heikkoa ja kurjaa.."
  • Viestejä: 225
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #4 : 02.04.06 - klo:19:17 »
Ajatteluni taustalla piilee alituiseen näkemys, jonka mukaan kaikki on yhtä. Löydän tämän alitajuisestikin useimmista inhimillisistä ja muistakin ilmiöistä. Tämän takia uskon kuoleman jälkeen tulevani osaksi luontoa ja kaiken yhteyttä.

Joo on aika tollainen itäänpäin taipuva ajattelutapa, mutta näin olen pienestä pitäen ajatellut: Kun luonnosta kasvaa, luonnoksi tulee. Ihmisen sielu/henki on varmasti myös osana luonnon sielua/henkeä.
Äiti sanoi että näkee usein Liisa-tätinsä katseen koivunoksien heilahduksissa. Sitä minä tarkoitan.
työnsin pääni vesimeloniin

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #5 : 02.04.06 - klo:20:09 »
Lähinnä sitä tosiaan ajattelee että se on salattu. Jeesusta pitäisin ainoana järjellisenä auktoriteettina asian suhteen ja olen ymmärtänyt että kirkko on jälkeenpäin ylikorostanut ja liioitellut hänen viittauksiaan kuolemanjälkeiseen elämään ja taivaaseen.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #6 : 02.04.06 - klo:21:43 »
On toki mahdotonta edes aavistaa totuutta kuolemanjälkeisestä iäisyydestä. En edes yritä. Ymmärsin että kysymys oli ihan omista pienessä päässäni pesivistä mielikuvistani. Kun kaipaa johonkin, siitä kehittelee itselleen kuvauksen, vaika tietääkin satuilevansa. Nuo kuvaukset ovat kiinnostavia.
Taivaan kodista puhuminen viittaa siihen, että mielikuvat ovat usein nostalgisia, siis lapsuuskotia muistuttavia. Enpä väitä vastaan.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #7 : 03.04.06 - klo:15:20 »
Mun on kyllä kauhian vaikia uskoa jonkinlaiseen "tapaan kaikki jo kuolleet"- taivaaseen. Tottahan mä toivon et on kuolemanjälkeistä elämää, mutta vanha ja kyyninen minäni toteaa, että jaa, onkohan sittenkin niin et kaikki onkin vaan tässä :?:
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #8 : 03.04.06 - klo:18:34 »
Hui! Kaikkien jo kuolleitten tapaaminen kuulostaa loputtomalta kättelyseremonialta. Minä toivoisin jälleennäkemistä ihan muutaman poisnukkuneen rakkaan ihmisen kanssa. Äidin kanssa oikeastaan sanottiinkin näkemiin sitä ajatellen.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #9 : 03.04.06 - klo:20:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kaikkien jo kuolleitten tapaaminen kuulostaa loputtomalta kättelyseremonialta.


Eikös meillä sitten vastaavasti ole siihen hommaan aikaakin ikuisuus...    :wink:
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #10 : 03.04.06 - klo:20:59 »
Ikuista kättelyä juuri kavahdinkin. Iäisyyden voi varmaan ajatella käyttävänsä muuhun kuin pinnallisiin hyviin tapoihin.

Poissa Mikko

  • Etsii Siionin virsistä seuraavaa virttä
  • Viestejä: 91
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #11 : 04.04.06 - klo:00:36 »
Oli siellä mitä tahansa, aion sitä viimeiseen asti vältellä.

  Mikko
Hähä!

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #12 : 04.04.06 - klo:15:00 »
Tjaa-a. Kyllä mää uskoisin pikkusiskoani siellä näkeväni.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa millaiko

  • Istahtaa penkin päähän veisaamaan
  • Viestejä: 47
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #13 : 04.04.06 - klo:17:28 »
kuoleman jälkeen ei ole. minä en ole, ainakaan tässä muodossa. en tällä hetkellä usko että ihmisellä on sielua erityisemmin vaan aivotoiminta ja olen auran kanssa samalla linjalla siinä, että kaikki on yhtä. minun aivoni ja minun kaikki aistini, minä, olen orgaanista ainetta, minä tulen aina olemaan orgaanista ainetta. eri muodossa vaan ehkä. minä kasvoin munasolusta ja siittiöstä ja mistä ne sitten koostuukaan, atomeista ja semmosena tulen pysymään (tahdon mahdollisimman yksinkertaisen arkun enkä mitään muovista joka ei maadu). en muista mitään ajalta ennen syntymääni, miksi kuolema eroaisi siitä? voi tietysti olla että asia ei olekaan näin vaan ennen syntymääkin on muistoja mutta ne on sit vaan hyvin pyyhitty mielestä.
mutta musta tuntuu että lakkaan vaan olemasta. se on vähän tyhjä ajatus, mutta kuolemaa ei kannata pelätä koska se tapahtuu kaikille.
"jossei oo lempeä sydämessä
maailma on vaan iso pimeä metsä"

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
ajasta iäisyyteen
« Vastaus #14 : 04.04.06 - klo:18:48 »
Lainaus käyttäjältä: "millaiko"
kuoleman jälkeen ei ole. minä en ole, ainakaan tässä muodossa. en tällä hetkellä usko että ihmisellä on sielua erityisemmin vaan aivotoiminta ja olen auran kanssa samalla linjalla siinä, että kaikki on yhtä. minun aivoni ja minun kaikki aistini, minä, olen orgaanista ainetta, minä tulen aina olemaan orgaanista ainetta. eri muodossa vaan ehkä. minä kasvoin munasolusta ja siittiöstä ja mistä ne sitten koostuukaan, atomeista ja semmosena tulen pysymään (tahdon mahdollisimman yksinkertaisen arkun enkä mitään muovista joka ei maadu). en muista mitään ajalta ennen syntymääni, miksi kuolema eroaisi siitä? voi tietysti olla että asia ei olekaan näin vaan ennen syntymääkin on muistoja mutta ne on sit vaan hyvin pyyhitty mielestä.
mutta musta tuntuu että lakkaan vaan olemasta. se on vähän tyhjä ajatus, mutta kuolemaa ei kannata pelätä koska se tapahtuu kaikille.

Siis samoilla linjoilla minäkin, en siis tarkoitanut edelliselläkään viestillä kaikkien maailmanhistorian ihmisten tapaamista, vaan sitä että on vaikea uskoa sitä että ruumiillisesti kuolleet ihmiset eläisivät kuolemansa jälkeen muutoin kuin muistoissamme

Epäkristillistä, I know, eikä minulta ole ketään todella läheistä vielä kuollut, etten tiedä lohduttaudunko jälleennäkemisajatuksella sen jälkeen
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä