Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 06.04.24 - klo:09:37
-
Otetaan siis esikuvaksi perhekunta maallisessa suhteessa. Siinä tehdään työtä henkensä ylläpitämistä ja yhteisen talouden ylläpitämistä varten. Kun lapset ovat kuuliaisia, niin he hyvin pienestä alkavat toimia talon toimeentulon hyväksi. Kukin aina ikänsä mukaan tekee työtä: tytär auttaa äitiänsä monessa askareessa, poika isäänsä jne. On siten suotavaa, että he tässä kehityksessä varttuvat, että kun jäävät itse pitämään taloutta yllä, ovat kehittyneet sitä hoitamaan. Voi kun silloin on ihanaa kun talouden ylläpito jää nuorten toimeksi, että vanhempi saa ajatella, että tuli kunnon mies pojasta, voi kun on hyvä, että on vävy kunnon mies, että siten voi tulla helpommalle talouden hoidossa. Nuorukaiset, te kuulutte Jumalan perheeseen, te olette Jumalan perheen jäseniä. Yhteisesti koetatte te tehdä työtä. Miksi ei Jumala vaatisi teitä työhön siinä.
Juho Malkamäki
-
Kuinka voisivat niin korkeat lahjat, mitä suuri Jumala antaa, olla käyttämättä! Se on minullekin antanut kaikkein ihanimpia hetkiä. Harva teistä on käynyt niin monta kertaa heränneiden seuroissa likellä ja kaukana kuin minä. Tämä on ollut rasittavaa minulle. Ei tästä tule aineellista palkkaa; näyttäisi, että se köyhdyttäisi. Mutta ihmeellistä on, että siellä aina on ollut elävä Herra saapuvilla. Ja Hän on aina siellä niin paljon puhunut, ettei ole vielä koskaan tarvinnut katua sinne menemistä, vaan on sieltä aina palannut uudistetuin mielin. Ei ole tarvinnut siellä aina kuulla samaa teoriaa esitettävän, vaan siellä on aina ollut jotakin uutta kuultavaa.
Juho Malkamäki
-
Kuinka voisivat niin korkeat lahjat, mitä suuri Jumala antaa, olla käyttämättä! Se on minullekin antanut kaikkein ihanimpia hetkiä. Harva teistä on käynyt niin monta kertaa heränneiden seuroissa likellä ja kaukana kuin minä. Tämä on ollut rasittavaa minulle. Ei tästä tule aineellista palkkaa; näyttäisi, että se köyhdyttäisi. Mutta ihmeellistä on, että siellä aina on ollut elävä Herra saapuvilla. Ja Hän on aina siellä niin paljon puhunut, ettei ole vielä koskaan tarvinnut katua sinne menemistä, vaan on sieltä aina palannut uudistetuin mielin. Ei ole tarvinnut siellä aina kuulla samaa teoriaa esitettävän, vaan siellä on aina ollut jotakin uutta kuultavaa.
Juho Malkamäki
Samaa mieltä, vaikka en varmaan seuroissa eniten juokseva.
-
Ja juuri saatuani tästä ystäväpiiristä nuorena sellaista elämää, joka vetää ja vaatii tähän kanssakäymiseen, minulle tuli halu saada pysymään nuoria joukossani tämän kasvatuksen alaisina. Ja sittemmin on Jumala erityisemmällä painolla vaatinut minua murehtimaan heränneiden lapsista, - mutta toiselta puolen ei huomaa missään saaneensa vähemmän toimeen kuin siinä.
Juho Malkamäki
-
Kuulkaa, nuorukaiset! Me olemme Jumalan perhe, me olemme niin paljon saaneet Jumalalta, että pääsemme kuulemaan Hänen sanaansa, Hänen, jioka meitä niin paljon on rakastanut. Sanotko sen itsellesi, sanotko toisille ikäisillesi? Te tunnette monta nuorta, te tunnette heidän syntinsä ja kiusauksensa. Lähtekää papeiksi toinen toisillenne, ruvetkaa lapsiksi Jumalan perheessä! Minä uskon, että te olette kokeneet, kuinka saatana koettaa estää tätä teidän työtänne. Teistä riippuu, saako tämä kansa vielä Jumalan hoitoa. Me katoamme pois, te saatte meidät kantaa. Mutta te olette oras, josta me toivomme satoa.
Juho Malkamäki
-
Minä luulen tietäväni teidän kiusauksenne hyvin ja te tiedätte ne itse, minun ei tarvitse sitä sanoa teille. Se Herra, joka näkee, mihin me menemme, tulkoon auttamaan erityisemmin teitä nuorukaisia niissä kiusauksissa, mihin saatana pyytäisi epäuskon, epätoivon ja muiden suurten syntien kautta teitä vietellä. Hän sen tehköön ja Hän sen tekee.
Juho Malkamäki
-
Ääretön kansasto on kokontunut tälle paikkakunnalle. On jo paljon Jumalan sanasta kehoitusta, nuhdetta, neuvoa ja lohdutusta imetty; sitä on saatu sekä suullisesti sanasta että virsistä, joita on veisattu. On kuultu terveellistä opetusta Jumalan sanasta kokonaisena Jumalan sanana eikä puolinaisena, Voi jos kätkisimme kuulemamme sanan, että se pääsisi meissä elämää vaikuttamaan. Ystäväini kehoituksesta olen minäkin vaadittu tässä tilaisuudessa muutamia sanoja lausumaan, mutta sanani eivät ole niitä, jotka voisivat vaikuttaa elämää ja olla elämän sanoija. Sellaisia elämän sanoja on meille jo Kristus puhunut. Voi jos pääsisi syrjään oma persoonani ja sais puhua nytkin Kristus, silloin olisi puhe jonkin arvoista.
Juho Malkamäki
-
Jos Kristuksen sanoja pyydämme oppia opetuslapsen mielellä, niin tarkastakaamme Hänen puhettansa Matt. 7:24: "Sentähden jokaisen, kuin minulta nämä puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi." Tämä on loppua Kristuksen vuorisaarnasta, tuosta merkillisestä puheesta, jonka Hän piti vorella.
Juho Malkamäki
-
Jos Kristuksen sanoja pyydämme oppia opetuslapsen mielellä, niin tarkastakaamme Hänen puhettansa Matt. 7:24: "Sentähden jokaisen, kuin minulta nämä puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi." Tämä on loppua Kristuksen vuorisaarnasta, tuosta merkillisestä puheesta, jonka Hän piti vorella.
Juho Malkamäki
Aika merkillinen.
Eikö Jeesus siellä saarnannut myös, jos silmäsi viettelee revi se pois tai jos kätesi hakkaa se pois.
Ihan mahdotonta toteuttaa ja outoa kyllä.
Voinee olla että erehdyin sananpaikasta.
https://www.youtube.com/watch?v=nFDS32JEkUk&ab_channel=Suomirockfan
-
Eikö Jeesus siellä saarnannut myös, jos silmäsi viettelee revi se pois tai jos kätesi hakkaa se pois.
Raamattuun kirjaimellisesti uskovat eivät taida aina ymmärtää Jeesuksenkin puheeseen kuuluvia liioittelevia sutkauksia. Kamelin mahtuminen neulansilmään ja pölkky omassa silmässä ovat näitä esimerkkejä. Raamatussa käytetään rikkaasti eri tyylilajeja, sehän ei ole historiallinen dokumentti tai tietosanakirja.
-
Näissä sanoissa Kristus kehoittaa tekemään sen, mitä Hän oli edellisessä puheessa sanonut. Jos siirrymme taapäin ja tarkastamme joitain kohtia tästä puheesta, niin huomaamme, että se alkaa sanoilla: "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset." Sen ehkä tietävät useimmat meistä ulkoakin, minkälainen tämän vuorisaarnan alku on. Mutta samassa puheessa lausuu Herra vielä mm: "Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä sadattavat," ja Hän sanoo: "Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle myös toinen - jos joku ottaa sinulta hameen, anna myös hänelle muukin vaate." Kun tätä puhetta tarkastamme ja otamme huomioon käytännöllisen elämän alala, niin miltähän mahtanee tuntua? Kristus itse, totuuden suu, on tällaisia käskyjä meille antanut. Joka ne tekee, sen Hän sanoo vertaavansa toimelliseen mieheen, joka rakensi kalliolle; sen rakennuksen alla seisoo perustus, jota eivät mitkään myrskyt kukista.
Juho Malkamäki
-
Aivan. Minulle tämä tuli nyt aamulla mieleen, oliko Herralta: Kun olemme sakilla läimineet luterilaista mielipiteidensä johdosta, mitä jos koettaisimme rakastaa hänet joukkoon.
Tule ! Tässä joukossa on turvallista ja mukavaa. :056:
-
SV 9 Olen maan päällä muukalainen
https://www.youtube.com/watch?v=tG4bELZwNaY
1. Olen maan päällä muukalainen,
kotimaalleni matkaavainen.
Näen: ihmisten kiireinen vuo
yhä outoja kasvoja tuo
Baabelin virtain varsilla.
2. Pyhä Siion on määräni siellä,
mutta vastukset suuret tiellä.
Niinpä katselen kahtaalle päin:
hyvin viihtyä saatankin näin
Baabelin virtain varsilla.
3. Miten tällainen päästä voisi
Herran omaksi, niin kuin soisi,
kun on harhassa syntisen tie
ja se Herrasta pois yhä vie
Baabelin virtain varsilla?
4. Herran ystävät Baabelissa,
joiden toivo on Siionissa,
moni kanssanne katsoa saa
ajan vaivan ja kuoleman taa
Baabelin virtain varsilla.
5. Voi jos niitäkin muistaisitte
ja ne Herralle kantaisitte,
joille taivas on tuntematon,
sydän kun yhä suljettu on
Baabelin virtain varsilla.
6. Herra, armahda, auta meitä
synnin teillä jo nääntyneitä.
Ota kuoleman laaksosta pois,
sävel että jo virtemme sois
Siionin virtain varsilla.
Albert Johan Soveri 1911, uud. J. Haavio 1971
-
Kuulimme kirkossa Jumalan sanan vaatimukset perinpohjaisesti sekä mihin sana johtaa ja millainen koko totuus on, kun sana otetaan vastaan Jumalan sanana. Voisi ajatella mahdottomaksi vihollisensa rakastamista, sen siunaamista, joka meitä sadattelee. Kun Vapahtaja puhuu vihollisesta, tarkoittaa Hän tietysti sellaistakin, joka suotta meitä vihaa, jolle emme ole antaneet siihen mitään aihetta. Joka syyttömästi meitä vaivaa, sen edestä Kristus käskee meidän rukoilla. Jos meihin olisi sana painunut elämän sanana, niin tunnemme, kuinka luontomme on kova menettämään oikeutensa ja antamaan toisen, kun olemme muka viattomia, itsellemme niin tehdä. Mutta Kristuksen sana on kirkas totuus, kun luontomme on vastahakoinen. Sillä jos luopuisimme taipumattomuudestamme ja vetoaisimme Herraan, niin tulisi Herran sanan tekeminen meille paljon helpommaksi. Me alkaisimme valittaa Herralle taipumattomuuttamme ja sitä ylpeyttä, joka meissä hallitsee ja aikoo pitää ylivallan. Silloin löytyisi kalliopohja, oikea perustus rakennuksellemme; me näkisimme, ettei meissä ole sitä henkeä, mikä Kristusen sanassa puhuu, vaan että Sinä, Herra, joka olet iankaikkisen elämän lähde, voit sen antaa. Me näkismme, ettemme tsessämme pääse Jumalan sanan kuuliaisuuteen, ja huutaisimme apua Herralta. Herra saisi siten olla elämän antajana ja ratkoa ne solmut, joiden taakse sanan tekeminen jää; Hän saisi itse olla sen tekijänä meissä.
Jho Malkamäki
-
Kaikkien pyhäin ihmisten eteen on ilmaantunut sanasta sellaisia solmuja, joita ei itse yksikään aukaisemaan pysty. Se on ääretön armo, sillä se panee harjoittamaan sanan tekemistä, saattaa ihmisen vaivatuksi ja murheelliseksi luontaisen taipumattomuutensa tähden. Kun tässä tunnossa pääsee Kristuksen autettaville, Hänelle valittamaan kykenemättömyyttänsä, niin saa tuntea, että on saanut avun. Luontaisen jäykkyyden murtaen Kristus taivuttaa sydämemme niin, että vihamies on kadonnut, päällekantaja poistunut, eikä näe enää yhtään itseänsä kurjempaa koko maailmassa, koska niin välttämättä tarvitsisi itse elämän Herraa, ennenkuin Hänen sanojansa voi käyttää.
Juho malkamki
-
Kaikilla elämän sanan alla olevilla ihmisllä on tämä harjoitettavana: valitus luontonsa kovuuden ja vastahakoisuuden tähden ja sen alta ikävöiminen sitä Herraa, joka sen kovuuden kukistaa voi. Jokainen kutsuttu ja herätetty, armosta osallinen ihminen antautuu Jumalan tahdon tekemiseen. Ja siinä harjoituksessa tulee ihmisestä syntinen. Herätys tekee sen siksi vain osapuille. Se aukaisee kyllä silmät näkemään niitä syntejä, mitkä ennen ovat tunnolla olleet, näkemään mitä pinnalta on pahaa ja hyvää, mutta jokapäiväisessä Jumalan tahdon tekemisessä opitaan vasta hengellinen vajavaisuus. Mitä enemmän elää, sitä enemmän syntisyyden syvyys tulee näkyviin. Nuorukaisiässä tunnetaan syntiä vielä vähän. Silloin on elämän ohjeena neljäs käsky, jonka kuuliaisuuteen Jumala vaatii, ja sitä totellen palvellaan siinä iässä Jumalaa.
Juho Malkamäki
-
Voi tätä synnin määrää mitä tähän ikään on kertynyt ! Sen vanhuudessa vasta tietää.
Mutta herännyt sielu tietää myös Vapahtajan joka kuormaamme kantaa. Hänelle se ei paina , vaan Hän jaksaa koko maailman synnit kantaa. Ja sitä on paljon.
Jos joku lulee synnitön olevansa, valehtelee itselleen, ja toisillekin. On hurskastelua ja teeskentelyä tällainen !
Jokapäiväiseen parannukseen ja Armoon turvaten !
R-m :eusa_pray:
-
Ollaan syntisiä ja vajavaisia.
Sen tulisi kirkastaa armoa ja enempi armoa.
Riitta mummi hienoa ajatusta.
Raamatun kohta Armo joka muuttaa muistaakseni oli se hieno kohta.
Armahduksemme tajuamisen tulisi kasvataa meitä ei saada tekemään syntiä ajatellen armo riittää.
Armo ja Jumalan rakkaus vetää parannukseen.
-
Kuin erottaisi yön ja päivän
pimeyden ja valon
köyhyyden ja runsauden
Sitä on synnin ja armon erottaminen
kun matka väsyttää lepo lohduttaa
suru muuttuu iloksi
ruma kauniiksi
Vanhuus ei ole väsymistä
se on suostumista
odottamista
toivoa
-
Vanhempien kokemukset ovat syvemmät. Voisin vedota monen isän ja äidin kokemukseen, joita Herran väkevä käsi johdattaa ja etsiä niistä esimerkkiä Jumalan tahdon tekemisestä. Minkälaisia heistä tulee, kun Jumalan sanan valossa valaistun tunnon kautta tulevat näkemään elämänsä? Heillä on paljon Jumalan käskemiä velvollisuuksia, joita kaikesta sydämestä koettavat täyttää. Sentähden kuuleekin niiden vanhempien, jotka uskollisemmin Jumalan tahdon tekevät, enin valittavan vaikeuksia perheensä hoidossa. Mutta ne eivät ole niiden vaikeuksien keskellä yksin, vaan heillä on joka päivä elämän Herra kumppanina. Jos me Herran puheen pidämme totena ensi sijassa, kun Hän käskee tehdä sanansa jälkeen, niin tottapa toisessakin, kun Hän lupaa antaa käskemäänsä tekoon voimaa. Perhekunnat joutuvat näiden kiusausten keskellä sen Herran ympärille, joka on kiusatuita auttamaan tullut.
Juho Malkamäki
-
Enemmän kuin toivoimme olemme täällä saaneet nähdä Jumalan työn hedelmiä, enemmän tavata vaivatuita ihmisiä, kuin olimme luulleet täällä löytvän. Teki mieli tulla, vaikka ahtaastakin, katsomaan paikkakuntia, joissa Jumala on entisaikoina isiä herättänyt ja vetänyt tahtonsa tekemiseen. Ennenkuin me tiesimme niistä asioista mitään, on Jumala jo näillä paikkakunnilla kyynellähteitä avannut vuotamaan, koonnut ympärilleen opetuslapsilaumoja, valmistanut jaloja aseita itselleen ja herättänyt omiatuntoja. Täältä ovat säteet singahtaneet Suupohjaan asti ja sama armon tuli on siellä syttynyt. Siellä on nykyään - sanottakoon se Jumalan kunniaksi - paljon niitä, jotka pyytävät Jumalan tahtoa tehdä ja Jumalan eteen joutua. Näillä seuduilla uudistaa Jumala nyt työtänsä. Se on ihanaa, kun Herran työ syvenee, vaikka se onkin niin alhaista, mutta onhan siinä kunniaa kyllä, kun Kristus todistaa voimallansa omaksi työksensä ja oman tuntemisensa mukaan kutsuu lapseksensa.
Juho Malkamäki
-
Jumalalla on korkea tarkoitusperä syntisten suhteen. Hänen sydämensä on haljeta halusta saattaa meitä perillisiksinsä. Jos tätä vähänkin ajattelisimme ja laskisimme sydämellemme, niin voi kuinka kannattaisi jokaisen meistä antaa Jumalalle kunnia. Silloin kaatuvat epäluulot ja vastaväitteet, joilla on Herran kutsumusta vastustettu. Kenties joku ajattelee: "Kuka Jumalan sanan tekijänä pysyy, kuka kestää raskaat taistelut, kuka kärsii niin paljon menettää?" Mutta milloinkas on Aatami toista mieltä ollut ja perkele muuta kuin epäuskoa tyrkyttänyt. Se tekee jos minkälaisia esteitä, mutta Jeesus Kristus voittaa alaa ja Hänellä on valittuja täälläkin paljon. Ette mahda niin kovana elämän kaitaa tietä pitää, ettei Kristus voita, kun aukoo solmut, mitkä eteemme asettuvat. Terve järkikin jo opettaa ajattelemaan Jumalan teistä toisin kuin muuttumaton ihminen ajattelee.
Juho Malkamäki
-
On paradoksi että me 'uskovaiset' olemme niin huonoja kristityn malleja ettei uskomaton meidän kauttamme usko.
Että uskoo, Jumalan on käytettävä kovempaa 'kalustoa'. Niin oli omalla kohdallani, niin on kai monilla.
On kyllä myös niitä aamuruskon lapsia joiden sieluun ensimmäiset valonsäteet ovat tuoleet toivon ja lupauksen yhtáikaa. Mutta. ovatko nämä 'enkeli-ihmisetkään parhaita työmiehiä Herran työssä. Kun ajattelee vaikkapa luostaria, niin jää monia kysymyksiä.
Minulle ovat kadun miehet, aivan puli-ukotkin osoittaneet lämpimintä ihmisyyttä. Myös auttavat ja hoivaavat lääkärit ja sairaalahenkilökunta ovat olleet monissa kohtaamisissa ruumiin, hengen ja sielun apuna.
Jeesuksen sanat profeetasta omalla maalla on koettu.
-
Suuri on kehoitus meilläkin, kaukaisilla, täältä taisteluihin kotia lähtiessämme. Voimme sanoa kotonaoleville, että Jumalan työtä täälläkin tehdään, ettei Herran sanan kuuliaisuus ole ollut turhaa täälläkään. Epäusko, suruttomuus ja Jumalan kieltäminen voittavat nykyaikana alaa, mutta Jumala voittaa myös. Kaikkia niitä, jotka tuntevat synnin raskaiden kahleiden painoa, on Jumala vetämässä Kristuksen tykö.
Juho Malkamäki
-
Jääköön meille se mielihyvä Jumalan työstä ja toistemme tapaamisesta, kuin ennen apostoleille ystävistänsä. Kun he tulivat yhteen, niin he kertoivat toisllensa Jumalan työn edistymisestä. He näkivät Kristuksen siinä työssä, minkä Hän teki, ja Paavali sanoo iloitsevansa nähdessään monien lujan uskon Kristukseen. Jääkää, hyvät ystävät, sen Herran haltuun, joka meille on puhunut ja josta toivomme, että Hän vastakin puhuu. Jos jaksamme Jumalan sanaa sillä mielellä viljellä, kuin sitä viljeltävä on, kuuliaisina ja nöyrinä, niin Herra suostuu puhumaan, mitä sielu kaipaa. Hän ei kutsu eikä vedä ketään tappaakseen tiellä, vaan viedäkseen perille, ellemme tahallamme paneudu Häntä vastaan.
Juho Malkamäki
-
Ei ole tällä kertaa kokousta avaamassa se henkilö, jonka voimakkaita sanoja olemme tottuneet näissä tilaisuuksissa kuulemaan; hänen on täytynyt tällä kertaa jäädä pois. Arvattavasti me kaikki muistamme häntäkin rukouksissamme. Kun nyt minun täytyy esiintyä tässä tilaisuudessa, pyydän, että annatte anteeksi kaiken yksinkertaisuuden, heikkouden ja puutteellisuuden, mikä tässä saattaa tapahtua.
Pyydän johdattaa muistoonne apostoli Jaakobin sanat hänen lähetyskirjeensä 1:2-4: "Minun rakkaat veljeni, pitäkää sulana riemuna, koska te moninaisiin kiusauksiin joudutte, tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden, mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset."
Juho Malkamäki
-
Apostoli Jaakob ilmoittaa tässä veljillensä hyvin katkeraa asiaa. Hän ilmoittaa kärsimistä, joka on aina kaikkien ihmisten luonnolle ollut vastenmielistä, niin ennen kuin tänä päivänäkin. Ja vielä kummallisempaa on, että hän käskee pitämään sen sulana riemuna, kun kaikenlaisiin kärsimyksiin joutuu. Kuinka tämä on mahdollista ajatella? Kuinka voi riemuita siitä, että kärsimyksiä tulee osaksi, ja kun kärsimyksiin joutuu, kuinka jaksaa ottaa tästä syytä riemuun? Se on tässä lauseessa kärsimyksen alaisella virvoittava tieto, kun apostoli sanoo: "Teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden." Jumala panee ehdoksi ihmiselle kiusauksen, murheen ja ristin, jos mieli oppia, mitä Hän tahtoo, nimittäin uskon koettelemuksen. Kiusauksista sanoo Hän, että vaiva vaikuttaa kärsivällisyyden, että kärsivällisyydellä tulisi olemaan täydellinen työ.
Juho Malkamäki
-
Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
-
Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
1992 käännös nyt on niin älä tee huorin muutettu öö älä tee aviorikosta, kaikki muu ookoo.
tai mua hermostutti kun näitä käännöksiä tuli Johanneksen eka luku miten ne käänsi sen aina väärin, Valkeus öö valo, siis joku mekaaninen juttu ja ties mitä en ole siinä tilassa että jaksaisin just nyt vastailla, mutta ihan pieleen taas, ei sen pitäsi mua harmittaa, vähän harmitta, mitta otan kantaa, kun aika rakas on tämä yhteisö.
-
Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
Hmm palkintoteologia.
En nyt ihan turvautuisi tuohon, enempi armoon?
Missä himpessä kaikki musiikki on?
-
Kun tärkkaa ihmiselämää, niin ei tapaa yhtään ihmistä, jolla ei olisi kärsimyksiä. Kärsimykset eivät ole Jumalasta kotoisin, vaan ne aheutuvat synnistä. Synti toi kärsimykset mukanaan, niin että jokaisen ihmisen täytyy synnin tähden joutua kärsimyksiin, vieläpä niidenkin, jotka eivät ole Jumalan Hengen antaneet herättää itseään eikä vetää Jumalan yhteyteen, sille tilalle, jossa kärsimykset tulisivat heille elämäksi ja autuudeksi. Niidenkin täytyy kärsiä kaikkien yhteisiä vaivoja. Mutta aivan eri kärsimyksiä tulee sitten olemaan niillä, jotka ovat Jumalan Hengen vaikutuksen alla, ja niillä, jotka ovat siitä osattomia.
Juho Malkamäki
-
Otetaan esimerkiksi lukuun joku perhe, jossa Jumalan herättävä armo on käynyt, herättänyt siellä isän tai äidin, pojan tai tyttären. Niille alkaa, kun tämä muutos on tapahtunut, kohta erilaiset ajat kuin siihen asti. Tulee kärsimyksiä oman surkeuden tähden, muistellessa, miten on laupias Jumala vihoitettu, miten on Jumalan Hengen vetämistä vastustettu, miten on Pyhä Henki murheellisena pois ajettu. Tässä alkavat ensi kerran kärsimykset niistä synneistä, jotka astuvat omalletunnolle. Ken alkaa toista elämää, ken Jumalan sanasta ja sen harjoituksesta pyytää saada selvää johdatusta kuinka olisi eteenpäin elettävä, sille alkaa myöskin kärsimyksiä ulkoapäin. Jos hän vaan vilpittömästi ja rehellisesti tahtoo ruveta elämään, niin Herran etsimisestä saa kärsimyksiä. Häntä alkavat muuttumattomat ihmiset pilkata ja estellä, vieläpä usein astuu vastustamaan isä tai äiti, jos lapselle tuo armo tapahtuu. Heitä alkaa peloittamaan, mikä tästä tulee, jos lapsi menee niin kauas, ettei kelpaa enää maailmalle eikä sen huvituksista huoli. Sillä niin pimitetty ja sokaistu on vanhusraukkakin synnin kautta, niin paatuneita ovat hänen syntitoverinsa ja kasvinkumpaninsa.
Juho Malkamäki
-
Tämänlaisia kärsimyksiä ilmaantuu taipaleella niillekin nuorukaisille, jotka ovat heränneistä vanhemmista kasvaneet, ja joita on meidän joukossamme suurin osa. Niinkuin äsken kuulimme kirkossa, kuluu matka hupaisesti silloin, kun on alkuparannuksen aika, mutta kun tulee jokapäiväinen parannus kysymykseen, niin siinä saa jokahetkisesti viettelyksiä ja vihollista vastaan taistella, itseänsä vastaan kaikkein enimmin. Kaikkien omatunto kyllä sanoo, että muualta ei elämää löydy kuin Jumalasta, eikä muiden välikappaleiden kautta kuin Hänen sanansa ja sakramenttiensa kautta. Mutta pannaanpas me vanhemmat vaakalle tämä kysymys: kuinka helppoa on vanhalle Aatamille aloittaa arkitöihin lähtö joka päivä Jumalan sanalla, ottaa ensin se esille, ennenkuin työasareihin ryhdytään. Mikä helpommin tulee laiminlyödyksi kuin tämä, sinä aikana, jolloin se olisi tehtävä. Ja meidän jokaisen tunto todistaa, kuinka olismme varusteut hyvillä eväillä päivää viettämään, maallisia toimiakin tekemään, jos olisi Jumalan sanalla evästetty itseänsä ja perhettänsä heti aamusella. Silloin olisi saatiu käydä Jumalan puheilla, päästy Jumalan eteen sen sanaharjoituksen kautta.
Juho Malkamäki
-
Mutta tämä on ehkä niin äärettömän tähdellistä ja se olisi niin suuri tappio vihollisen valtakunnalle, ettei se mistään niin estäisi kuin tästä. Se koettaa millä keinolla tahansa varustaa asiat niin, ettei ihminen tulisi Jumalan sanalla ja rukouksella ravituksi. Nyt me tiedämme, etteivät vanhemmat eivätkä nuoremmat voi Jumalan Hengen vaikutuksen alaisina pysyä kuin sen ajan, jolloin Jumalan sana on jokapäiväisen viljelemisen välikappaleena. Mutta samalla kun tiedämme tämän, niin murheeksemme näemme, kuinka kovaa tämä on vanhalle Aatamille, kun se ahdistetaan Jumalan sanan ääreen, jossa sillä ei ole mitään hekumaa. Kun hartaudenharjoitusta täytyy vastenmielisesti ilman mitään halua tehdä, niin se hyvin helposti jätetään pois. Ja se on kaikkein surin surkeus, mikä heränneen kansan keskuudessa saattaa olla ja viedä kerran heränneen takaisin heräämättömyyteen.
Juho Malkamäki
-
Eihän yksikään lapsistamme jaksa luonnollisessakaan elämässä ruuatta työtä tehdä; siinä väsyy. Niin on hengelliselläkin alalla. Ilman jokapäiväistä Jumalan sanan viljelyä jää heissä Aatami yksinään taistelemaan, ja he saavat taistella maailman ja saatanan painon alla. Mutta sen sanan mukana, kun sitä kodissa viljellään, tulee Herra apuun ja ryhtyy sen avulla taistelemaan saatanaa, maailmaa ja omaa lihaa vastaan heissä. Voi, voi, kuinka suurta kylmyyttä, kankeutta ja maailmaan päin pyrkimistä se tuottaa, kun Jumalan sanan viljeleminen jää perhekunnissa kylmäksi ja harvinaiseksi. Sen sijaan astuu muuta lihallista huvitusta, ja lihanmieliseksi muuttuu ennen pitkää koko katsantokanta. Ja siitä riippuu äärettömän paljon nuorukaisten tulevaisuus.
Juho Malkamäki
-
Jos yksinkertaisesti heidän tilaansa tarkkaamme, niin emme kiellä niitä kärsimyksiä, mitä niillä on. Niillä on niin äärettömän paljon kiusauksia ja viettelyksiä. Jos ne joutuvat avioliittoa alkamaan, viettelee maailma ja saatana sitä tekemään kammioissa ja pimeydessä, niissä kiusauksissa, missä vanhempain silmät eivät ole näkemässä eikä korvat kuulemassa. On hyvin luonnollista, ettei siellä ole rukousta sitä liittoa pyhittämässä. Ja kun Jumalan sana on jäänyt kodista pois eikä sitä muisteta, niin kuinka suuressa vaarassa onkaan maallisen kihlauksen kautta jäädä se kihlaus, jonka kasteessa on saanut Kristuksen kanssa solmetuksi, ja tulla kokonaan menetetyksi. Ei ole rukousta enää siinä, että Jumala olisi johtamassa huikentelevaista mieltä.
Juho Malkamäki
-
Minä olen itse ollut nuorukainen ja olen niitä, joita vanhemmat ovat nuoruudessa koettaneet kasteen armossa säilyttää ja ovat monta kyyneltä vuodattaneet ylitseni. Mutta tiedän samalla, kuinka suuri Jumalan armo on ollut minua kohtaan, kun kotielämässä viljelty Jumalan sana on tullut lisäksi kannattamaan kiusauksissa, ja kuinka äärettömän monta kertaa olen vanhempaini kautta avun saanut, ja kuinka paljon esirukouksia tuekseni, ja kaikkein voimallisin on Kristuksen esirukous ollut.
Juho Malkamäki
-
On helpompi kieltää maailmaa, kun se tulee tarjoksi vihaisena, mutta kun se alkaa hymyilemään ja tuomaan esiin hyveitänsä ja näyttelemään, mitä sillä on, ei jaksaisi sitä kieltää eikä pitää niin tyhjän veroisena kuin se on. Se on syleilyynsä siten jo monta niellyt. Sentähden olen siitä vähästä, mitä minulla on sanottavana, nuorukaiskansalle sen omista vaaroista ja kiusauksista puhunut, kun tiedän, kuinka lähellä he maailmaa pitävät. Kun jaksaisi ja osaisi puhua sellaista, joka veisi niitä Jumalan sanaan ja Jumalaa lähelle, niin tietäisi varmaan, että niille tulisi Jumalan totuuteen perustettu toivo ja se ymmärrys, joka kärsimyksenkin johtaisi hyvään loppuun.
Juho Malkamäki
-
Eipä ikinä tarvitsisi katua sitä, että on nuoruudessa muistanut Luojaa. Ei olisi silloin omantunnon päällä raskaita kuormia, joita vihollinen kokoaa salaisiksi verkoiksensa, ja pitää ne ensin piilossa, etteivät ne pääsisi omantunnon silmäin eteen ennenkuin tautivuoteelle joutuu. Silloin se vasta vetää ne esiin ja näyttää kokonaan mahdottomaksi pelastuksen. Silloin se väittelee: "Nyt on asia kokonaan pilalla, nyt on mahdotonta ajatella, että sinä Jumalan armoa saat." Ja sentähden olisi sanan viljeleminen ja seuraaminen aivan erinomaisen tärkeätä, ettei tätä tarvitsisi kuormata omantunnon päälle, vaan ottasimme vaarin apostolin kehoituksesta: "Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on.*"
Juho Malkamäki
*Hepr. 12:1
-
Kaikkinäkevä tuomari tutkii meitä nytkin tällä hetkellä, ja voi, että Hänen tutkiva silmänsä olisi sellainen, ettemme pääsisi piiloon, että kävisi niin, ettemme kykenisi yksikään synnin puolta pitämään, vaan joutuisimme sille puolelle, jossa synti karvaaksi tulisi. Jumalan kasvojen edessä syntimurheen alla pääsisimme itsekukin vihdoin lankeemuksien ja kompastusten ohi sille Pietarin osalle, jossa vielä Kristuksen kanssa päästään matkaa tekemään täällä elämässä ja sitten Hänen tykönänsä olemaan iankaikkisesta iankaikkiseen.
Juho Malkamäki