Keskustelu > Seuratupa

Herännäisyyden merkitys?!

<< < (2/2)

llwyd:
Luin juuri Reza Aslanin erinomaisen analyysin islamin synnystä ja kehityksestä, "There is no God but God". Hämmästyttävän nopea oli muutos alkuaikojen näyistä ja monessa suhteessa vapaista käytännöistä puhdasoppiseen pappisvaltaan, ja monisyiseen, ahtaaseen dogmaan, usein asioista, jotka olisivat tulleet Muhammedille täytenä yllätyksenä, ja joista Koraani joko on hiljaa tai joista sen perusteella helposti voisi tulla täysin päinvastaiseen tulkintaan. Elävästä, kuohuvana virtaavasta vedestä tuli seisova, samea lammikko, jossa valtaa pitivät patriarkaalisen ahtaasti "oppineet" ja papit. Sufilaisuus piti tätä hapanta, nuivaa ortodoksiaa käytännössä Jumalan ja ihmisen välille synnytettynä kuorena - sen se mursi mystiikan ja opillisen avoimuuden kautta. Se ei ollut teologian ja dogman vastainen sinänsä, eikä pyrkinyt muodostamaan uutta dogmaa, vain puhaltamaan elävän hengen takaisin näihin tyhjiin ihmisen muotoiluihin.

Ellen olisi syntynyt herännäisyyden keskelle, en varmaan koskaan olisi tajunnut, että kristinusko on edelleenkin palavan relevantti maailmankuva, joka puhuu syvällisesti ihmisen maailmassaolosta, näistä vaikeista retkistä täällä. Että kaipuu kohti Jumalaa ja absoluuttista on edelleenkin älyllisesti kestävä asenne. Jos se olisi jäänyt nykyisen muodollisen teologian ja lyövästi tulkitun dogman varaan, olisin jäänyt siihen uskoon, että kristinusko on puhtaasti historiallinen valtapyrkimys ja oppina älyllisesti täysin kestämätön psykologinen suojakilpi, joka pyrkii kokemusta vääristäen suojaamaan yksilöä maailman kompleksiselta kylmyydeltä. Mutta eihän Siionin Virsiä kuunnellessa ja veisatessa voi mitenkään holhota kristinuskoa, niin paljon kuin maailmassa siinä onkin kuollutta ja tuhoisaa, agressiivista ainesta.

Pena:
Herännäisyydessä on mielestäni olennaista juuri hereillä olo. Ensinnäkin tiedostetaan oma vajavaisuus ja se, mihin suuntaan pitäisi yrittää. Seuraavaksi nähdään maailman kompleksinen kylmyys ja yritetään auttaa lähimpänä olevia selviämään siinä. Kriittisyys on itsekritiikkiä ja yhteiskuntakritiikkiä, mutta lähimmäistään ei kenelläkään ole varaa arvostella.
Valveilla olon mahdollistaa usko suureen ja armolliseen Jumalaan, joka pitää yllä hyvyyden ituja silloinkin, kun niitä ei näy. Ei ole pakko juosta piiloon näkemään harhoja ja unia.

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "llwyd" ---Ellen olisi syntynyt herännäisyyden keskelle, en varmaan koskaan olisi tajunnut, että kristinusko on edelleenkin palavan relevantti maailmankuva, joka puhuu syvällisesti ihmisen maailmassaolosta, näistä vaikeista retkistä täällä. Että kaipuu kohti Jumalaa ja absoluuttista on edelleenkin älyllisesti kestävä asenne.
--- Lainaus päättyy ---


Puit sanoiksi sen, miksi olen kristitty. Kristillisyys on maailmankatsomus. Siinä kysymys ihmisen olemisesta epävarmuuden maailmassa. Ja ihmisen pyrkimyksestä kohti absoluuttista totuutta, kohti Jumalaa.  Kiitos sanoistasi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu