Keskustelu > Seuratupa

Iltahartaus 11

<< < (19/23) > >>

Riitta-mummi:
SV 247   Ahdingoista ajan


1. Ahdingoista ajan
luokse rakkaan Vapahtajan,
suuren armahtajan,
käymme rukoillen.
Herra kutsuu meitä
epäuskoon eksyneitä,
nälkään nääntyneitä
alta kuormien.
Tulkaa eläviksi
uudestaan,
armoansa kerjääviksi,
autuuttanne etsiviksi.
Nyt se tarjotaan.
Herran päivä koittaa
aivan kirkkaana.
Herra taistelee ja voittaa.
Pasuuna jo kohta soittaa
Yljän tuloa.

2. Vanhat syntiveljet,
vanhat juonet, vanhat eljet,
teitä vastaan teljet
kiinni suljemme.
Turmeluksen tiellä
aivan paatuneella miellä
harhailimme siellä.
Nytpä kuljemme
kanssa auttajamme
Jeesuksen
uutta, kaitaa polkuamme
Herran kansa seuranamme
armoon turvaten.
Jeesus meitä johtaa,
tiellä taluttaa.
Vaara, viettelys jos kohtaa,
taivaan valo vastaan hohtaa,
kotiin opastaa.

3. Terve, päivä suuri.
Sydän syttyy iloon juuri,
taivaan pyhä muuri
silmiin kangastaa.
Sinne päästessämme
saamme nähdä ystävämme.
Siellä ikävämme
tyystin taukoaa.
Siellä virttä uutta
veisataan.
Vaivain alla alkanutta,
ilon ääniin vaihtunutta
päällä uuden maan.
Väsymys ei paina
siellä konsanaan.
Sävelet soi voitokkaina.
Ikuisesti autuaina
siellä riemuitaan.

Tuntematon viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790 uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, SV 2016

Riitta-mummi:
VK 140 Autuaita kaikki hengessänsä köyhät

https://www.youtube.com/watch?v=FzJLPJOhDrE

1.
Autuaita kaikki
hengessänsä köyhät,
autuaita Herran köyhät!
Kristus itse syntyi
kaikkein köyhimmäksi,
ihmisistä pienimmäksi.
Neuvoton, suojaton
puutteeseen ja vaivaan
lahjaksi saa taivaan.

2.
Autuaita kaikki
murheen kuorman alla,
autuaita murheen alla!
Kristus itse kulkee
heidän rinnallansa,
siunaa lohdutuksellansa.
Kuollessaan murhettaan
Kristus yksin kantoi,
Isälleen sen antoi.

3.
Autuaita kaikki,
jotka täällä hiljaa
odottavat Herraa hiljaa!
Kristus käsin tyhjin
luo jo uutta heissä,
tiensä ahneen hyljänneissä.
Sydämiin luottaviin
Isän valta luodaan,
arpa kaunein suodaan.

4.
Autuaita kaikki,
joita nälkä kalvaa,
oikeuden nälkä kalvaa!
Kristus nääntyneiden
tuskan tuntee kyllä,
pitää heissä toivon yllä.
Ruokanaan päällä maan
Isän tahdon täytti,
meille tien hän näytti.

5.
Autuaita kaikki,
jotka armahtavat,
toinen toistaan armahtavat!
Kristus heitä saartaa
rakkaudellansa,
suojaa laupeudellansa.
Tuomion alta on
heidät pelastettu,
iloon armahdettu.

6.
Autuaita kaikki
sydämeltään puhtaat,
kaikki sydämeltään puhtaat!
Kristus itse heidän
valonansa loistaa,
valo valheen kätköt poistaa.
Paljasta, Jumala,
meille hyvyytesi,
kasvot pyhyytesi.

7.
Autuaita kaikki
rakentajat rauhan,
luojat sovinnon ja rauhan!
Kristus kuolemallaan
toi jo sovituksen,
vihaa vastaan luottamuksen.
Lapsinaan maailmaan
Isä kutsuu meitä
luomaan rauhan teitä.

8.
Autuaita kaikki,
joita Herran tähden
vainotaan nyt Herran tähden!
Kristus teissä kärsii,
hyvyys kunnes voittaa,
oikeus ja lepo koittaa.
Elämään täyttyvään
teidät viedään kerran
juhlariemuun Herran.


Anna-Maija Raittila Matt. 5:1–12 pohjalta 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Joachim Neander 1680.

Riitta-mummi:

VK 166   On hengissä maa

1.
On hengissä maa,
ei kuoleman yö sitä vallata saa.
Sen turmion partaalle synti jo vei,
kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei.
Vaan Herramme ainoan Poikansa soi.
Hän autuuden toi.

2.
Vain palvelemaan
hän saapui ja maailman sovittamaan.
Hän syntimme kuiluun on laskeutunut,
taas Luojalle maailman rakastanut.
Vain Golgatan rakkaus entiselleen
sai rikkoutuneen.

3.
Niin aukeni tie,
se Kristuksen lähetit maailmaan vie.
Vain elämän Sanassa voittomme on,
ja kasteemme armo on mittaamaton.
Sen merestä nousemme, sovitetut
ja uudistetut.

4.
Nyt kilvoitteluun
me vartumme oksina elämänpuun.
Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me,
hän, kantaja kaiken, on voimanamme.
Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo
ja uskoa luo.

5.
Hän armahduksen
toi kaikille, uhriksi antautuen.
Kun maailman synnit on kantanut hän,
myös kuolleille meille hän tuo elämän,
ja rukoustaistelu lakkaamaton
maan suojana on.

6.
Vaan rauhattomuus
maan lapsia raastaa ja turvattomuus.
Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen
jo kristityt kaikki ja parannukseen,
niin maailma uskoo ja turvaksi yön
saa Kristuksen työn.



Olov Hartman 1980. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gustaf Aulén 1937.

Riitta-mummi:
SV 18  Immanuel jos valollaan

https://www.youtube.com/watch?v=kXoRcqucA4Y


1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.



Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011

Riitta-mummi:
XI. Kaikkinaisissa tarpeissa.
2. Rauhan edestä.                     

 
http://koraali.fi/mp3/N312.mp3vk 312

Jumal'! anna meidän Ruhtinaall' Ja kaikell'
esivallall' Rauha ja hyvä hallitus, Että
me hänen allans' Levoss' ja rauhass' aina eläisimme,
Kaikess' jumalisuudess' ja kunniallisuudess', Amen.

Calixtus III, (esp.) s. 1378 † 1458.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu