Keskustelu > Seuratupa
Tunnustaako väriä?
seppos:
Tänä päivänä on hyvin yleinen tavoite olla hajuton ja mauton. Ei haluta loukata ketään eikä siksi sanota mitään itsestään. Olen kuitenkin huomannut, että näyttämällä värinsä ja kertomalla mitä tekee ja mistä pitää on auennut monta uutta ovea. Konkreettisimmin se on toiminut köttiläisyyden kohdalla siinä, että körttitaustaa omaavia on uskaltautunut seuroihin, kun tietävät, että siellä on joku tuttu. Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkenut yhteys seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipitetä asiassa??
Pena:
"Hajutonta" on varmaankin vaikeampi lähestyä kuin sellaista, joka kertoo jotain itsestään. Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä, ettei kukaan ole ihan ilman mitään taustaa ja siihen kuuluvia arvoja. Olen ihaillen katsellut pelastusarmeijan luontevaa yhteydenottoa milloin minkäkin rahvaan joukossa. Univormu näkyy ja maine muistetaan. Körttipuku on varmaan toiminut samaan tapaan. Toimiiko vieläkin?
PekkaV:
--- Lainaus käyttäjältä: "seppos" --- Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkenut yhteys seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipitetä asiassa??
--- Lainaus päättyy ---
Onpa hyvinkin. Itsenäistymisvaiheessa on pitänyt katsoa lapsuutta ulkoapäin, siis mennä maailmaan. Paikkakunnan vaihto on tässä eräs symbooli.
No hyvä! Kun sitten olen alkanut rakentaa omaa pesää, yksi kivijalan kulma löytyi Heränneen kansan vaelluksen Isien perinnöstä sen Herännäisyyden historiasta.
Kirkko sateenvarjona turvasi ja seurat pysähdyspaikkana, lähteenä virkisti kulkijaa.
Nyt kun olen päässyt kolporttöörinä melkein tai oikeastaan ehkä sisäpiiriin, vuorossa on laskettelu vehreään laaksoon. Varjoisan, lämpimän, vilvoittavan Tuokion jälkeen alkaa osin tuskallinenkin, mutta riemullinen, työn täyttämä nousu Taivaan kotiin.
................................................................................................................... [-o<
PekkaV:
Ensin kirjoitettu versio:
--- Lainaus käyttäjältä: "seppos" ---Tänä päivänä on hyvin yleinen tavoite olla hajuton ja
mauton. Ei haluta loukata ketään eikä siksi sanota mitään itsestään. Olen
kuitenkin huomannut, että näyttämällä värinsä ja kertomalla mitä tekee
ja mistä pitää on auennut monta uutta ovea. Konkreettisimmin se on
toiminut körttiläisyyden kohdalla siinä, että körttitaustaa omaavia on
uskaltautunut seuroihin, kun tietävät, että siellä on joku tuttu.
Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkennut yhteys
seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipiteitä
asiassa??
--- Lainaus päättyy ---
”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.
..................................................................................................................... ............. 8)
seppos:
--- Lainaus käyttäjältä: "satman" ---
”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.
..................................................................................................................... ............. 8)
--- Lainaus päättyy ---
Täällä seudulla, jossa asun asia ei ole ihan noin yksikertaista. Meidän pitjässä on 35000 asukasta eli kovin moni ei voi olla niistä tuttu. Lisäksi olen käynyt töissä tuossa puolen miljoonan asukkaan naapurikaupungissa, mistä olen myös kotoisin. Ystävät jakautuvat moneen eri ryhmään, kuten työkavereihin, harrastuskavereihin, nuoruuden ystäviin(paljon), naapureihin ja sukulaisiin. Kaikista niistä löytyy kaikenlaisia ja aina sieltä poimiutuu esiin ihmisiä, joilla on taustaa ja joita nätisti pyytämällä saa mukaan. Tämä juttu on siellä ydinalueilla ihan eri asia, mutta diasporassa se näyttää toimivan näin ihan kohtuullisesti. Pitää vain antaa taivaan isän avata suu tai sitten puhua muuten vaan.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta