Harry Potter

[Johannes]

No huh huh. Itse en ainakaan antaisi Pottereita lapsille. Ehkä 10+ on sopiva ikä. Tai oikeastaan nehän taitaa vielä ollakin lapsia vähän aikaa. Kuitenkin nuortenkirja olisi minusta parempi määritelmä ja fantasiakirja paras.

[mies valaan vatsasta]

Tuo vähän riippuu ketkä määritellään lapsiksi, ja mikä niistä kirjoista on kyseessä. ensimmäinen ainakin sopisi hyvinkin jo vaikka kahdeksan, yhdeksän vuotiaan luettavaksi. Kolmas jo on siinä hilkulla että antaisiko alle kymmenvuotiaan siihen koskea.

Viimeisiin ei kannattaisi antaa koskea edes kepillä. Jo sisällön ja huonon kirjoitustavan vuoksi.  :wink:

[Hanna]

Suosittelen lampimasti tarttumaan myos englanninkielisiin versioihin. Monille varmaan ovat tosi helppolukuisia, mut huonomminkin kielta taitavia helpottaa jos on lukenut kirjat ensin suomeksi. Kirjat on oivasti suomennettu, mut kylla alkuperainen kieli aina jotain uusia tasoja lukukokemukseen tuo!

[mies valaan vatsasta]

Ei se siitä kielestä ja kirjoitusasusta ookkaan kiinni. Ne viimeiset vaan jotenkin tuntui kököiltä, kaikin puolin.

[Jaakkoopuukkoo]

Mies valaan vatsasta uskaltaa hienosti ottaa taiteellisen kokemuksen arvioinnin perustelematta, kuten taiteen perusluonteeseen kuuluukin. Itse en silti ymmärrä kritiikkiä, minun mielestäni Potterien syvyys on kasvanut kirja kirjalta vääjäämättömästi siten, että ensimmäinen kirja oli varsin kevyttä hypistelyä ja viimeisessä päästiin sitten jo kaksin kourin käsiksi johonkin varsin oleelliseen.

[An-na]

Kyllä, komppaan Jaakkoa.

Mietin, että onkohan Joonan kohdalla käynyt niin, että olet lukenut ekat Potterit joskus nuorempana tai kun olit jopa vielä lapsi. Lapsena ei välttämättä vielä kritiikkiä osaa esittää, eikä muutenkaan mieti sellaisia asioita; kirja on joko huono tai hyvä, näin karkeasti sanoen. Mutta kun ikää tulee lisää, niin oma ajattelutyö kasvaa ja sitten huomaakin, että uusimmat Potterit eivät herätä sellaisia hyviä tunteita kuin ensimmäiset - kyse ei olisi kuitenkaan kerronnan köyhyydestä vaan omasta iällisestä kehityksestä. Enpä tiedä, tällaista vaan pohdin, kun ymmärtääkseni olet Joona 15-vuotias.

Niin kuin joskus jo mainitsinkin, itse olen lukenut kaikki Potterit aikuisiällä 21<, ja eniten kyllä pidin kolmosen ohella kuutoskirjasta. Se ei ole enää sellaista lastenkirjallisuutta vaan loistavaa kerrontaa, huumorintajuista, ihastuttavan monisäikeistä juonenkuljetusta. Esim. kun luin Narniat Pottereiden jälkeen, ja niin mukavia kuin nekin ovat, niin onhan juonellinen kuljetus paljon töksähtelevämpää kuin Pottereissa. Eihän niitä tietenkään mitenkään tarvitse verrata kirjasarjoina, mutta kun nyt puhe on juonenkuljetuksesta, niin siinä mielessä.

[Johannes]

Kyllä jokaisen pitäisi saada lukea sitä, mitä itse haluaa. Itseäni ei kiinnostaisi pätkän vertaa mikään näistä vaalien alla ilmestyneistä vaalikirjoista (Susan Kurosen kirjasta puhumattakaan). Samoin tylsät jaarittelut eivät innosta. On mukava lukea historiallisia romaaneja, mutta Potterit ja muut ovat myös kivoja. Paras, kun lukisi mahdollisimman monipuolisesti, niin löytyisi oma tyyli ja senkin jälkeen voi aina väliin lukea muuta, niin on taas erimukava palata sen oman tyylin pariin. Itse en vieläkään ymmärrä, minkä vuoksi Pottereiden lukeminen luetaan jotenkin huonoksi lukemiseksi. Toiset tykkäävät fantasiakirjoista ja toiset eivät. Toiset innostuvat politiikan jauhamisesta ja toisten mielestä se on unettavaa. Mitä väliä? Kirjat ovat erilaisille lukijoille.

[mies valaan vatsasta]

Yhdyn kyllä tuohon Johanneksen puheeseen ja An-nalle ja Jaakkoopuukkoolle vastaan että saatatte kyllä olal oikeassa. Vaikka en perustellutkaan tuota viimeistä mielipidettäni, tulee kylllä selville miksi olen sitä mieltyä, jos lukee edelliset kirjoitukseni.

Olen kyllä viisitoista vuotias, enkä voi väittää olevani kovinkaan kypsä monessakaan suhteesa tai että ajatustyöskentelyni olisi kasvanut vielä kovinkaan hyväksi. Kuitenkin olen lukenut ikäisekseni melko paljon kirjallisuutta ja pystyn niitä keskenään vertailemaan. W. Golding samoin kuin Asimov ovat minulle tuttuja, klassikkokirjoista puhumattakaan. Esim. kauhukirjallisuuden suurimmat teokset olen lukenut.

Eniten olen lukenut fantasiaa, sekä nuorille että aikuisille suunnattua. Fantasiaksihan monet Potterit luokittelevat? Lähinnä jo muihin fantasia kirjoihin verrattuna Potter on monessa suhteessa heikoilla, vaikka monessa muussa on huono suomentaja. Esimerkkeinä jo pelkästään Näkijän taru - trilogia, Sabriel ja sen jatko-osat, jne... Tämähän on siis vain minun mielipiteeni, mutta kyllä kun luin nyt vileä pikkuisen myöhemmin ne Potteritkin (ne ensimmäiset) ja vertasin edellä mainittuihin, niin kyllä Potterit siinä jäivät heikommille. Toisaalta, yksikään noista sarjoista ja kirjailijoista ei ole saavuttanut Rowlingin tasoista mainetta, mutta silti minun mielestäni ne ovat laadukkaampaa kirjallisuutta.

Lisäksi Potteria on aika osuvasti parodioitu muun muassa Michael Gerberin kirjoissa Barry Trotter ja Häpeämätön parodia, ja muut Barry Trotterit. Potterin "epäkohtiin" on myös osuvasti tartuttu ainakin yhdessä Terry Prattchetin romaanissa (missä, sitä en muista).

Eivät kommenttini siis pelkästään Potterien lukemisen perusteella ole tulleet, vaan kyllä niihin ovat vaikuttaneet kymmenet muutkin kirjailijat.

[Jaakkoopuukkoo]

En pikaisesti etsien löytänyt kuin arvelun, että rikkaus on laiskistuttanut Rowlingia, maininnan: viimeisten kirjojen taso on laskenut kuin lehmän häntä ja viime sivulla tuo kaavamaisuus. Mielestäni kaavamaisuus ei ole heikkous, vaan olen nähnyt sen varsin suunniteltuna ominaisuutena. Kukin kirjahan kuvaa yhtä vuotta. Ihmisen elämähän kasaantuu kaavojen lokeroihin ja mielestäni R on varsin kutkuttavasti aika-ajoin tökkinyt noita kaavoja varsinkin nyt, kun moni keskeinen hahmo (kaavan osa) on kuollut.

Sitte tämä

Eivät kommenttini siis pelkästään Potterien lukemisen perusteella ole tulleet, vaan kyllä niihin ovat vaikuttaneet kymmenet muutkin kirjailijat.

ei vakuuta ollenkaan; olen ollut havaitsevinani, että sinulta löytyy paljon tukevampaakin argumentaatiota kuin auktoriteettiin vetoaminen.

[Laura]

Komppaan Jaakkoa. Row'han oli suunnitellut erittäin kattavasti tarinan kokonaisuudessaan jo alkumetreillä, ja esim. viimeisen kirjan viimeinen luku oli pitkään kirjoitettuna ennen koko kirjan kirjoittamisprosessin aloittamista. Eli siis se, että raha olisi laiskistuttanut ei minusta ole kovin pätevä argumentti -luulisi että julkisuus ja tuhannet intohimoset fanit päin vastoin haastaisivat kirjalijaa ylittämään itsensä yhä uudestaan riman alittamisen sijasta. Kaikki haastettelut mitä itse olen lukenut/nähnyt puhuvat myös tämän seikan puolesta; Rowilla on esim. sukupuut sivuhenkilöitä myöten hahmoilleen jne. Hän on sanonut, että hänellä haluaa osaavansa vastata jokaiseen kysymykseen, mikä hänen luomaansa maailmaa koskee, vai miten se menikään.

[mies valaan vatsasta]

No, perustellaan sitten. Ei minun argumenteistani tarvitse pitää tai välittää.

Täytyy vielä tässä sanoa, että olen ehkä sittenkin jättänyt turhan paljon juttuja perustelematta.  :oops: Anteeksi siitä. Kiitos kun huomautitte, niin palasin taas maan pinnalle.

Mutta siitä tason laskemisesta. En tiedä onko siihen ollut vaikutimena Rowligin rikastuminen vai mikä, mutta jyllä sitä on tapahtunut. Kirjoissa on alettu jaaritella täysyin epäoleellisista asioista. henkilöhamojen mielenkiintoisuus ja moniuloitteisuus on toki kasvanut samaa myötä heidän ikänsä ja Rowlingin kehittymisen myötä, mutta jotenkin niistä on tullut enemmän sellaisia "latteita". Ihmiset tuntuva luonnottomilta, ihan ihmeelisinä kohtaloineen, jotka usein myötäilevät turhan paljon fantasiakirjallisuuden kliseitä. Samoin juonesta, tapahtumista ja monista pikkuseikoista on alkanut löytyö myös varsin tökerösti tehtyjä elementtejä, jotka ovat toden  näköisesti syntyneet sen jä
lkeen kun tarina on mietitty.

Lisäksi tarinasa, hahmoissa ja varsinkin monissa eläimissä on paljon aikaisemmilta fantasiakirjailijoilta lähes suoraan otettuja asioita. Pikkuisen on toki muuteltu, mutta osasta se plagiaatio paistaa läpi kuin hehkulamppu.

Pelkkää huono viimeisissä kirjoissa ei toki ole ollut. Harryn elämä ei ole enää ollut niin yksipuolista, vaan nuoren miehen kehitystä. Sen Rowling kuvaa uskomattoman hienosti, siihen nähden, ettei sitä koskaan ole itse kokenut. Siitä on pakko nostaa hattua. Silti tulee usein mieleen ettei kukaan oikeasti voisi missään tilanteessa käyttäytyä niin kuin Harry, mutta se on vain minun kantani, eikä tällä aisalla oikeastaan edes ole vaikutusta kirjan laatuun.

Kuitenkin kirjoista uuppuu sellainen "älykäs leikkiminen". Tällä en tarkoita mitään Harryn leikkejä, vaan sit, ettei kirja hirvittävästi tarjoa mitään sellaisia ongelmia tai "salaliittoja" tai jotain mikä saisi lukijan pohtimaan henkilöiden todellisia tarkoitus periä, syitä mitä vaikuttavat heidän toimintaansa. Tästä seuraa että lähes kaikki hahmot keskeisimpiä lukuun ottamatta jäävät sellaisiksi "paperinukeiksi", jotka vain kulkevat aika ajoin näyttämön poikki.

Toki kirjasta siis löytyy ongelmia, siis sellaisia hyvänlaatuisia. Itse ainakin pohdin muutamaa kymmentä asiaa, mikä jäi avoimeksi viimeisen kirja lopussa. Se ei vain riitä, sillä ne ovat sellaisia ongelmia joihin on helppo keksiä ratkaisuja, ei vain tiedä minkä kirjailiaj on sattunut valitsemaan.

Sitten on yksi Rowlingista täysin riippumaton tekijä, joka ainakin minun silmissäni on laskenut valtavsti kirjojen arvoa. Se hirveä hypettäminen, markkinointi ja krääsä, ovat oikein luoneet semmoisen inhon tunteen. Se taas ei johdu kirjasta, mutta se vaan on. Tähän myös lasken ne kaksi todella surkeaa elokuvaa, jotka on Potterin varjolla syydetty.

Sitte tämä

Eivät kommenttini siis pelkästään Potterien lukemisen perusteella ole tulleet, vaan kyllä niihin ovat vaikuttaneet kymmenet muutkin kirjailijat.

ei vakuuta ollenkaan; olen ollut havaitsevinani, että sinulta löytyy paljon tukevampaakin argumentaatiota kuin auktoriteettiin vetoaminen.

En nyt oikein ymmärrä mitä tässä tarkoitit, (anteeksi  :oops: ) mutta tuolla tarkoitan sitä, että kun vertaan kirjoituksen tyyliä, kerronnan tasoa ja kaikkia muita seikkoja minkä vuoksi arvostan kirjaa, niin monia parempiakin löytyy. En tarkoita, että koska monet kirjailijat ovat sanoneet Potteria huonoksi, niin minäkin sanon.

Sitten haluaisin vielä kysyä erästä aisaa: Onko kenenkään muun mielestä se hirvittävä vouhka tymää, minkä aiheurtta jonkun päähenkilön kuolema? Tai edes se tieto, että joku kuolee. Olen monet makeat naurut tämän aiheen tiimoilta naureskellut, kun moneet ovat sen niin fanaattisesti ottaneet.

[An-na]

Riippuu, miltä kantilta katsoo. Jos pitää Pottereita lastenkirjoina, niin päähenkilöiden kuolemat ovat aika raskas juttu. Ja eikä välttämättä lapsillekaan; itse olen välillä niin äärettömän tunteellinen, että itkin sekä 5- että 6-kirjojen lopussa, varsinkin tässä viimeisessä. VAROKAA SPOILAUSTA 6-KIRJASTA! Se oli jotenkin, että kuin Harryn viimeinen luottohenkilö kuoli, niin sitä putosi itsekin jotenkin tyhjän päälle. Ei olekaan enää sitä "sen päällä niin kuin kallion, minulla turvapaikka on" niin kuin se henkilö oli Harrylle. Mutta juonellisesti sehän oli todella tärkeä liike, siinä mielessä vouhkaaminen ja jahkuminen on hyödytöntä. Saahan kirjailija tehdä hahmoilleen mitä huvittaa, varsinkin, jos se on juonen kannalta oleellista. Ja tokihan pitää kokoajan muistaa, että satuahan se koko kirjasarja on, ei liian vakavasti saa ottaa.

[Jaakkoopuukkoo]

Henkilöiltä nirri pois vain, kun aika koittaa! Paskapuhetta semmoinen, että kersat ei kestä! Kersa käsittelee kuolemat sun muut aivan siinä missä aikuisetkin, ympäristöstä tulevasta turvasta riippuen jopa terveemmin. Eikä Potter ole mitään "vain satua". Se on hyvä tarina, ja hyvä tarina on aina totta. Niin tässäkin suhteessa; ihmisiä kuolee, jopa niitä mukavia ihmisiä.

Valaan vatsasta kaikuu aika tukevaa julistusta. Täytyy ehkä joskus lukea joskus kuutonen uudestaan. Olin sitä lukiessani aika herkässä mielentilassa ja olen huomannut, että sellaisessa tilassa käppäinenkin taide herkistää.

Ja siitä viimeisestä kommentista: Ymmärsin väärin, mutta siitä huolimatta argumentti ei ole kovin pätevä. Näkisin, että taidetta täytyy ensi sijassa arvostella vertaamalla itseen, omiin reaktioihin, maailmaan, eikä toiseen taiteeseen. Se voi usein olla täysin hedelmätöntä ja nurinkurista se semmoinen vertailu.

[An-na]

No onhan se satua, et sinä nyt voi sitä kiistää. Hyvä tarina se on, ja varmasti yhteyksiä monien ihmisten elämään ja eri elämäntilanteisiin, mutta henkilöt eivät ole todellisia, kirjat eivät ole oikeasti tapahtunutta. Sitä tarkoitin sadulla, niin kuin sillä sanalla nyt yleensä tarkoitetaan. Ei kannata ymmärtää tahallaan väärin  :-? Lähinnä silloin pitää muistaa, että se on satua, jos sadusta tulee todellinen elämä, eikä enää erota sitä, mikä on oikeaa elämää ja mikä fantasiaa. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö fantasiaa saisi olla. Ai että kun näissä keskusteluissa on niin helppo ymmärtää väärin.

[mies valaan vatsasta]

Väärin ymmärtäminen kun on niin ihanan helppoa. Sen seuraukset taas on sitten niin  ikäviä.

Kun tuolla edella olen lähes pelkästään Potteria haukkunut, niin on vielä tähän lisättävä, että kyllä siitä ansioitakin löytyy. Niin kuin jo mainitsittekin, Potterin perimmäinen idea on mahtava. Tarina on aivan loistava, ja miljööt on rakennettu selvästikkin suurella antaumuksella. Ainakin itse olen niistä saanut kirjojen perusteella enemmän kuin monissa muissa kirjoissa.

Ja toimii  Potter myös satuna. Ehkä usein enemmän kuin perinteisenä fantaisiana, siis jos ajatellaan näitten genrejen perupiirteitä.

Ja kaikesta huolimatta, vaikka se oudolta kuulostaa, minä pidän Pottereista. Niitä on vain yksinkertaisesti hauska lukea. Jo pelkästään sen takia, että etsii noita "epäkohtia"...   :roll:  Ei vaineskaan, vaan kyllä ne ovat ihan sujuvaa luettavaa muutenkin. Kirjan lukeminen ei ikinä mene hukkaan, oli se millainen tahansa.