Kirjoittaja Aihe: Ura  (Luettu 6035 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Ura
« : 27.04.13 - klo:13:12 »
Kun mietin elämäni kulkua, huomaan etten saavuttanut juurikaan ns. urakehitystä. Urakulumia on tieheni sensijaan tullut aika syvälti, niin että matalalla maa-varalla ajellessa tahtoo tie kulkuneuvon mahaa raapia.

Tietäni en ala itse paikkailemaan, jälki silloin  ei ainakaan paranisi. Tiemestari pani minut kokonaan ajamattomalle tielle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ensin siinä pääsikin aika kyytiä kun oli oppineet lajivalmentajat neuvomassa. Onneksi vaihdoin tallia ja nyt toimin itse apuvalmentajan tapaisena. Päävalmentaja on sama kuin aina ja kaikilla. Tarvitessani parkkeeraan tutulle huoltamolle. Normaalit kilometrihuollot tehdään ja pieniä
peltivaurioita oijotaan.

Kilometrejä on jo kohtalaisesti ja välillä moottori piiputtaa tai on vaihdettava osia, mutta vielä kulkee! Ei vielä romuttamolle !

Jonkinlaiseksi urakehitykseksi katson sen että pikku-autoja on samaan talliin siunaantunut montaa vuosimallia. Tuolla ne huitelee pitkin ja poikin
työajoissaan. Pikku-autot leikkii vielä hiekkalaatikossa.

Näyttelyautoa ei minusta tullut, mutta aika hyvin olen työajossa kestänyt. Huoltoajossa vallankin.
Välillä luulin olevani sellainen maanantaipäivän kappale, vaan kun ei vertaile, ei tämän matkamittarin mukaan ihan niinkään sitten voi olla, kun
aina vain pelittää.

Talvisten kelien jälkeen on hauska posottaa kevyesti kesärenkailla. Täytyy vain varoa liikaa kiihdyttelemästä. Sitä varten on vakionopeuden säädin.

Toivottavasti Isäntä pitää minut vielä muutaman vuoden kulussa, sen jälkeen minut hinataan pukeille. Ja ajallaan sitten romuttamoon.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ura
« Vastaus #1 : 27.04.13 - klo:15:06 »
Minun urakehitys menee siihen  malliin, kun jotain aloitan, en osaa lopettaa.
Kun kyllästytään, heitetään pellolla, ja se tekee kipeää, varsinkin jos karahtaa kiveen.
Toisinaan Isä puuttuu asioiden kulkuun. Nyt koen että saan vielä olla elossa siitä syystä kun minut
potkaistiin päätyöstäni pihalle.
Nyt ollaan sitten tässä ja ihmetellään elämän kulkua.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Ura
« Vastaus #2 : 29.04.13 - klo:13:33 »
Tässä iässä, jos ei muusta osaa iloita, niin kupeistamme lähteneistä lapsista ja niiden lapsista. R-M vetäisi hienon esseen, minun älylleni sopivan.
Ja Veljelleni VN:lle Seppos kerran kirjoitti, että kehu itteäsi. Olen samaa mieltä. :eusa_angel:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ura
« Vastaus #3 : 29.04.13 - klo:13:46 »
Jaa...kun vaan tietäis mistä kehuis.. :017:
Onhan se tietysti näinkin että kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Kun oppisin kuuntelemaan toisia ja olemaan rinnalla ja muistamaan rukouksin.
Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä.
Kiitos 1944 rohkaisusta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Ura
« Vastaus #4 : 29.03.23 - klo:04:17 »
Jaa...kun vaan tietäis mistä kehuis.. :017:
Onhan se tietysti näinkin että kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Kun oppisin kuuntelemaan toisia ja olemaan rinnalla ja muistamaan rukouksin.
Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä.
Kiitos 1944 rohkaisusta.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ura
« Vastaus #5 : 29.03.23 - klo:07:59 »
Ai tällaista oli mietintämyssyssä 10 vuotta sitten...ei hassumpaa... :icon_biggrin: :023:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ura
« Vastaus #6 : 30.03.23 - klo:18:34 »
Kiitos 1944 ymmärryksestä. Loin allegoriaa, se helpottaa kertomista. Kaikki ei siitä tykkää tai ymmärrä.

Nyt kerron suorin sanoin ettei minulla ole oikeastaan koskaan ollut ura-suunnitelmaa. Olen antanut elämän viedä.

Oli kyllä ihmisiä jotka tuuppivat minua kohti näyttelijän uraa. Valmisteluja suoritinkin, mutta sitten tapasin elämäni miehen. Tässä sitä ollaan samassa huushollissa edelleen.

Matilla oli ammatti opiskeltuna ja me saimme lapset hyvin pian. Sitten Matin kunnianhimolla rakennettiin taloja ja mökkejä. Minä menin aina sinne minne Mattikin. Olin ikäänkuin kone kauko-ohjauksessa. ( Lentokonevertaus onkin meillä sopiva ! ) Savuvana vain jäi jäljelle.

En aluksi ymmärtänyt että elämäni on alusta asti ollut johdatuksessa. Nyt näen selvemmin kuinka aina kaikki on järjestynyt. Työpaikat, asunnot, ruoka pöytään ja lasten elämät. Kaikessa on siunattu !

Sairaudetkin koen siunaukseksi. Nyt on hyvä ' kehua'  kun uusilla silmälaseilla näen paljon paremmin, eivätkä kivutkaan ole kovat nivelissä.

Paljon on kaikkea ollut, paljon olen saanut, mutta paljon olen vapaaehtoisesti luovuttanutkin. Liikaa painolastia en huoli.

Uraa en saanut, mutta täyden elämän sain. Työtä tein leipäni eteen, mutta kunnianhimoakin olen saanut maistaa nyt viime kuukausina. Kilpailuhenkikin löytyi kun pääsin muistipelien pariin. :003:

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2754
Vs: Ura
« Vastaus #7 : 30.04.23 - klo:08:03 »
Tulisi PALJON paremmat postit jos käyttäisit tekoälyä. Viisveisaaja antaa linkit.
Sai körttien vihan päällensä kääntämällä ystävällisenä eleenä kaikki Malmivaaran 158 virttä englanniksi (ca 10.000 riimitettyä riviä), kuulemma kamala ja kuvottava teko.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Ura
« Vastaus #8 : 30.04.23 - klo:09:17 »

Minulla oli heti lukemaan opittuani tieto, että haluan sotilaaksi. Vanhempani pitivät minut riittävän kauan koulussa, että pääsin ylioppilaaksi. Santahaminan koulu oli hyvä paikka, koska se oli jo silloin internaatti. Sain sellaista päivärahaa, että ei se riittänyt. V 1966, kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, tuli lauantaista pitkästyttävä elää. En osannut hommata itselleni opintolainaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ura
« Vastaus #9 : 10.01.24 - klo:19:14 »
Kun kuuntelin klo 18 YLEn uutiset kuulin kummia. Vaikka onhan tämä ollut 'ilmassa' jo pitkään. Naiset eivät enää halua synnyttää, saada vauvoja. Miehet ! sensijaan haluavat niitä useammin.

https://yle.fi/a/74-20068526

Maamme synnyttävät naiset ovat yhä useammin maahanmuuttajataustaisia. Heille lapset ovat lahja ja elämän jatkuvuus. Maamme naisilla elämä taitaa olla  o m a   u r a  !

Mitä ajattelette ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Ura
« Vastaus #10 : 13.01.24 - klo:13:34 »
^ Ilmiö on yleisempi, melkein maailmanlaajuinen. Ei meilläkään kaikki maahanmuuttajanaiset innolla lisäänny. Riippuu siitä, mistä on tultu.

Syntyvyys on jo pitkään ollut laskusuunnassa useimmissa maailman valtioissa. Näillä näkymin väestöräjähdys on peruttu.

Enpä tiedä, onko naisille pelkkä ura niin olennaista, jos uralla tarkoittaa nimenomaan asemaa työelämässä. Eiköhän monelle riittäisi raha ilman työntekoakin? Tai se, mitä kaikkea rahalla saa. Ja tämä ajatellen myös vanhuutta. Eläkejärjestelmä kun on mikä on, niin vähän pakkohan sitä olisi vanhuutensa turvatakseen töitäkin tehdä. Etenkin kun näyttää, että tulevaisuudessa ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkkeitä niin avokätisesti kuin nykyään.
« Viimeksi muokattu: 13.01.24 - klo:13:43 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Ura
« Vastaus #11 : 16.01.24 - klo:07:08 »
Ilta-Sanomissa on juttu, jossa saattohoitokodin hoitaja kertoo kokemuksistaan:

Toisaalta moni vielä hetki sitten tärkeänä pidetty asia ei enää tunnukaan tärkeältä, kun elinaikaa on jäljellä enää vähän. Yksi tällainen teema näyttää olevan työelämä, Flinkkilä kertoo.

En ole onnistunut työelämässä, mikä on harmittanut. On tuntunut, että on jäänyt lahjat vaille käyttöä. Mutta tuo on helpottavaa lukea. Ehkäpä pitää panostaa loppuelämä vähemmän opiskeluun ja työllistymisyrityksiin ja enemmän ihmisiin, tai ainakaan ensinmainittua ei tehdä jälkimmäisen kustannuksella.

Olen kyllä saman sisällön lukenut ennenkin ja muilta hoitajilta, papeilta ym., mutta ei ole tullut mieleen että se olisi ohje minullekin.

Työelämässä minkä olen saanut olla niin yhden sellaisen lahjan olen itsestäni löytänyt josta en ennen tiennyt, eli olen malttanut kuunnella asiakasta ja tehdä mitä hän haluaa. Ja jos se, mitä asiakas selittää, on ollut epäselvää, olen heti huomannut etten ymmärrä, ja olen osannut kysyä oikeat kysymykset, jolla juttu selviää. Ja sitten olen saanut kiitosta siitä, että osaan selittää asiat ymmärrettävästi ja niin ettei kuulijalle jää "olinpa tyhmä" -fiilis. Mutta tämä ei tunnu toimivan kokouksissa, vaan vain kahdenkeskisessä keskustelussa. Tuo ei ole meille nörteille ihan tyypillinen piirre. Koetan nyt markkinoida itseäni sillä, ja keskittyä hakemaan tehtäviä joissa sitä voisi tehdä. Harmi kun firmat eivät tunnu tajuavan, että tarvitsisivat juuri tuota. Ja sitten ei uskota, että tuollainen "humanisti" voi olla täysin looginen matemaatikko samalla.

Ei varmaan täällä jankkaamisestani uskoisi, että töissä toimin noin.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ura
« Vastaus #12 : 17.01.24 - klo:09:03 »
Sanana  ura  tarkoittaa myös tehtyä jälkeä. Sen voi tehdä monella tavoin.
Kaivertaa puu-materiaaliin, kyntää maahan, raapia pulpetin kanteen.

Jäikö omasta urastani mitään jälkeä. Ihmiset jäi. ei  tilit, rahat, lomakkeet, konttorikoneet . Ne eivät enää merkitse mitään, en edes muista mitä kaikkea niitä olikaan. Tietoke oli, ja sen korput ja lerput yhä muistan. En ikävöi.

Kiva on vieläkin joskus kohdata liki kolmekymmentä vuotta sitten hyvästelemäni ihmiset. Joku nätti kohtelias sanakin on annettu työstä jota ihmisenä tein. :icon_cool:

Yleensä ne tulevat niiltä laitapuolen kulkijoilta, joita muutama tuntuu yhä elävän.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)