Keskustelu > Seuratupa

Taivaallinen Isi ;)

(1/4) > >>

Hanna:
Ainakin minulle uusi asia tuli ilmi tanaan messussa, meille jaettua lehdykaista, lueskellessani etta: Itseasiassa aramean sana 'Abba' on jotain mita esim. pieni lapsi voi kayttaa puhuessaan isalle.

Taman sunnuntain lukukappale oli taalla meilla Luukkaan evankeliumin 11:1-13. Se voi olla luterilaisessa raamatussa hieman eri mut siis kyse on kohdasta, jossa Jeesus opettaa opetuslapsille Isa meidan rukouksen eli tarkea kohta siis! Meilla ainakin tassa seurakunnassa on sellainen tapa, et messussa voi ottaa sellaisen lapun mista nakyy paivan tekstit ja on siina muutakin aiheeseen liityen.

Tasta lappusesta siis luin taan asian ja kieltamatta se hieman muutti omia nakokantoja. Tallakin foorumilla on tullut puhetta tasta Taivaallisesta Isasta ja hanen tehtavastaan "perheenpaana", mita sit ikina tarkoittaneekaan. Toki suomalainen kaannos Taivaallinen Isa menee lahemmas alkuperaista, kun esimerkiksi englannin Father, mut siltikin...Tottahan toki ymmarramme mita se semmoinen Taivaallinen Isa tarkoittaa, mut ymmarrammeko kuitenkaan?

Miellammekon Jumalan vaan taivaalliseksi kurinpitajaksi vai ajattelemmeko hanta oikeasti Isana? Ainakin jokainen on/on ollut hyva suhde omaan isaansa pystyy tahan asiaan samaistumaan. Tietysti isa-lapsi-suhteitakin on monenlaisia, mut jotenkin ainakin itselle tulee mieleen tuttuus, lampo, turvallisuus... Mut kuitenkin tuntuu et liika "tuttavallisuus" Jumalan kanssa saatetaan kasittaa jopa pilkkana.

Sikali en nyt voi olla vahan rintaa royhistamatta, etta tassa suhteessa tunnen kylla korttilaisyyden olevan aika oikealla tiella, silla ainakin itse koen, et meilla on aika "mutkaton" suhtautuminen Jumalaan. Tai ainakaan en ole saanut taalla vastalauseiden vyorya kun kirjoittelen aika vapaasti tuosta Ylakerran Isista...

juhani:
Olen "Taivaallisen Isäni" nähnyt Isä Perkeelenä, mutta kaikkitietävänä, kaikkinäkevänä ja luomisen Jumalana. Minä pelkään ja kunnioitan Häntä. 8)

seppos:

--- Lainaus käyttäjältä: "Hanna" ---Ainakin minulle uusi asia tuli ilmi tanaan messussa, meille jaettua lehdykaista, lueskellessani etta: Itseasiassa aramean sana 'Abba' on jotain mita esim. pieni lapsi voi kayttaa puhuessaan isalle.

Taman sunnuntain lukukappale oli taalla meilla Luukkaan evankeliumin 11:1-13. Se voi olla luterilaisessa raamatussa hieman eri mut siis kyse on kohdasta, jossa Jeesus opettaa opetuslapsille Isa meidan rukouksen eli tarkea kohta siis! Meilla ainakin tassa seurakunnassa on sellainen tapa, et messussa voi ottaa sellaisen lapun mista nakyy paivan tekstit ja on siina muutakin aiheeseen liityen.

Tasta lappusesta siis luin taan asian ja kieltamatta se hieman muutti omia nakokantoja. Tallakin foorumilla on tullut puhetta tasta Taivaallisesta Isasta ja hanen tehtavastaan "perheenpaana", mita sit ikina tarkoittaneekaan. Toki suomalainen kaannos Taivaallinen Isa menee lahemmas alkuperaista, kun esimerkiksi englannin Father, mut siltikin...Tottahan toki ymmarramme mita se semmoinen Taivaallinen Isa tarkoittaa, mut ymmarrammeko kuitenkaan?

Miellammekon Jumalan vaan taivaalliseksi kurinpitajaksi vai ajattelemmeko hanta oikeasti Isana? Ainakin jokainen on/on ollut hyva suhde omaan isaansa pystyy tahan asiaan samaistumaan. Tietysti isa-lapsi-suhteitakin on monenlaisia, mut jotenkin ainakin itselle tulee mieleen tuttuus, lampo, turvallisuus... Mut kuitenkin tuntuu et liika "tuttavallisuus" Jumalan kanssa saatetaan kasittaa jopa pilkkana.

Sikali en nyt voi olla vahan rintaa royhistamatta, etta tassa suhteessa tunnen kylla korttilaisyyden olevan aika oikealla tiella, silla ainakin itse koen, et meilla on aika "mutkaton" suhtautuminen Jumalaan. Tai ainakaan en ole saanut taalla vastalauseiden vyorya kun kirjoittelen aika vapaasti tuosta Ylakerran Isista...
--- Lainaus päättyy ---


En halua väittää vastaan, vaan päin vastoin. Kirkossa on tähän sekoittunut paljon hallitsijan palvontatapoja, joita pidettiin yllä arvovallan ylläpitämiseksi ja kapinan estämiseksi. Meidän Taivaallinen Isämme on niin suuri, ettei hänen tarvitse rakentaa keinotekoista arvovaltaa muotomenojen avulla. Voimme ja saamme puhua Isästä ja Isälle.

tuomenkukka:
Tuosta "Abba, Isä!" (Room. 8:15) minulle on opetettu, että se vastaisi juuri tuota lepertely sanaa isästä, "isi". Isi tai Isä, minulle kuitenkin Taivaallinen Isä ja Isä meidän ovat nimityksiä Jumalasta, joita olen tottunut aina kuulemaan ja käyttämään.

Teologit osaavat nämä asiat paremmin. :wink:

Salis:
Jaahas. Luulen, että olen pojilleni taivaallinen isi aina kuukauden puolivälissä, kun rahaa valuu heidän tililleen. Taivaallinen Isä on allegoria kristillisestä perheestä, jonka mukaan olemme kaikki Jumalan lapsia niin iältään nuoret kuin vanhatkin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu